Oikea tapa jatkaa

Ystäväsi on kyllä oikeessa tuossa, että jos siirrät sivuun ne tunteet mitä koit suhteessa niin ne tulevat kummittelemaan juuri silloin ei olisi hyvä hetki.

Mutta jos sinulla ei ole vielä nuo negatiiviset tunteet vallannut sinua niin mikä estää sinua elämästä kunnolla? Ei sun ystävät tai kukaan muukaan tunne sinua kuin sinä itse.

Mutta varaudu jossakin välissä siihen, että ne käsittelemättömät asiat tulevat esille ja silloin sinun olisi hyvä hidastaa vauhtia ja käsittellä ne kaikessa rauhassa.

Valmiissa maailmassa ei ole kiire mihinkään. Vain silloin kun sinä itse olet valmis.

Heippa! Itselläni on myös juuri tuore ero.

Ihan ensimmäinen pitkä suhteeni päättyi itseasiassa jo 3 vuotta sitten joka kesti sen 4 vuotta. Jätin koulun kesken, masennuin ja olin aivan rikki. sosiaalinen elämä jäi ja inhosin itseäni. Paikkakunnan vaihdoksen jälkeen kasasin itseni pienillä jutuilla, mutta en pakottanut itseäni tekemään mitään väkisillä. Se vei aikaa melkein 2 vuotta. Aloitin pikkujutuilla tein pieniä asioita mistä tykkäsin, ja otin tavoitteita sen suhteen koska olin lihonnut paljon eron jälkeen. Aloin treenaamaan tosissaan, kävin paljon töissä aloin tapailla enemmän kavereitani ja haaveissani oli pitkän aikaa ollut ulkomaille lähtö. Ajattelin että tässä on tilaisuuteni olen sinkku ja vapaa ja laittanut rahaa säästöön. Ja kahden vuoden jälkeen tartuin haasteeseen ja lähdin puoleksi vuodeksi ulkomaille. Siellä tajusin uudestaan elämän ihanuuden ja nautin täysillä olostani ja tajusin että maailmassa on paljon ihania ja hyviä tyyppejä mutta olin sitoutumiskammoinen edelleen. Tässä tapauksessa halusin sanoa että vaikka kävin pohjalla , juuri omien nautintojen ja seikkailujen myötä pääsee oikeasti helpommin eroon kaikista surullisista kokemuksista ja jutuista mitä on jättänyt taakseen. Minulla se otti aikansa kylläkin mutta olin silloin paljon "heikompi ihminen" kuin nykyään. ainakin koen niin.

Ulkomaan reissuni jälkeen meni puolivuotta kun tapasin uuden ihastuksen. Lähdin varoen ja epäröiden mukaan hänen "matkaan" ja lopulta rakastuin tulisesti ja muutettiin yhteiseen asuntoon. Nyt olen taas kokenut sen minkä takia en halunnut suhteeseen ja mikä oli painajaiseni kaiken sen selviytymiseni jälkeen. ERO.

Itse ero nostettiin jo pöydälle kk sitten milloin mies oli vkl miettinyt asioita ja sanoi ettei haluakaan lopettaa ja kysyi että saisimmeko tämän toimimaan. Se vkl oli taas samaa painajaista ja itkemistä, mutta kun yritimme uudestaan siitä ei tullut mitään. Olin tavallaan jo henkisesti "valmistautunut" pahimpaan. Ja muutama päivä sitten hän jätti minut.

Meillä lähti samoista asioista kun teillä, kommunikointi vaikeus ja se että vietettiin yksinkertaisesti LIIAN vähän aikaa yhdessä. Yhteisiä iltoja ja laatuaikaa oli vain silloin tällöin, mies oli ja on aina kaiken aikaa töissä. Minä hoidin kodin ja ruoat ja "palvelin" häntä. en halua sellaista.

Olo on outo ja epätodellinen. Parivuottasitten tästä ensimmäisestä kertomastani erosta romahdin täysin ja itkin päivät pitkät, nyt olo on haikea mutta ns .helpottunut ja paljon toivekkaampi.

Olen päättänyt samoin kuin sinä etten jää liikaa suremaan ja haluan nopeuttaa ylitsepääsemistäni uusilla jutuilla. Olen haaveillut uudestaan ulkomaanreissusta ja siitä että haluan tapailla uusia ihmisiä ja pystyä pian nauttimaan elämästäni normaalisti niinkuin ennenkin. Kesä on tulossa ja haluan mennä pääpystyssä kohti uusia seikkailuja.

