Pientä omaa angstia, näitä varmaan tulee miljoonia samanlaisia mutta joskos tämän kirjoittaminen helpottais.
Oon 19vee naisen alku jostain päin suomea, tiedän elämä on vasta alussa ja nyt se vasta alkais mut ei vaa siltä tunnu. Oon yksinäinen, pari kaveria löytyy mut eipä heiltä mitään kuulu. Itse aktiivisesti oon nää läpi vuodet pitännyt heihin yhteyttä mut takaisin ei kaiu mitään. Ja se sattuu, et oonko mä tosissani näin paska ihminen et mut voi heittää syrjään ja unohtaa. Tunnettu toisemme kaikki kouluiät mut en taia voittaa heidän "uusia" ystäviä. Oon yrittänny tehdä uusia tuttavuuksia mut siihen ne jääki. Itseni mielestä oon pirteä höpöttelijä ja huumoriakin löytyy, ja helposti pystyn uusille ihmisille puhua vaikka mistä mut en tiiä mikä siin aina stoppaa sitten. Masentaa tää tilanne kun tuntuu et kukaan ei välitä taikka kiinnosta. Täl hetkellä oon työtön mut onneks kesäks on töitä et senki ajan saa kulumaan ja joskos siitä sais jatko töitä sen kautta.
Pelkään jos 5-10 vuoden pääst olen samassa tilanteessa et yksin asustelen ja ei oo ketään nii ei kyl järki ja tunteet tule kestämään mut onneksihan tuo aika on kaukana...oon kyl aika unelmoija et kyl se "kohtalo" mua työntää oikeaan suuntaan ja löyän se kauan kaipaamani onnen.
Ei tästä varmaan mittää selkoa saa mut kiitos kun luit.
Oon 19vee naisen alku jostain päin suomea, tiedän elämä on vasta alussa ja nyt se vasta alkais mut ei vaa siltä tunnu. Oon yksinäinen, pari kaveria löytyy mut eipä heiltä mitään kuulu. Itse aktiivisesti oon nää läpi vuodet pitännyt heihin yhteyttä mut takaisin ei kaiu mitään. Ja se sattuu, et oonko mä tosissani näin paska ihminen et mut voi heittää syrjään ja unohtaa. Tunnettu toisemme kaikki kouluiät mut en taia voittaa heidän "uusia" ystäviä. Oon yrittänny tehdä uusia tuttavuuksia mut siihen ne jääki. Itseni mielestä oon pirteä höpöttelijä ja huumoriakin löytyy, ja helposti pystyn uusille ihmisille puhua vaikka mistä mut en tiiä mikä siin aina stoppaa sitten. Masentaa tää tilanne kun tuntuu et kukaan ei välitä taikka kiinnosta. Täl hetkellä oon työtön mut onneks kesäks on töitä et senki ajan saa kulumaan ja joskos siitä sais jatko töitä sen kautta.
Pelkään jos 5-10 vuoden pääst olen samassa tilanteessa et yksin asustelen ja ei oo ketään nii ei kyl järki ja tunteet tule kestämään mut onneksihan tuo aika on kaukana...oon kyl aika unelmoija et kyl se "kohtalo" mua työntää oikeaan suuntaan ja löyän se kauan kaipaamani onnen.
Ei tästä varmaan mittää selkoa saa mut kiitos kun luit.
Vastaukset 1
Vanhimmat
vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ite myös 19 v tyttö, kaks hyvää ystävää ja sama juttu, kun yrittää saaha uusia ystävii nii ei se oikeen etene...tiiä oonko sit nii ujo tai jotain. Tsemppiä sulle työn ja muidenkin juttujen kans