Välipohjat?

Uudemmat asunnot maksavat enemmän.

Asun vuonna 1971 rakennetussa kerrostalossa jossa on 20 senttinen paikalla valettu välipohja. Ylin kerros, alhaalta ei kuulu mitään. Seinänaapurista kuuluu joskus lapsen itkua, ei kovin kovaa. Jos telkkarin laittaa päälle ei kuulu. Pointtini on että naapurit ratkaisee, näin se vain on.

Totta joka sana kirjoitti:

Asun vuonna 1971 rakennetussa kerrostalossa jossa on 20 senttinen paikalla valettu välipohja. Ylin kerros, alhaalta ei kuulu mitään. Seinänaapurista kuuluu joskus lapsen itkua, ei kovin kovaa. Jos telkkarin laittaa päälle ei kuulu. Pointtini on että naapurit ratkaisee, näin se vain on.

Alhaalta harvoin kuuluu ääniä. Askelten töminä ja huonekalujen siirtely ei kuulu ylöspäin 60-luvulla rakennetussakaan. Ylhäältä ne toisaalta kuuluvat, että siinä mielessäkin ylin kerros on para. Harmi etten itse asu ylimmässä, vaan välikerroksessa. Muualta ei kuulu mitään, mutta ylhäältä joskus jotakin.

Totta joka sana kirjoitti:

Asun vuonna 1971 rakennetussa kerrostalossa jossa on 20 senttinen paikalla valettu välipohja. Ylin kerros, alhaalta ei kuulu mitään. Seinänaapurista kuuluu joskus lapsen itkua, ei kovin kovaa. Jos telkkarin laittaa päälle ei kuulu. Pointtini on että naapurit ratkaisee, näin se vain on.

Aiemmin tuli asuttua 70-luvun alun talossa, jossa oli ns. kirjahyllyrunko eli paikalla valetut välipohjat ja kantavat väliseinät. Ainoastaan ulkokuori oli elementtiä.

Huoneistojen välinen äänieristys etenkin seinänaapureihin päin olikin parempi kuin saman aikakauden täyselementtitalossa. Jossa taisi olla ne elementtien juotosvalut vähän niin ja näin, kuten elementtirakentamisen alkuvuosina on tavannut olla.

Mutta tuossa paikalla valetussa oli huonekorkeus 255 cm eli välipohjien paksuus vain 22 cm luokkaa ( muovimatto ja sen päälle asennettu parketti päälle). Ja kas kummaa, kyllä sieltä alemmankin kerroksen asunnosta ääniä kuului läpi. Normaali puhe ei sentään, mutta koiran haukkuminen, tai kotibileet/stereoiden huudatus tuli läpi.

Uuden talon ontelolaatta pitää paremmin ääntä kuin tuo vanha paikallavalu. Ei täydellisesti, mutta paremmin. Sama juttu myös väliseinien kanssa & eipä ole "puheputkia" kylppärienkään välillä. Normaalisti en tiedäkään, onko naapurit kotona vai ei. Elleivät sitten innostu tavanomaista enemmän kolistelemaan tai penskat parkumaan. Talossa on nimittäin nyt runsaasti parin vuoden ikäisiä lapsia ja on tullut tehtyä ensimmäiset itkuhavainnot. Näköjään imeväisikäisistä ei vielä niin paljoa parkua lähtenyt, että se olisi seinien läpi kuulunut.

Sekin on totta, että noita valuja on vieläkin ohkaisempia. 2,8 m minimikerroskorkeus oli voimassa monia vuosikymmeniä, mutta ei tällaista vaatimusta vissiin aina ole ollut. Vastaan on tullut 50-luvun lopun talo, jossa välipohjat olivat tosiaan vain 15 cm luokkaa eikä huonekorkeuskaan mitenkään erityisen suuri ollut, joten kerroskorkeus taisi olla lähempänä 2,7 m.

Tuollaisessa 50-luvun talossa voi normaali puhekin kuulua täysin ymmärrettävästi naapuriin. Se on aika paljon tuurista kiinni, millaiset rakenteet on satuttu huoneistojen väliin tekemään.

