Miksi joku haluaa tanskandogin tai irlanninsusikoiran? Esimerkiksi parista lyhytikäisistä roduista? Jotka elävät keskimäärin 7-9 vuotta kun toiset rodut voivat elää 15-17 vuotta?
Eikö se koiran kanssa eläminen ja kuoleminen merkitse mitään?
Kun muitakin rotuja olisi tarjolla, joiden elinikä olisi puolet enemmän.
Halutaanko vain "se mulle HYVÄNNÄKÖINEN" koira?
Miksi noita koiria yleensä jalostetaan, kuten tanskandoggia ja irkkusetteriä, kun sen elinikä tiedetään niin lyhyeksi? Yleisimpiin palvelus- tai lammaskoirarotuihin kuuluva koira voi kasvaa lähes yhtä suureksi (mutta eihän mikään komeaa, massiivista mutta kuolemaan tuomittua jättirotua voita,vai???) ja elää sata kertaa pitempään - 15-vuotiaaksi.
Mikä ihme houkuttelee tällaiseen omituisuuteen, ei koira ole päiväperhonen!
Eikö se koiran kanssa eläminen ja kuoleminen merkitse mitään?
Kun muitakin rotuja olisi tarjolla, joiden elinikä olisi puolet enemmän.
Halutaanko vain "se mulle HYVÄNNÄKÖINEN" koira?
Miksi noita koiria yleensä jalostetaan, kuten tanskandoggia ja irkkusetteriä, kun sen elinikä tiedetään niin lyhyeksi? Yleisimpiin palvelus- tai lammaskoirarotuihin kuuluva koira voi kasvaa lähes yhtä suureksi (mutta eihän mikään komeaa, massiivista mutta kuolemaan tuomittua jättirotua voita,vai???) ja elää sata kertaa pitempään - 15-vuotiaaksi.
Mikä ihme houkuttelee tällaiseen omituisuuteen, ei koira ole päiväperhonen!
Vastaukset 35
Vanhimmat
Hiukan kyllä herättää ärtymystä tuo tekstisi. Itelläni on ollut kolme Tanskandoggia,ensimmäinen niistä,Race, eli onnellisen ja terveen elämän 14 vuotiaaksi asti,kunnes aika teki tehtävänsä ja rakas pikkumieheni joutui piikille. Sitten hommasinkin kaksin kappalein Doggeja,joista kummatkin ovat juuri täyttäneet yhdeksän,voivat hyvin ja nauttivat elämästään. Ylijalostuksessa olet kyllä oikeassa rodun suhteen mutta mietippä Dalmiksia ja Sakemanneja,kuinkas jalostettuja ne onkaan?? Eiköhän kaikki rodut ala jo olla aika jalostettuja,ja kyse onkin siitä, miten osa ihmisistä valitsee pennun ns. väärästä suvusta, eli tukee sairailla yksilöillä teetettyjen pentujen kasvattajien toimintaa.
Minulle dogit eivät ole egokysymys,on myös niitäkin joukossa,valitettavasti. Lähinnä se on ollut minulle aina se ainoa oikea rotu, jonka olen hyväksi tuntenut itselleni. Tietysti iso koko viehättää,enkä kyllä kiellä etteikö joskus mieti minkä vuoksi pitää niin iso koiran olla (etenkin kahdelta yöllä kun kampeat 80 kiloista nukkuvaa koiraa vierestäsi lattialle) . Makuasioistahan ei voi kiistellä mutta minulle Dogit on se oikea rotu. Ja kun Zerosta ja Nanasta aika jättää , tulee heidän jälkeensä varmasti uusi Doggi perheeseeni.
Olen ihan ymmärretty, että olet närkästynyt ja ärtynyt. Mietitään. Rakkaita karvaisia on minultakin mennyt, tosin toisen rotuisia.
Mutta tietoisesti keskimäärin erittäin lyhytyikäinen rotu.. ketäpä koirista pitävää se ei harmittaisi, että hankitaan nuorena kuoleva koira.
