Uusioperheen ongelmia...

Minusta pitää olla päivärutiinit, ruoka-ajat, nukkumaanmeno sekä kotiintuloajat ja muutenkin järjestys elämässä.
Eihän siitä mittään tule, jos jokainen perheessä säntäilee miten sattuu, syö mitä sattuu ja tekee ihan mitä mieleen juolahtaa, varsinkaan alaikäiset.
12v on jo esiteini ja parin vuoden kuluttua se tulee teidän kummankin silmille, ja sillon on jo myöhästä alkaa kasvattaan lasta.
Teidän pitää kaikkien yhdessä kokoontua ja pitää palaveri säännöistä ja hyvistä elämäntavoista ja käytöksestä.

Tilanteeni oli osittain sama, ja mieheni oli kasvattanut 6v. poikaansa 4 vuotta yksin. Myös hän puhui lapselle kuin 2 vuotiaalle ja antoi kaiken vain "tapahtua", koska poika vinkui ii-ii-ss-äää ja väänsi itkua, jollei saanut tahtoaan läpi.

Poika oli 6v. kun muutimme yhteen, omat lapseni olivat tyypillisiä esiteinejä 11 ja 13v. Aluksi katselimme tilannetta "silmät ymmyrkäisenä" ja oletimme, että se on jonkinlaista pelleilyä, mutta kun se vain jatkui, niin puhuin parin viikon päästä mieheni kanssa ko. asiasta kahdestaan vakavasti. Sanoin hänelle, että kasvatus on jäänyt siihen aikakauteen kun poika oli 2v. ja siihen tarvitaan pikaisesti muutos, koska myös poika kärsii siitä, ettei hänen osaamistaan ja kehitystään oteta huomioon, lisäksi hän vaatii hirvittävästi aikaa, kun jokainen vinkaisu oli huomioitava.

Mies onneksi tajusi juuttuneensa vanhaan tilanteen ja kehittelimme siinä hätäilemättä uudenlaisen lähestymistavan, joka sitoo koko uusperheen käytännöt nippuun, jossa jokainen joutuu tekemään vähän kompromissejä ja saa tilalle jotakin.
Ensimmäinen ja tärkein oli aikuisten yhteinen tuki toisilleen, (vaikka lapset olivat useinkin vinkumassa jotakin etuutta omalta vanhemmaltaan).
Toiseksi yhteiset käytännöt aikatauluihin/rutiineihin. Ruoka ja välipalat sovitaan klo xxx, ja muulloin ei syödä. Jollei joku syö ruoka-aikana, ei ole pakko, mutta hän saa kokeilla onneaan seuraavan kerran vasta, kun muutkin syövät seuraavaa ateriaa/välipalaa.
Kolmanneksi kotiintuloajat, jotka liittyvät ikään ja luotettavuuteen. Siihen liittyy myös illalla rauhoittuminen huoneisiin ja hiljaisuus ja valot pois klo xxx.
Yövieraita vain joskus sovittuna viikonloppuna (max. 1-2kk:n välein) tai lomilla, ei muulloin.
Vieraita lapsia ei kestitä, paitsi ko. yövieraita ja kun koko perheet ovat kyläilemässä. Vettä toki tarjotaan, kun janottaa.

Ja se vinkuminen jatkuu kyllä aika pitkään, mutta loppuu aikanaan, jos molemmat aikuiset jaksavat olla kiinnittämättä huomiota ja kun sääntöjä noudatetaan poikkeuksetta.
Nyt siis ensin tiukka asiallinen keskustelutuokio miehesi kanssa, äläkä anna periksi tuumaakaan, säännöt ja rajat ovat lapsen tärkein turva ja se että kotona tietää, mitä voi tehdä, ja mistä tulee sanktio. Turvallinen peräseinä vanhemmilta luo hyvän alustan ponnistella.

Kyllä sinä saat olla topakka, ei se ole millään tapaa kiukkuisen akan merkki, vaan näyttö siitä, että tiedät, mikä olisi lapsille parasta. Kiukkuisuus on merkki siitä, että olet aika voimaton vaatimaan sitä yksin aikuisena, koska miehesi on vetäytynyt lastensa tasolle ja haluaa vain olla hyvä kaveri-isä. Nosta hänet takaisin aikuisen tasolle ja vaadi pitämään roolinsa.
Ja vielä muista "hiljaa hyvä tulee" älä odota tuloksia äkkiä.

Ihania provoja, on kuin itlasatuja lukisi, ja vielä kun ap vastaa itselleen, niin satu senkun jatkuu. Näitä tarinoita lisää...

