mummo ja pappakin hylkäsi

Nii-in. Jos isä maksaa elatusmaksua, hänen ei tarvitse maksaa mitään muuta. Isovanhemmilla taasen ei ole senkään vertaa velvollisuutta.

Smmoisilla anopeilla ja apeilla ei tee mitään eikä lapset mummoilla jos ei lapsia muista, ja sotkee lapsetkin eroon mukaan.

No eipä sunkaan tarvi viedä lastenlapsia mummolaan, iahan samoin olkooti ilman.

Taitaa olla miehen nyksällä sormet pelissä, jos semmonen on, he yleensä sotkevat selvätkin sävelet.

Vanhemman eroneuvo ryhmä.

Ryhmän tarkoitus on on tukea omaa vanhemmuutta, sekä vanhempien välistä työtä eron jälkeen.

Lue lisää aiheita.

Tietoa ammattilaisille ja medialle.

Koulutukset ammattilaisille.

http://www.neuvokeskus.fi/neuvokeskus/tukea_vanhemmuuteen/neuvokeskuksen_palvelut/vanhemman_neuvo/ryhman_tavoitteet_ja_kommentteja
-----------

Jaa a.. Hmm.. raha raha raha.. Siitä ne ihmiset jaksaa aina kitistä. Varsinkin nuo isähahmot. Se on kumma kun elatusmaksuja maksetaan ja kuvitellaan, että se on jotenkin todella iso raha ja suuri uhraus. Kun maksetaan elatusmaksua nii eihän lasta tarvi mitenkään muistaa. Voi sitten sanoa sille jälkikasvulle, että en mä sulle mitään osta, mä maksan susta elatusmaksua! Aivan...
Ei taida olla iso juttu isovanhemmilta muistaa lapsenlapasiaan? Eihän lahjan tarvitse olla kallis, tärkeintä on se, että muistaa. Mut täällähän yleensä törmää pikkusieluisiin ihmisiin joille raha on kaikki kaikessa, ei lapset. Semmoisten ihmisten ei varmaan tarvis niitä lapsia tehdä jos niihin liikaa rahaa menee ja se on suurin huolenaihe.

Tuskin on montaa mummoa ja pappaa jotka vanhempien eron johdosta hyökäävät lapsenlapsensa.
Mutta on asioita joita näiden vanhempienkin pitää ymmärttää, Suomessa on paljon isovanhempia joiden eläketulot ovat niin pienet, että niillä ei ostella kunnon omaa ruokaa ja saada kattoa pään päälle, vaikka ovat tehneet pitkän elämäntyön. Tosin olen aika paljon sitä mieltä, että nämä euvät ole koskaan ajatelleet tulevaansa ja pistäneet silloin parempina päivänä sukanvarteen.

Lapseni ja lapsenlapseni ovat itselleni se kaikkein tärkein ja numero yksi elämässäni, mutta eron vuoksi lapseni onkin päättänyt erota meistä vanhemmistaan ja osin lapsistaankin.
Siltikin yritän kaikin tavoin olla pienten tukena ja odottaa rukoillen, että lapseni paha olo ja tuska hellittää ja hän alkaa ymmärtää asioita oikein ja palaa luoksemme, odotamme sitä hetkeä nyt enemmään kuin mitään muuta.
Niin rikki se ero voi viedä, että kaikki muuttuu pahaksi, kun tämä yhteiskunta auttaisi nuoria perheitä, eikä aina vain vaatisi lisää ja lisää.

Miksi mummon ja papan pitäisi ostaa lapselle jotain? Eikö tärkeintä ole se että isovanhemmat ovat läsnä lapsen elämässä, antava aikaa ja rakkautta. Vaikka vanhemmat eroavat niin isovanhemmuus säilyy ja eronneiden aikuisten tehtävänä on vaalia suhteita myös isovanhempiin.

Olen elämäni aikana maksanut elatusmaksuja melkein 40 000e.....ja YHDEN ainoan kerran olen saanut tavata lastani.....niin että repikää siitä huumoria....vitun molopäät!

Aloittajaan yhdyn oman kokemukseni verran, minulla on 3- ja 1-vuotiaat lapset.
Eron jälkeen ei ole isovanhemmat exän puolelta muistaneet lapsenlapsiaan millään tavalla. Ei synttäreinä, nimppareina, jouluna, ei edes nuoremman syntymän jälkeen tai tämän ristiäisissä.
Isompi lapsi on askarrellut ja piirrellyt tuohon mummolaan ja niitä on lähetetty, samoin onnittelukortteja ja joulu- sekä pääsiäistervehdykset.

Eikä tuo lasteni isä muistanut oman lapsensa ristiäisissäkään lastaan edes kortilla. Kaikki muut vieraat antoivat pienokaiselle lahjan kera kortin, kukkia. Muttei oma isä.

Ensin olin katkera. Nyt lähinnä säälin ihmisten sairaalloista hylkäämistä sekä lapsieni ikävää kohtaloa. Onneksi heillä on sentään yhdet hyvät ja kunnolliset isovanhemmat jotka muistavat ja tukevat mitä moninaisimmin keinoin.

Sääli että erosta pitää olla niin suivaantunut, jopa isovanhempien vaikkei he meidän eroon pitäisi mitenkään liittyä.

Minulla taas on isovanhampana kokemus, ettei ex-miniä koskaan anna tavata lapsia.... Eivät soita, eivät käy. Ainoat kerrat, kun tapaamme heitä on silloin, kun viemme heitä jonnekin (esim. syömään merkkipäivänä tai ms..

Olemme usein halunneet ottaa heitä lyhyille kotimaan matkoille mukaan. Vastaus on aina EI....

Meillä on taas toisinpäin. Haluaisimme olla pojantyttären kanssa tekemisissä, mutta hänen äitinsä ei hyväksy sitä. Olen nähnyt tytön kolme vuotta sitten, nyt 6v. Myöskään isä ei ole nähnyt tytärtään, osin omasta osin äidin syystä. Kaksi kakaraa hankki lapsen ilman ajatustakaan, että toisen kanssa pitäisi tulla toimeen lapsen syntymän jälkeenkin. Niin, molemmat halusivat lapsen. Meillä on useampi lastenlapsi, mutta ajattelen tyttöä paljon enemmän kuin muita. Ei siksi että hän olisi muita tärkeämpi, mutta toisia lapsenlapsia näen säännöllisesti.