Heei, olen todella iloinen (?) doggisi puolesta, jos se eli noin 15-vuotiaaksi, koska kuten varmaan itsekin tiedät, sen ikäinen doggi on harvinaisuus.
Mutta jos niiden parissa touhuat, tiedät, että doggien samoin kuin irrkusettereisen ynnä muiden molossien keskimääräinen elinikä on 7-9 vuotta, huolimatta siitä, että jollakulla on käynyt säkä ja on onnistunut luomaan vanhemman yksilön.
No, minäkin juuri äsken kampesin isoa otusta sängystä, en doggia mutta ihan tarpeeksi isoa ja karvaistta... ja teen sen taas huomenna jne jne.. kuten sinäkin, en pahalla edelleenkään!
molossirotu?????
irkkusetteri? Ekaks se puhuu irlanninsusikoirasta, sen jälkeen irkkusetteristä. Irlanninsetteri??
Janna: eti vaik googlel molossikoira. Tarkottaa juuri näitä kauniita ja jyhkeitä rotuja, kuten dogi, mastiffi jne.
Miksi aina pitäis hankkii se pitkäikäsin rotu? Jos sellanen ei vaan sovi itelleen. Käyttötarkotus, ulkomuoto, luonne yms. on ihan väärät. Miksi siis ehdoin tahdoin hankkii vääränlaista koiraa, ihan vaan sen takii, kun joku netissä pistää pannaan lyhytikäset koirat. Miks hankkii itelleen hamsteria, kun ei se kuitenkaan elä 15 vuotiaaks? Miks hankkii itelleen miestä, kun ei siit tiiä, kui pitkään sellanen elää, kuolee vielä alkoholimyrkytykseen.
vinkistä!
Pointti taisi olla se, että miksi ylipäätään suositaan sellaisia rotuja, jotka on jalostettu liian pitkälle. Liian suuren koon jalostaminen tuo mukanaan lyhentyneen eliniän.
Yhtä hyvin voi ihmetellä, miksi joku suosii lyttykuonoisia, kurttunahkaisia, töpöjalkaisia, tai mulkosilmäisiä koiria. Tai miksi joku pitää karvatonta koiraa suomalaiseenkin ilmastoon sopivana.
Kyllä niistäkin roduista, jotka on ulkomuodoltaan terveempiä, löytyisi jokaiselle sopiva. Onhan niitä sentään satoja erilaisia. ...mutta niin kauan kun itsekkäästi halutaan vain tietynnäköinen koira, niin koirien ulkomuotoa muunnellaan vaikka se merkitsisi koiran elämänlaadun heikkenemistä. Luojan kiitos typistykset ovat jo kiellettyjä.
Ei niitä rotuja nyt niin kauheasti ole jos karsitaan pois kaikki lyttykuonoiset, mulkosilmäiset, kurttunahkaiset, töpöjalkaiset, mulkosilmäiset, lyhytkarvaiset ym. rodut ja sitten karsitaan vielä kaikki rodut joiden keskimääräinen elinikä on vaikkapa alle 12vuotta. Ei jää rotuja enää hirvittävän monia jäljelle. Nimittäin jos näillä kaikilla kriteereillä aletaan rotuja laittamaan bannaan niin monta rotua laitetaan bannaan.
Tosin en siitä etteikö karvatonkin koira sopisi Suomen ilmastoon. Emmehän me ihmisetkään ole tänne "luonnollisesti" sopivia, vaan laitamme vaatteet päälle ulosmentäessä. Pieni hyvintehty toppapuku ei haittaa koiraa yhtään sen enempää kuin leikki-ikäistä lastakaan. Koiralla on kuitenkin kesä, syksy ja kevät aikaa olla ulkona ilman mitään vaatetuksia ja talveakin on vain noin 3-4 kuukautta. Lisäksi töpöjalkaisilla, mulkosilmäisillä jne. koirilla on paljon terveysvikoja, mutta toppapukuisella karvattomalla koiralla ei saata olla mitään.. Ainakaan mitään mikä johtuisi juuri karvattomuudesta. Esim. kiinanharjakoira on kotoisin Englannista, eipä sielläkään taida se sää olla ihan niin hirvittävän erilainen kuin Suomessa.