Haluan myös pyrkiä nauttimaan elämästä ja päästä yli mahdollisimman nopeaa. Mutta olen miettinyt samaa kuin sinä, tuleeko jossain vaiheessa takapakki ja kuinka nopeaa tohtii lähteä uusiin juttuihin mukaan. Uskon että sureminen ja omien ajatusten kanssa oleminen on kaikille hyväksi , ja se että asioihin ei kannata suinpäin sysätä. Mutta en halua päästää omaa heikkouttani enää valloille ja jäädä märehtimään kotia eroa kun toiset elävät ns.normaalia elämää.

Ne tunteet nousee pintaan jossain vaiheessa jos et niitä käsittele. Ymmärrän että negattivisten tunteiden käsittely on ikävää, mutta se on parempi tehdä nyt kuin vasta sitten kun olet jo uuden kanssa. Pahinta mitä voit itselle ja toiselle tehdä, on ottaa lohtulaastari. Käy läpi hyvät ja huonot muistot ja ajatukset, tunnustele miltä mikäkin tuntuu, kirjoita tunteita ylös, mieti eron syitä. Käsittely ei kuitenkaan estä haaveilemasta. Mieti mitä haluat, ja mitä et. Käsittelemällä eron kunnolla kasvat ihmisenä, ja osaat seuraavassa mahdollisessa suhteessa toimia toisin. Jo nyt hyppäät uuteen, siirrät vain lämpimät tunteesi uuteen kohteeseen ja sysäät negatiiviset syrjään, ja toistat samaa suhteen tuhoavaa kaavaa. Vanha sanonta pitää paikkansa: jos exäsi pyörii vielä useamman kerran viikossa mielessäsi, et ole valmis uuteen, etkä ole päässyt yli. Ei kaverisi turhaan suosittele ottamaan omaa aikaa. Tulet huomaamaan sen kyllä.

No, minä erosin/minut jätettiin vajaa kuukausi sitten. Lisäksi elämässäni tapahtui muutakin surullista ja hieman sitä sekoittavaa ja olen aika varma, että jos en nyt pitkään käsittele surua ja tunteitani, en koskaan aidosti pysty nauttimaan siitä kun sitten lopulta elämä alkaa hymyilemään.

Jos syöksyn iloiseen elämään suoraan, en voi luottaa siihen että se ilo kestää kauaa ja että olisin eheä ihminen. Näin minun kohdallani, mutta tietysti se voi olla toisin jollakulla muulla. Tunteiden käsittelemättä jättäminen on kuitenkin mielestäni vaarallisempaa kuin se että edes kokeilee surra. Itse pelkäisin myös sitä, että jos sitten tunteet syrjään sysänneenä ilopillerinä yhtäkkiä romahdankin väärällä hetkellä, vaivun pahempaan tuskaan kuin jos alunperin olisin käsitellyt tunteeni.

Vastaajat ovat oikeassa siinä, että jos surua on, se on hyvä surra alta pois ja lähteä sitten uuteen. Toisaalta en ymmärrä, miksi surra, jos ei sureta? Et vaikuta hirveästi surevan suhteen päättymistä, vaan olet ennemminkin helpottunut. Nauti siitä, että uskalsit tehdä rohkean ratkaisun. Ja toki sinulla varmasti vähän suruakin on puserossa, koska huonot jutut kalvavat mieltä. Juhli, jos juhlituttaa, mutta älä tee sitä siksi, että haluat haudata ikävät asiat, joita et halua käsitellä. Juhli ja nauti elämästä siksi, että rakastat uutta, omaa elämääsi. Muista, että sinä voit elää elämääsi juuri niin kuin itse haluat, lupaa ei tarvitse kysyä muilta. Tärkeintä on elää niin, että ei satuta ketään teoillaan, ei myöskään itseään, eli tekee vain sellaisia asioita, joista tulee hyvä mieli (näin kärjistetystä, en puhu valvollisuuksista, jotka on hoidettava, vaikka ei kivaa olisikaan). Neuvoisin kuitenkin olemaan hyppäämättä heti ekaan kaulaan, joka tulee vastaa. Nauti nyt vapaudestasi ja yksinolosta. Yritä tutustua itseesi ja hanki omia juttuja/oma elämä. Sen jälkeen olet vasta valmis uuteen suhteeseen.