luominen runo

Oli tyhjyys kaikkialla,
se täytti kaiken tilan.
Ei maata jalkojen alla,
nyt luon niille sijan.

Tulkoon maa kantava,
se jalkojen alla olkoon,
kaunis ja satoa antava,
se paratiisiksi tulkoon.

Niin kaunis täynnä kasveja,
ja raikaiden vesien lähde,
täynnä kukkien tuoksuja,
teen kaiken rakkauden tähden.

Puhdas tuuli puhalla,
ja kasveille tarpeellinen anna,
sade pilvet puhtahat,
janoisten luokse kanna.

tulkoon valoja taivaisiin,
ne maan päälle saa loistaa.
myös aikojen päähän kaukaisiin,
ne tyhjyyden tunteen saa poistaa.

Syntyköön joet vesistä lähteen,
ja virratkoon järviä tehden,
uudet joet vedestä järven,
ja suuren meren tehden.

nyt täyttyköön elämästä järvet ja meri,
niin täyttyköön myös maa.
paratiisi elämää täynnä tulee olla,
ei siellä kuolemaa olla saa.

On kaikki niin hyvää, nyt sieluni lepää,
tän kaiken nyt tahdon jakaa,
teen olennon joka voi näin ymmärtää,
ja paratiisin ikuisen hänelle takaan.

Niin ihmisen tein ja hälle sanoin,
pidä huolta tästä maasta,
niin se sinulle kauneinta antaa,
eikä kukaan sinua haasta.

Olet täydellinen niin kuin olet,
puhtahaksi luotu,
uusi olet, niin kuin lapsi
paratiisiin tuotu.

Muista ja tiedä kuka olet,
älä totuudesta luovu.
vaikka tiedolla houkutellaan,
niin älä siitä juovu.

Sillä vahva on voimas ja uskosi suuri,
voit väärään tietoon kadota.
Näin tulee maailmasi valhetta täyteen,
ja elämääsi tulee kuolema.

Ei iloa ole, vain odotusta
ja murhetta sydän täynnä.
siks muista aina mistä tulet,
ja ole totuutta täynnä.

Vuodet vieri ja aika kului,
ja maailmaa kun katsoin,
niin paljon on tehnyt tuhojansa,
valheen kahle paksuin.

On tuli irti ja sodat suuret,
on kärsimystä ja tuskaa,
kaikki kyllä hyväksi kääntyy,
jos joku totuutensa muistaa.