Meillä 2 tytärtä. Suosin kovasti sitä, että lapsilla on sosiaalista kanssakäymistä ikätovereiden kanssa. Kouluun hakijalle kaverille tarjoan myös kaakaota ja piirakkaa.

Lapseni tuovat usein kavereitaan kotiimme. Eipä ole talous köyhtynyt, vaikka kaverillekin on ostettu pitsaa.

Emme ole perhe, joka "elää kuin pellossa", vaan satsaamme ystävällisyyteen, hyviin tapoihin ja toisten huomioimiseen.

Ja kas kummaa! Rakkaudettomuushan se paistaa sieltä äitipuolen kirjoituksesta. Surullista, että lapset ovat menettäneet jo noin pieninä oman äitinsä sylin ja hellyyden.

Entinen sairaalapastorimme sanoi, että hän voi syödä aamiaiseksikin lihasoppaa. Että niin on erilaiset tavat ihmisillä.

Älä ole paha ja liian ankara lapsille, vaan tarjoa omia parempia vaihtoehtoja!

Kyllähän perheessä yleensä se ryhtmi on. Aamulla syödään aamupala, sitten lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Meillä ainakin toimitaan näin enkä todellakaan hyväksy sitä että koko ajan napostellaan jotain eikä sitten ruoka-aikana olekaan nälkä. Ehkä tiukkapipo olen minäkin mutta kyllä jauhelihakastike ym. tuntuvat enemmän lounaalta ja päivälliseltä kuin välipalalta. Tokihan ne aamupalaksikin voi syödä jos kovin nälkä on.

Minulla myös 12v tyttö ja usein ne kaverit yökylässä ovat. Useimmiten viikonloppuisin mutta joskus myös viikolla. Toki yövieraalle aamupala tarjotaan mutta ei muille. Eikä kukaan ole kyllä koskaan aamulla syömään tullutkaan, sen verran kiire on jokaisella kouluun.

Minä en edes muista miten puhutaan 3 vuotialle koska nuorin jo 10v ja vanhin 16v. Mutta tokihan puhetapa muuttuu sitä mukaa kun lapseet kasvavat. Kuten myös rajat. Mutta edelleen vanhempi on se joka rajat määrittelee ja jonka mukaan perheessä eletään. Ja uusperheessä pitää ne rajat löytää yhdessä ja vanhempien seistävä yhtenä rintamana puolustamassa rajoja. Siitä ei tule mitään jos vanhemmat ovat eri mieltä asioista. Siinä on toisen edes turha yrittää mitään rajoja asettaa jos toinen ei auta yhtään niiden kiinnipitämisessä.

Lapset tarvitsevat rajoja! Ja jos niitä ei ole, niin niitä haetaan kokeilemalla mitä kaikkea voi tehdä ilman seuraamuksia. Tyttö hakee selvästi rajoja tekemällä asioita, jotka ärsyttävät sinua.

Nyt keskustelemaan miehesi kanssa ja laittamaan perheen asiat kuntoon. Lapset saattavat kapinoida hetken, mutta pian sopeutuvat tilanteeseen. Itse huomasin, että rajojen laittaminen teki teini- ikäisestä kiltin ja mukavan. Pohjimmiltaan lapsi kokee turvallisuutta, kun on aikuinen, joka päättää asioista ja osoittaa mikä on sopivaa ja mikä ei.

Älkää arvostelko toisianne lasten kuullen, sillä se murentaa teidän auktoriteettia lasten silmissä. Miehesi tulee osoittaa omille lapsilleen, että sinua tulee totella. Samoin sinun tulee osoittaa omille lapsillesi, että miestäsi tulee totella. Jos biologinen vanhempi ei tue, niin isä- tai äitipuolen on hankala saada auktoriteettia toisen lasten elämässä.

Oi, joi...lapset oireilee jo psyykkisesti, siis äidittömät miehen lapset. Pojalla ollut jo masennusta, menetyksiä, tytärkään ei saisi napostella omasta jääkaapistaan, omassa kodissaan, milloin haluaa.

Vääpeli äitipuoli haluaa komentaa, ei olla ystävä joka ymmärtää. On se tuo valta makeaa. Anna lasten olla rauhassa. Kohtahan nuo jättävät "kotinsa", ja saat iloita omien mallikelpoisten lastesi, eli täysikäisten miesten kanssa säännöllisistä ruoka-ajoista.

Onneksi lapsilla on edes oikea isä kodissaan.

Voi hyvä ihme, sinähän olet toinen perheen pää, jonka pitäisi pitää jöötä lapsille, vaikka miehesi lapsia ovatkin! Laittakaa perhekokous pystyyn ja tehkää yhdessä perheellenne (myös miehelle) säännöt, joita kaikkien on noudatettava.