vanha sielu

en ollut puoliksikaan niin lapsellinen
kuin sinä luulit
olin vain nuorennäköinen
mutta sisältä vanha sielu

tunsin eläneeni ennenkin
olin luultavasti ollut entisessä elämässäni
kapakkalaulajatar,joka sai naiset kateellisiksi
ja miehet kuumaksi laulullaan

paksut punaiset hiukseni
valuivat lanteilleni asti
vihreät.ilkikuriset silmäni
leiskuivat aloittaessani laulun

savuinen pieni kapakka
sivukadulla,siellä minä esiinnyin joka ilta
olin rähjäisen kaupungin yön kuningatar

minä kyllä tunsin miesten riisuvat katseet
ja heidän palavan halunsa koskettaa minua

olihan minulla monia kosijoitakin
mutta en välittänyt heistä
kukaan ei saanut sydäntäni värisemään
ei yksikään merimies saanut minua mukaansa
maailman ääriin

kerran sitten kapakkaan saapui eräs mies
huoleton hulivili,joka otti repun selästään
ja ryhtyi oitis soittamaan pianoa pitkillä
sormillaan
hän lumosi minut täysin hymyllään
joka kutitteli mukavasti kehoani

hän antoi sormensa juosta koskettimilla
ja minä annoin sydämestäni kaiken
ja lauloin rakkaudesta,niin siitä minä
lauloin

minä rakastuin soittajaan,hulivili kaveriin
lempemme hehkui kesästä talveen
talvesta kesään

sitten hän lähti
eikä tullut enää koskaan takaisin
minä jäin odottamaan
ja odotan vieläkin....

minä,vanha sielu

en minä ole puoleksikaan
niin lapsellinen kuin sinä kuvittelet

minun elämäni oli kerran
se on jo eletty
rakkauskin koettu
maailmalle laitettu

hyvä niin
en enää jaksaisikaan jos sydämeni
sykkisi kaiken aikaan kuin hullu
jollekin hulivili viikarille
suloiselle soittajalle
lemmelle !