40+ ja uuteen ammattiin?

Sosionomeista tulee olemaan pula ja tulet varmaan saamaan heti valmistuttuasi työpaikan.

Nyt kun vanhustenhoito yritetään pitää kotihoitona niin kauan kuin mahdollista, on myös lähihoitajille erinomaiset mahdollisuudet työllistäytyä. Eikä siinä ammatissa yhtään haittaa elämänkokemus.

Nojoo.

Suuret ikäluokat vaatii vaipanvaihtajia, niistä pian huutava pula. Se nyt sitten asia erikseen, miten sellanen duuni sopii, kun itekkin alkaa vanhenemaan ja sairastelemaan.

Ei muuten hajuakaan, mitä sosionomi käytännössä tekee, kuulostaa vaan kans just sellaselta duunilta, että sitä piisaa.

Sellanen pikkujuttu ois kandenut ottaa huomioon. Kuin vanha koulutus ja työkokemus, net meni nyt niinkuin vessanpyttyyn, joudut aloittamaan nollasta. Paitsi, terveydenhuolto on pian täysin kusessa ja yksityiset palvelut lisääntyy pakostakin. Ja sillä sektorilla olettas olevan käyttöä ihmiselle, jolla kaupallinen- ja terveysalan koulutus. Eikun markkinoimaan jotain yksityistä lekuriasemaa.

Näissä duunijutuissa just ongelmana elinkeinorakenteen ja ikärakenteen muutos. Tuotannoliset hommat vähenee ja niistä just jää eläkkeelle suuret ikäluokat. ei kansantalous voi pyöriä niin, että jotkut rakentelee ok- talonsa ja ostavat volvonsa haalariduunarin hommissa ja seuraava ikäluokka pitää sitten jo kouluttaakkin, että pystyvät hoitamaan edellistä sukupolvea. Ei tästä hyvä seuraa.

Osta maata kainuusta ja rupea poronviljelijäksi, pysyypähän ainakin ruuassa.

=DW=

Voi hyvänen aika, kun tässä päälle kuuskymppisenä on haettava työtä ja aktiivisesti, ja käytävä työkkärissä myös, eli miksi ei vielä teidän iässä onnistu?

Valmistuin sosionomiksi 48 vuotiaana ja olen ollut todella tyytyväinen alavalintaani. Heti valmistumisen jälkeen sain todella mukavan työpaikan ja se jatkuu edelleen. Ei muuta kuin tsemppiä opiskeluun, sosiaalialan koulutuksen saaneella tulee olemaan jatkossakin kovaa kysyntää työmarkkinoilla...

Siitä vaan ja onnea matkaan. Itse olen vaihtanut alaa useampia kertoja elämäni varrella. Kun yksi työpaikka on kadonnut, olen tarttunut vastaantulleisiin tarjouksiin. Yleensä olen huomannut, että on pakko ryhtyä opiskelemaan hallitakseni uudet tehtävät itseäni tyydyttävällä tavalla. Työ ohella opiskelusta on tullut melkein harrastus, ja olen ehtinyt suorittaa muutamia tutkintojakin.

Sekä työ- että opiskelu-urastani on tullut monenkirjava, mutta siitä on ollut etua aina jatkossa. Kun uusi työpaikka on taas kadonnut, mahdollisuudet ovat lisääntyneet. Viimeksi jäin työttömäksi 55-vuotiaana, eikä uutta paikkaa löytynyt. Opiskelin alaa, josta minulla oli vähän kokemusta nuoruusvuosilta ja vähän opintojakin. Sain uuden vakinaisen työpaikan ihan uudella alalla. Hämmästyin itsekin.

Jos vielä jään työttömäksi ennen eläkeikää aion perustaa yrityksen. Elämä jatkuu ja kaikki on mahdollista, JOS itse oikeasti haluaa.

Menestystä!

Juu...Itse olen myös 46 v. ja viime lokakuussa valmistuin aikuiskoulutus puolelta sähkö- ja automaatioasentajaksi (2v.) ja heti opiskelun jälkeen sain jäädä töihin paikkaan, jossa olin työharjoittelijana koulutuksen aikana.Olen tosi innostunut ja virtaa täynnä,koska siinä välissä oli muutama työttömyysvuosi.Siis ehdottomasti suosittelen kaikille, eihän tämä ole vielä ikä eikä mikään.

Rohkeasti vaan hakemuksia laittamaan kouluun, jos lähihoitajan ala kiinnostaa. Entä ensihoitajan ammatti? Lähihoitajista on huutava pula ja ihan varmasti saat töitä, ja jopa valita minne haluat.
Itse aloitin lähihoitaja opiskelut 49v, mutta keskeytin, koska opiskelu tökki. Syy siihen lukihäiriö. Nyt olen henkilökohtainen avustaja ja tykkään todella työstäni.
Siis rohkeesti vaan...ikä ei ole este. Onnea sulle!