Ja kellarithan näissä 50-luvun ja sitä vanhemmissa taloissa on kertakaikkisen surkeita. Kaikki ovet ovat normaalia matalampia (vapaa korkeus 1,9 m luokkaa, kun nykyovissa se on 2,0 m) ja yli 170 cm mittainen saa koko ajan varoa, ettei lyö päätään johonkin käytävän poikki vedettyyn putkeen.

ääniä alhaalta kirjoitti:

Aiemmin tuli asuttua 70-luvun alun talossa, jossa oli ns. kirjahyllyrunko eli paikalla valetut välipohjat ja kantavat väliseinät. Ainoastaan ulkokuori oli elementtiä.

Huoneistojen välinen äänieristys etenkin seinänaapureihin päin olikin parempi kuin saman aikakauden täyselementtitalossa. Jossa taisi olla ne elementtien juotosvalut vähän niin ja näin, kuten elementtirakentamisen alkuvuosina on tavannut olla.

Mutta tuossa paikalla valetussa oli huonekorkeus 255 cm eli välipohjien paksuus vain 22 cm luokkaa ( muovimatto ja sen päälle asennettu parketti päälle). Ja kas kummaa, kyllä sieltä alemmankin kerroksen asunnosta ääniä kuului läpi. Normaali puhe ei sentään, mutta koiran haukkuminen, tai kotibileet/stereoiden huudatus tuli läpi.

Uuden talon ontelolaatta pitää paremmin ääntä kuin tuo vanha paikallavalu. Ei täydellisesti, mutta paremmin. Sama juttu myös väliseinien kanssa & eipä ole "puheputkia" kylppärienkään välillä. Normaalisti en tiedäkään, onko naapurit kotona vai ei. Elleivät sitten innostu tavanomaista enemmän kolistelemaan tai penskat parkumaan. Talossa on nimittäin nyt runsaasti parin vuoden ikäisiä lapsia ja on tullut tehtyä ensimmäiset itkuhavainnot. Näköjään imeväisikäisistä ei vielä niin paljoa parkua lähtenyt, että se olisi seinien läpi kuulunut.

Sekin on totta, että noita valuja on vieläkin ohkaisempia. 2,8 m minimikerroskorkeus oli voimassa monia vuosikymmeniä, mutta ei tällaista vaatimusta vissiin aina ole ollut. Vastaan on tullut 50-luvun lopun talo, jossa välipohjat olivat tosiaan vain 15 cm luokkaa eikä huonekorkeuskaan mitenkään erityisen suuri ollut, joten kerroskorkeus taisi olla lähempänä 2,7 m.

Tuollaisessa 50-luvun talossa voi normaali puhekin kuulua täysin ymmärrettävästi naapuriin. Se on aika paljon tuurista kiinni, millaiset rakenteet on satuttu huoneistojen väliin tekemään.

Ja kellarithan näissä 50-luvun ja sitä vanhemmissa taloissa on kertakaikkisen surkeita. Kaikki ovet ovat normaalia matalampia (vapaa korkeus 1,9 m luokkaa, kun nykyovissa se on 2,0 m) ja yli 170 cm mittainen saa koko ajan varoa, ettei lyö päätään johonkin käytävän poikki vedettyyn putkeen.

Kiitos tuosta asiantuntevasta kommentista. Tosiaankin ontelolaattavälipohjat, vaikka olisivatkin vain 26.5 cm paksuisia ovat parempia kuin vanhat paikallaanvalut. Mieluummin sitä ottaa vähän matalamman katon, ja enemmän tavaraa naapurin välille. Tosin ontelolaatat ovat osittain onttoja, mitenköhän iso se ontto sylinteri on siellä laatan sisällä?

Alakerrasta kyllä kuuluu heikosti korkokenkien kopinat läpi tässä talossa, vaikka on lähes 30 cm tavaraa välissä (eli 26.5 cm ontelolaatta parketti). Muuten ei paljoakaan.