Mä en jaksa

aika ikävää

Mene keskustelemaan vaikka koulukuraattorin kanssa ja kerro kuinka "yksinäinen" olet, nähtävästi kotonakin teillä on aika pinnalliset välit vai voitko keskustella asioistasi, huolistasi vanhemmille.Se että laitat kuviasi facebookiin kertoo kaipuustasi saada huomiota, hyväksyntää, rakkautta eli jotakin olennaista jäät paitsi vanhemmiltasi! Niinhän mäkin jäin ja sitten myöhemmin olikin pakko turvautua psykologiin jne. Ulkomaalaiset miehet tuskin osaa antaa sitä henkistä tukea mitä tarvitset . Hyvä, luotettava aikuissuhde olisi hyvä - ammattiauttajakin, mutta ne maksaa.
Tai puhu voitko puhua esim. nuoriso-ohjaajalle, seurakunnillakin on hyviä sellaisia nuoriso-ohjaajia joilla on aikaa auttaa.

http://www.punainenristi.fi/node/1409

Olisko tosta jeesiä

Ehdottaisin että aloittaisit uuden harrastuksen ja keskittyisit elämään netin ja koulun ulkopuolella, että jaksaisit paremmin sietää koulussa ja kotona aikaa ennen kuin koulut loppuu ja pääset muuttamaan omillesi (khyl khyl, sellasetkin ajat vielä tulee että kaikki on ihan toisin kuin nyt). Koneella roikkuminen ei ratkaise ongelmia, se on vain sellaista eristäytymistä ja ajatukset pyörii, et kuitenkaan saa siitä mitään pidemmän päälle. Itsetuntosi ei parane netin avulla. Tiedän tämän, koska vaikka olen itse jo 22 ja asun omillani, eristän itseni koneelle kun elämässä tulee näitä pahempia aikoja (ero, omaisen kuolema, työttömyys, opinnot kusee). Mun on sitten vaan pakko repiä itteni väkisin ylös siitä suosta, vaikka se olis helpompaa vaan jäädä sinne kotiin ja olla välittämättä. Ja kannattaa tosiaan poistaa ne kuvat sielt Facebookista, saat oikeaa huomiota ja arvostusta todennäköisemmin kun arvostat itseäsi. :) Koita jaksaa ja pidä itsestäs huolta!

No joo-o on sunki elämäs tosi kurjaa voi voi oikeen itku tulee

No on munki elämä aika samanlaista mut oon alkanu laihtuu jne. Oon tyttö ja en viiltele. Mulla on kavereita ja jotai.

Minäpäs jaksan :)

Ehdottaisin että aloittaisit uuden harrastuksen ja keskittyisit elämään netin ulkopuolella.

Kerro tosta ihmeessä jollekkin luotettavalle aikuiselle!

http://www.mll.fi/nuortennetti/info/lasten_ja_nuorten_puhelin_ja_net/

Soita tonne, ei maksa mitää eikä tule postissa mitään kirjeitä yms. iha anonyyminä voit soittaa! Siitä on hyvä aloittaa!

Ei niin suurta surua, ettei ilo voita. Ei niin pitkää pimeää yötä, ettei päivä koita.

Toivottavasti saat elämäsi järjestykseen! :)

Älä lyö sun siskoa. Mun veli purki pidemmän aikaa pahan olonsa minua lyömällä, enpä paljoa heiveröisenä pikkusiskona pärjännyt. En ole lyönneistä ja pahoinpitelystä katkera veljelle, hän on kuitenkin nykyisin mukava ja hauska minua kohtaan. Mutta toivoisin että minun ja velipojan välit olisi paljon lämpimämmät kuin ne ovat, haluaisin silloin tällöin hengailla sen kanssa ja halata kun näen sen pitkästä aikaa kun välitän siittä kuitenkin aika lujaa. Mutta ei tuo oikeen onnistu kun kuilu on meidän välillä aika suuri, eikä meidän perhe-elämä ollut muutenkaan mikään care&sharen ja tender loving caren ruumiillistuma kun isä on alkkis ja äiti sosiaalisesti kykenemätön erakko joten kumpikaan ei kai ole oikein mihinkään halailuun tottunut tai osaa/uskalla ilmaista tunteita.