Alanvaihtaja, täytän ens vuonna viiskytvee, valmistun just sitä ennen lähihoitajaksi, Koko opiskeluajankin ollut töitä niin paljon tarjolla kun vaan jaksaa tehdä!
Töitä on jos vaan niitä haluaa tehdä. Tsemppiä sinulle!

Tottakai sinúlle tulee olemaan kysyntää työ elämässä. Onhan tulevaisuus hoitosuhteen.Elikkä suomeksi sanottuna suomalaista jää lähivuosina työelämästä pois ja eläkkeelle. Ja täytyy SANOA se suotakoon. Mutta kun ajatellaan tulevia eläkkeitä ja niiden maksaneita.Mielestäni olisi hyvä kun nuoret pääsisivät töihin kuten ennen vanhaan.Tehtiin kaikki pois mitä eteen sattui.(Tottakai katsottiin korvauksenolevan kohtuullinen).Eihän ennenkään eletty pyhällä hengellä.
Vuode menneet

Itse valmistuin uudelleen koulutuksen myötä uuteen ammattiin 45 vuotiaana. Perustin yrityksen jonka tosin lopetin muutaman vuoden jälkeen. Lopetin sen työn paljouden vuoksi, en siksi ettei se olisi kannattanut. Sittemmin olen perustanut yrityksen uudestaan 57 vuotiaana ja hyvin pyyhkii. Ei ole aikomustakaan vielä jäädä eläkkeele vaikka olen 62 vuotias.
Vapailta markkinoilta en ole töitä hakenut, vaan alkanut vain tekemään sitä mitä parhaiten osaan. Yhdistänyt osin harrastukseni, taipumukseni, luovuuteni, koulutukseni. Olen tosin paljon joutunut myös opikelemaan itsekseni uusia asioita, esim. tietokoneohjelmia ja yleensä tietoneen käyttöä, lähes avaamisesta lähtien. Nyt osaan jo opettaa muitakin ja hallitsen eri ohjelmia joita tarvin töissäni.
Aina kannattaa opiskella ja kun tekee lujasti töitä aina sitä ahkeralle ihmiselle jotain löytyy.

Tunnetko sosiaalialan omaksesi? Ellet, niin katso jotain joka sopii aikaisempaan koulutukseesi. Painopinnan valmistaja? Faktori? Farmaseutti? Painotuotantoassistentti? Optikko?

Olen itse 47 ja ensi viikolla alkaa lähihoitajaopinnot :) kolmas hakukerta tärppäsi, eka kerralla ei edes pääsykokeisiin, toisella kerralla pääsykokeessa mutta ei opiskelupaikkaa, mutta nyt sitten napsahti. Onnea ja rohkeutta matkaan, molempia tarvitaan mutta mitenkä se laulu meni että "Onni suosii...." :)

Miettinyt ammatinvaihtoa ja todennut urautuneeni nykyiseen. Se on tosi vaikea irtautua monta vuotta kestäneestä työalasta, silti edellytykset ja energiaa muuhunkin.
Ikä on rasite vieraan leipiin hakiessa -ei sitä voi kieltää, mutta on paljon myönteisiä poikkeuksia.

Ala äidinkielen opettajaksi.

Vähän lisää.

Ite olen opiskellut useampiakin ammatteja. Kaikki tosin media-alalta, Koulutus ja kokemus varmaan kovin suomessa. Itellä tuli ongelmaksi palkanmaksajien puute. Sitä jotenkin yllättäen hokasi olevansa freelanseri, jolla nyt joskus on töitä, joskus ei.

Pitääpi ottaa alanvaihdossa huomioon, ei ihminen nuorene. Ite en enää pystyisi niihin hommiin, mitä nuorena tehnyt, fysiikka laittaa hanttiin. Periaatteessa, kaikki duuni, mitä teen, riippuu polttimosta, se ja sama onko jalat amputoitu, vaiko eikö ole.

Dementiaa pelkäilen, sitten kun ajatus alkaa pykimään, sitten ei enää voi mitään tehdä. Tähän asti kaikki jees. Mutta katttelin tossa yhtä iänikuista kaveriani. Sellanen jonkin sortin tietoliikenne-insinööri. Se laitettiin sairaslomalle ja nyt se odottelee eläkepäätöstä. Silllä menee silleen, että sen aivot tulee muuttumaan kaurapuuroksi hiljakseen, ruumis toimii vielä vuosia sen jälkeen.