Siitä olen kanssasi samaa mieltä että joidenkin rotujen kasvattaminen, joilla on erittäin paljon terveysongelmia on minusta vastuutonta. Mutta karvattomat koirat elävät Suomessakin suhteellisen pitkään, joten niitä ei kannata sekoittaa tuollaisiin terveysvaurioisiin koiriin. Karvattomat koirat ovat aivan terveitä koiria, joilla ei ole mitään terveysongelmia. Omani käy suihkussa joka viikko, sen iho rasvataan ja aurinkoisina päivinä käytetään aurinkovoidetta. Ei yhtään sen vaikeampaa kuin ihan pienen ihmisvauvan hoitokaan.
Ja todellakin kiitos siitä että typistykset ovat kiellettyjä Suomessa. Nuorempana perheeni osti koiran Espanjasta, ja tällä koiralla oli typistetty häntä. Ihmisen turhuutta sekin, että häiritään koirien luontaista viestintäkeinoa.
sunhan kantsis ilmoittaa tuo 14 vuotias doggi suomen vanhimmaksi eläneeksi tanskandogiksi, edellistä ikäennätystä kun pitää hallussaan 12 vuotiaaksi elänyt tanskandoggi. Jotenkin en vain usko tuota koirasi ikää...
Vaikka noilla kriteereillä katsottaisiin, niin suurin osa roduista jää vielä jäljelle :) ehkä neljäsosa tippuu pois. Ja tosiaan saisikin jäädä pois, ellei rotumääritelmää ymmärretä muuttaa hiukan järkevämmäksi.
Ovathan nuo lyttykuonot, töppöjalat ja sharpei-nahkaiset koirat sentään vähemmistönä kun kaikkia rotuja tarkastellaan. Onneksi.
(Lyhytkarvaisista en mielestäni sanonut mitään, vaan karvattomista ;) )
No joo jäähän niitä ja olen kanssasi samaa mieltä, että ei nuo kaikki lyttykuonot kyllä oikein koirilta näytä, ja rotumääritelmää pitäisi hieman muuttaa.
Mutta jäähän niistä pois melko suuri osa noilla kriteereillä. Karvattomia ja erittäin lyhytkarvaisia (miltei karvattomia) rotujakin on aika paljon.
todellakaan kyse koiran ulkonäöstä. Luonne merkitsee todella paljon. Ja usein käy niin että ottaa uuden samanlaisen kun vanha oli niin ihana. Itse olen ainakin niin paljon lukenut ja kuullut ihania juttuja molossikoirista ja isoista koirista, että itselleni ainakin vielä joskus hankin sellaisen. Tietenkin se on hirveää kun koira kuolee nopeasti, mutta ehkäpä ne vuodet ovat sen arvoisia. Itse olen ainakin aina pitänyt ISOISTA koirista, ja tulen aina pitämään. Ikävä tosiasia vain on että iso koira elää puolet vähemmän kuin pikku koira. On aivan eriasia omistaa KUNNON KOIRA, joka on luotettava, hyvä vahti, lasten kanssa toimeen tuleva, ja kaikinpuolin ihana ja joka elää n. 7 vuotta. Kuin omistaa joku pikku fifi mikä räksyttää, puree, on itsenäinen, ei siedä lapsia, ja elää 15 vuotta!! Ei minulle ainakaan pikku koiraa ikinä!!
"On aivan eriasia omistaa KUNNON KOIRA, joka on luotettava, hyvä vahti, lasten kanssa toimeen tuleva, ja kaikinpuolin ihana --"
Eihän molossikoirat ole suinkaan ainoita, joilta löytyy kuvailemasi ihana luonne. Hyväluontoisia koiria löytyy kaikista kokoluokista. =)
Irkkusetteri tuli vahingossa, irkkusussari piti laittaa.