Miksi tappelet kotona ja mistä sulle huudetaan? Myös se kiinnostaisi että miksi lyöt siskoasi, ärsyttääkö se sua vai lyötkö ihan provosoimattakin? Voin aika hyvin tähän samaistua, silloin kun asuin kotona niin vitutti ihan helvetisti kun riideltiin jatkuvasti kaikesta vanhempieni kanssa.

Joku harrastus voisi olla sun tilanteessa aika jees, ala vaikka juoksemaan. Se on helppoa ja halpaa eikä vaadi sosiaalista kanssakäymistä muiden kanssa. Ensin vaikka 2min kävelyä ja 2min juoksua niin ei latistu into siihen että juoksee liian lujaa eikä sitten jaksakaan.

Kerroit että näet kavereitasi koulun ulkopuolella öbaut 3 kertaa kuussa ja sain vähän sellaisen käsityksen että kuitenkin haluaisit hengailla enemmän tyyppien kanssa, jos näin on niin voisit aloittaa ehkä jonkun harrastuksen missä sitten on porukkaa, vaikka jujutsua tai säbää. Itse voin sanoa että en tykkäisi koska mä olen oikeasti aina yksin ja se on mulle ok, näen kavereitani vain koulussa ja kun käyn vanhempieni luona joitain kertoja vuodessa. Muuten olen kämpillä yksin, luen, katson leffoja, dataan. Nyt kun ajattelen niin siittä on jo vähän yli puolivuotta aikaa kun olen jonkun kanssa vapaa-ajalla hengaillut. Se oli kun koulussa oli projekti mikä piti hoitaa vapaa-ajalla.

Mutta kyllä se siittä, mulla ainakin helpotti kun muutin pois kotoa ja aloitin amiksen. :) En ole ainakaan täällä huomannut että ketään kiusattaisi, kyllähän tuntien välissä porukka vittuilee toisilleen ja heittää läppää mutta aika kevyttä kauraa.

Jaksat vielä jonkin aikaa
tätä paikkaa, näit ihmisii

Vaikket nyt kestä sun kotia,
mee eteenpäi ku sotilas

noi vaikeet ajat kannattaa yrittää nähä kausina elämässä. kai oot jossain vaihees elämääs ollu ihan tyytyväinen? mulla on alkanu pikkuhiljaa mennä vähän paremmin, ystävien ansioista tosin. usein, kun meidän iässä kokee kovia ja käy pohjalla nii sitten vanhana kestää paremmin, osaa ainakin suhtautua. voimia sinulle

mulla on just sama... tai ennen olin koulukiusattu.... ja ' kotona' mullon vitusti ongelmia... mut oonki silleen sijaisperheessä...... munki kaverit on silleen hylänny mut ko nei osaa auttaa mua missään asiassa ja ite oon kans 15:00-03:00 koneella ko pääsen koulusta.... joskus pidempääkin..... ja ei mul vaan oo mtn muuta elämää ko kone... siellon mun ainoot ystävät jokka oikeesti on auttanu netin kautta jne..... ennen molin ihan erinlaine ja tolleen kaikki oli hyvin.... mut sit ko alko vasta oikeesti tajuaa elämää.. nii kaikki muuttu... ite en kyl oo viel päässy mistään yli.... ja mikään ei tuu muuttuu vielä 4v mikkään...

voimia sulle! toivottavasti pääset tuosta joskus yli!

Mene koulukuraattorille ja kerro että tarvit psykologin apua.Yksin ei kannata jäädä pohtii asioita.Uusi harrastus olisi kiva sinulle.Ala harrastaa itsepuollustus lajija.Sinulla on lievä masennus.Sieltä saat kavereita ja sinun entiset kaverit vielä palaa sinulle.Välinpitämättömät vanhemmat pitää saada herämään.

No joo-o on sunki elämäs tosi kurjaa voi voi oikeen itku tulee

Tervehdys. Harmittaa yli kaiken tilanteesi ja yritän kehitellä jotain apua, mistä nuoret voisivat saada lisä intoa elämäänsä. Jos haluat voit ihan anonyymisti kirjoittaa minulle tarinasi ja tunteesi ja jos sinulla on kielessä mitään mikä voisi helpottaa tilannettasi niin kuuntelisin mielelläni ja sitäpaitsi yrittäisin kehittää ideaali. Laita sähköposti [email protected]

Ja taas näitä tilapäivityksiä...