Alanvaihto kannattaa kyllä aina. Pitääpi vaan ottaa huomiota, että sitä sitten pystyy tekemäänkin. Kevyempiä konttorihommia, näitä pystyy tekemään nelisormisenakin. Lapiohommiin minusta ei enään ole. Ja kun erityisemmin jaksa ihmisiä, ihan ok värkkäillä himassa itekseen.

Laaja asia, mutta kaikki hommat ei sovi kaikille, eikä kaikista ole kaikkiin hommiin. Monilla meni pieleen nuorena, kun kävivät jonkun koulutuksen, ja hokaavat sitten vanhempana olevansakkin ammattitaidottomia.Hah, no lisää esimerkkejä. No yks tuttu, myös iänikuinen kävi kolmisenkymmentä vuotta sitten tietoliikenneteknikoksi. Sitten se sotkeentui ammattii, jonka työpaikko suomessa suunnilleen kolme ja ala onkin kuolemassa. Nyt se toimii trukkikuskina paikallisessa rautakaupassa :D

Koulutus on eri asi, kuin ammatti, se niinkuin tiedostettava. Mä en ole monesti eläissäni tehnyt koulutukseni nimikkeellä töitä. Töitä on kyllä tullut tehtyä, mutta vilkaisin huviksen mollin saitilta, suomessa ei ensimmäistäkään työpaikkaa ehdolla mun ammattinimikkeellä, ei ole ikinä ennenkään ollut. Net kuin ei ole edes keksineet ammatille numeroa, jonka laittaisivat tietokantoihinsa. Hokasin jutun vajaa kymmenen vuotta sitten, kun pyysin näyttämään tietoni. Mun tiedot oli juu kirjattu ylös, mutta ne ei osanneet ehdotella mitään duunia, edes orjaksi, koska mun tiedot ei täsmännyt niitten omiin tietokantoihin. Eip ole sen jälkeen työkkärissä sitten tullut käytyäkään.


=DW=

Sosionomiksi opiskelu ei kannata, ellet asu pääkaupunkiseudulla, jossa on sentään auki sen puolen paikkoja enemmänkin. Esim. täällä Etelä-Karjalassa valmistuu joka vuosi pari luokkaa sosionomeja lisää, vaikka entisillekään ei ole töitä kunnolla. Itse en saanut vuoteen mitään alan työtä valmistuttuani v. 2010, sitten otin aiempaa koulutustani vaativan pätkätyön ja sen jälkeen sain sosionomin hommia pari pätkää ja nyt on ollut pari pätkää taas aiemmin ammattini hommia. Yhtään sosionomin paikkaa eli täällä ole auki, joskus harvoin jotain lastensuojelussa esim. jossain ryhmäkodissa mutta sellainen ei ole minua varten. Sosionomi on amk-tutkinto ja pitäisi saada tehdä jotain haastavampiakin töitä kuin pitää seuraa ongelmaihmisille jossain kodissa, siivota ja katsoa että osaavat käydä kaupassa. Sori tämä kärjistys, mutta noita ohjaajan hommia osaa tehdä vaikka lähihoitajatkin.
Jos haluat varman työn, kouluttaudu lähihoitajaksi vanhuspuolelle.

Lähitulevaisuuden tarpeista en tiedä.

40v ikäni jälkeen vaihdoin vakituista työnantajaa 4-kertaa joista 3kpl merkitsi myös paikkakunnan vaihtoa.
Työt olivat teollisuudessa mutta tuotannoltaan hyvin erilaisia.

Määräaikaisia työsopimuksia minulla oli 4:llä eri toimialalla.

Mitään lisäkoulutusta en hankkinut vaan työtarjoukset perustuivat aikaisempiin henkilösuhteisiin ja käytännön näyttöihin.

En ole koskaan ollut paikkakuntarakas enkä ole epäröinyt ryhtyä minulle aikaisemmin tuntemattomaan puuhaan.
Jos kerran joku ihminen pystyy niin miksi en sitten minäkin?
Lopullinen vastuuhan on työnantajalla.

Suuri ansio liikkuvuudestani kuuluu vaimolleni hänen joustavuutensa johdosta.
Kulki mukana tuon ikärajan jälkeisten kahden vakituisen työpaikan muutossa ja muissa, kuten myös määräaikaisissa, jotka myös olivat muilla kuin kotipaikkakunnalla, puolusti kiinteää linnaketta ansiokkaasti, purnaamatta.

Omasta työhistoriasta ja asenteista riippunee paljon?

Elämä on vaihtuvaa, samoin raha.