Joka tapauksessa gerbiilin ottaja tietää sen keskimääräisen eliniän, samoin kuin hiiren ja kultajalan ja kilpikonnan ottaja. Nisäkkäistä varmaan ainut on todellakin nainen, joka ei tiedä milloin kumppani häviää kioskille eikä takaisin tule, mutta sekään ei koske elinikää. Rasvat, kolesterolit, röökit ja viinat miessukukunnan (miksei myös naissukukunnan nykyisin) kiroinanahan on jo tuttuja jos eliniästä puhutaan. Ihmisistä lajina puhuttaessa sitä ei voi verrata koiraan, mutta naiset kyllä sukupuolena elää pitempään.
Mutta siis koirista. Yksilöllisiä poikkeuksia löytyy aina, (no siihen oliko se nyt 14 vai 15 vuotiaaseen doggiin en kyllä usko), mutta koirista puhuttaessa voidaan puhua näiden tiettyjen rotujen eliniän tuplaamisesta ihan yleisesti, nämä muutamat rodut ovat niitä lyhytikäisiä.
Ja kyllä, kiitos kysymästä, tiedän mikä on varsinainen "molossirotu", mutta niinkuin havaittu keskustelu virisi ihan hyvin.
Sai tosiaan idean kun näin oikein kauniin iralanninsussarin. Oma paimenkoira vuoden vanha. Eli minulla todennäköisesti on vielä sama koira kun edellisen irkkuomistajan toinenkin koira kuolee.
En minä ketään halua ihmetellä enkä moittia rotuvalinnoista muusta kuin siitä, että miksi ette halua elää pitempään sama rakas ? koira kumppaninanne?
Kun se lyhyt elinikä ilmoitetaan ihan avoimesti rotusivuilla. Ette siis sen pitempään halua olla oman koiranne kanssa. Kuin siihen asti suunnilleen, että lapsi menisi kouluun, mutta ei enää yläasteelle.
Kun todellakin, jopa suurissa koirissa (paimen- ja palveluskoirat) on doggiin ja irkkuun verraten tuplaten sitä keskimääräistä elinikää, mikä on hankittaessa tiedossa, mutta elämähän on täynnä yllätyksiä.
Näppis on vähän jumiutunut, sori.
Eläintä nimeltä kultajalka ei varmaan ole olemassa, jollei sir Attenborough ole sellaista jostain löytänyt. Kultakalasta oli puhe.
ei ehkä ihan tuplaten esim. dobermanni on palveluskoira ja ihan yhtä lyhytikäinen kuin doggikin (8-11 vuotta) ruotsalaisen tutkimuksen mukaan. tietääkö joku linkin tähän tutkimukseen? saksanpaimenkoira elää noin 10-12 vuotta.
NO COMPRENDE: otsikkosi viittasi molossirotuihin, mutta antamasi esimerkit eivät niitä ole. Tiesithän sen?
...molossirotu ;)Joten kaivahan nimim.kaikkitietävä ne FCI:n ryhmämääritelmät uudelleen esiin.
Mutta irkkusetteri ei takuulla ole (eihän se edes ole suuri rotu). Eikä ole irlanninsusikoirakaan molossi, vaan kuuluu vinttikoiriin. Tarkkuutta noihin määritelmiin.
Itselläni on tanskandoggi ja olin hyvin tietoinen sen lyhytikäisyydestä rotua ottaessani. Mutta enpä voisi mennä takuuseen jonkun muunkaan rodun kohdalla kuinka kauan se tulee elämään. Labradorini oli lopetettava 7 vuoden iässä.
Minulle tanskandoggi on Se Rotu, siinä on kaikki kohdallaan. Egon jatkeeksi en sitä hanki, eikä se siihen sovikaan. En vain yksinkertaisesti halua muuta rotua, kuten noutajaa tai paimenkoiraa. Ne eivät luonteeltaan sovi minulle, molossit ovat parhain vaihtoehto.
