Joo mulla on tosiian tommonen ongelma että en saa suutani koskaan auki kun pitäisi puhua tai en vaan keksi mitään puhuttavaa. Ja useasti kun olen puhunut jonkun kanssa niin on tullut vaan semmonen olo että. mitäköhän vitun järkeä tässä paskan lässytyksessä on ja sen jälkeen olenkin ollut usein hiljaa , vaikka olisinkin keksinyt jotain puhuttavaa... eli siis aika ristiriitaista, toisaalta haluaisin puhua mutta joskus se tuntuu lähinnä turhauttavalta.
Saisinpa vaan jonkun ratkaisun tähän ja lakkaisin ajattelemasta että sosiaalisuus on turhaa kun se on kuitenkin tärkeää koko elämän kannalta.
Poika 14v
Saisinpa vaan jonkun ratkaisun tähän ja lakkaisin ajattelemasta että sosiaalisuus on turhaa kun se on kuitenkin tärkeää koko elämän kannalta.
Poika 14v
Vastaukset 2
Vanhimmat
älä huoli, puhumaan oppii puhumalla, avaa suusi ja ala puhumaan :)
Mulla on välillä ihan sama ongelma... se on tosi hankalaa välillä, vaikkei huolehtisi siitä liikaa, niin huomaakin taas sitten seuraavaksi puhetilanteessa, ettei saakaan sanottua mitään, sen unohtaminen ei ainakaan tunnu toimivan. Positiivinen ajattelu voisi toimia, jos sitä vain jaksaisi, turhalta tuntuu itseään pettä ajattelemalla, että kaikki on hyvin, kun sitten kuten sanoin, seuraavaksi kun yrittää puhua, voi käydä noin ja se pahentaa vain tilannetta. Itselläni on ihan hyviä päiviäkin välillä, mutta nekin ovat suht harvassa, etenkin silloin, kun olen väsynyt (eli nykyisin erittäin usein). Tunnen itseni tosi tylsäksi. En osaa tietenkään tähän hätään auttaa, enkä tiiä, onko siitäkään apua, ettet ole yksin tämän ongelman kanssa, muitakin löytyy.. no mutta.
Toivottavasti saat ongelman korjattua, itselläni ei oikein jaksaminen tunnu riittävän monenkaan asian tekemiseen. Ehkä koneella istumiseen, kun ei muutakaan jaksa. Kiviäkin kiinnostaa ja tosi optimistista taas, mutta no. Kuitenkin, onnea ja kaikkea hyvää!