On totta, että jalostus on tuonut mukanaan sairaita piirteitä, kuten selkävikoja ja silmien vaurioitumista, hengitysvaikeuksia ja mahdottomia synnytyksiä. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että dogilla on mittasuhteet kunnossa, vaikka se iso onkin - se on nopea, ketterä, sillä on kunnon kuono ja se ei ole normaalia sairaanpi rotu. se synnyttä normaalisti ja pystyy liikkumaan kuumallakin ilmalla. En silti suosi ajkatuksena jättisuurten koirien jalostusta, tärkeämpää on toimiva fysiikka. Oma koirani on 90cm korkea, mutta ketterä. Kun doginkin säkä alkaa lähentelemään metriä, ollaan jo minusta siirrytty liian suuriin jalostusyksilöihin.
Lyhytikäisyys on valitettava ominaisuus, mutta ei itsestäänselvyys. 9-10-vuotias doggi ei ole enää mikään harvinaisuus. Kuten sanoin, labradorini eli vain 7-vuotiaaksi. Miten voisin mennä takuuseen, että seuraava lapukka eläisi sen kauemmin? Mistä tiedän, jos koirani sarastuisi vaikka nyt syöpään ja kuolisi alle kolmivuotiaana? Ei sitä voi tietää. :/
tuntuu aihe herättävän. Ihan hyviä näkökantoja tuntuu monella olevan,enkä voi väittää että omani olisivat niitä oikeita mutta minun kohdallani paikkansa pitäviä. Tiedän, Race oli ikänsä puolesta harvinaisuus mutta Zeroa ja Nanaa ei enää voi niihin luetella kuten joku jo sanoi, ei 9-10 vuotta ole dogille tänä päivänä harvinaista. ja eiköhän se oma koira ja "oma" rotu ole kaikille se rakkain? Joku tykkää perhoskoirista,toinen dogeista..
En väitä, etteikö suuret rodut olisi lyhytikäisempiä kuin muut, mutta eiköhän koiran "elinolot" vaikuta aika paljon ikäänkin.. Meillä on labradori narttu 13,5vee (viitaten 7v labbikseesi) ja vielä riittää puhtia. Kannattaa koiraa hankkiessa vähän katsoa myös sukuun että kuinka terveitä haukkuleita sieltä löytyy, kun kaikki "kasvattajat" eivät ole sieltä rehellisemmästä päästä... Molossi-rodut ovat ihania, olen pitkän aikaa jo niitä ihastellut ja varmasti minunkin kotona semmoinen sulotus vielä jonain päivänä tassuttelee =D
Tässä on sulle sivu, josta näet mitä kaikkia rotuja sisältyy molossiin. http://www.moloss.com/001/ptxt/breed.html
Itselläni on myös molossi-koira. Rotua en sano, koska on kumminkin sen verran harvinainen.
Tässäkin rodussa keski-ikä on siinä 7-9 vuotta.
Toki on niitä, jotka ottavat suuren ja massiivisen koiran ihan vaan egon jatkeeksi. Sitä en kiellä, mutta itselleni tämä koirani on täysin otettu sen luonteen vuoksi. Itse vertaan koiraani usein norsuun. Suuri, voimakas ja herkkä. Kun tästä joskus aika jättää, niin aivan varmasti otan samanrotuisen koiran. Itse en voisi kuvitella ottavani jotain esim palveluskoiraa. Niiden miellyttämisen halu ei iske.
Onneksi on monia eri rotuja. Jokaiselle oman tyyppinen ja luonteinen. Emme me kaikki ole samasta puusta veistettyjä.
Mulle oli aivan uus tieto, että howawart, leonbergi, landseer ja rottiskin on molossirotuja. Hassua, ettei tollasta tuu ajatelleeks. :)
Eipä muakaan innosta pk-rotujen palvelualttius ja "minä jumaloin ihmistä" -asenne. Koiralla pitää olla omanarvontunnetta ja oma tahto.
Sarplaninac on ns. jättirotu ja sen elinikä on Suomessa 18 vuotta, kotimaassaan reilu 20-vuotias koira ei ole harvinaisuus. Kyseessä on siis FCI 2:seen kuuluva rotu jonka tehtävä on lammaslaumojen vartiointi ja suojelu.
Sarplaninac elää 11-13 vuotta ja jos se painaa 25-37 kg niin enpä sanois jättiroduksi? Narttu on siis collien kokoinen ja uros sakemannin kokoinen :). Minun tietolähde löytyy tästä linkistä, mistä sinun tietosi voi tarkistaa?
http://www.dogbreedinfo.com/sarplaninac.htm
Tieto on siis eräältä tunnetulta kasvattajalta. Lyhyempi elinikä saattaa jostua joko sairaudesta tai siitä että koira on koulutettu lyömällä -> muistaa sen ja kostaa sen myöhemmin.
Se voi olla hyvinkin kooltaan pyreneittenmastiffin kokoinen. Kuuluu siis laumanvartijakoiriin luonteensa puolesta 8)
vanhimmat suomalaiset sarpit ovat eläneet 13-vuotiaiksi. Nartun koko vaihtelee 58cm-72cm ja paino n. 45-60kg.Uroksissa kokovaihtelu on lähes sama, korkeus voi olla kuitenkin jopa 75cm, mutta harvemmin.
Mutta totta, ei kyllä mikään jättirotu ja laumanvartijaroduista pienimpiä.
Molossi koira on ainut oikea koirarotu.Itsellä Englanninbulldoggi.Ihmettilin että Tanskandoggia ei ollut molossi-listan joukossa.
Seurakoirat/miellyttäjät ei viehätä.
Niin, suomessa vanhin sarppi on ollut kaiketi 14 vuotias.
On tossa ollu noita sarppeja muutama ja omista vanhin oli reilut 11 vuotta (olisi varmaan elänyt sinne 13-14, jos en olisi katsonut parhaaksi lopettaa), ja nyt on toinen jo melkein samanikäinen. Koot ovat olleet n.72 cm, narttu ja 54kg, n 66cm, narttu ja 45kg, n.70cm, narttu ja 55kg. Uroksissa 76cm ja 65kg.
Joten pienempiä ovat kuin useat molossit ja nämäkin esimerkkikoirat ovat mielestäni liian suuria lukuunottamatta 66cm/45kg.
rodun ikä..saksarini halvaantui ja kuoli 4v.juuri parhaimmassa kisaiässä.tanskandoggini on vasta 3v.mutta huolellisen kasvatuksen ansiosta voisin ajatella sille pitkää ikää.luonto tulee vastaan,mutta terveellä maalaisjärjellä voi tehdä paljon!:nuoren koiran ruokinta ja vanhemman lihaskunto jne.ei ehkä kannata ihmislapsellekkaan rintamaidon tilalle antaa maksalaatikkoa.kannattaa kuunnella kasvattajan neuvoa!-Rakastan doggiani enemmän kuin itseäni-
Itselleni on tulossa tanskandoggi enkä ikimaailmassa vaihtaisi rotu harkintaani mihinkään lammaskoiraan ja muutenkin suurimmat lammas koirarodut ovat sellaisia että niitä ei saa ottaa kerrostaloon ja tanskandoggin taas voi ottaa kerrostaloon
ja asun kerros talossa joten tuolaisen ison lammaskoiran ottaminen kerostaloon on mahdotonta koska niiden kasvattajat eivät myynitä kerrostaloon koska ne ovat piha koiria
esimerkkki rotuja jotka ovat isoja paimenkoiria ja ei myydä kerrostaloon
Owczarek podhalanski
Anatoliankoira
Kaukasiankoira
Maremmano-abruzzese
Slovakiancuvac
Estrelanvuoristokoira
Pyreneittenkoira
Sarplaninac
Keskiaasiankoira
Kerrostalossa isoilla koirilla voi portaiden paljouden takia altistaa lonkka- ja nivel vioille. Mutta jos on hissi taikka asut 1-2 kerroksessa niin mikäs siinä...
Mitä se muita haittaa, jos joku päättää ottaa koiran, jolla onkin lyhyt elinikä? Ei se toisilta ole pois? Eikä siitä kenenkään pitäisi urputtaa.
asun kolmannessa ja meillä on hissi ja ollaan tietosia siitä että tanskandoggin pentua ei saa juoksuttaa rappusissa