Unihalvaus ja "ruumiista irtautumisen" tunne. Kokemuksia?

Unihalvaukset täälläkin tuttuja. Joka viikko niitä tulee, mutta juttelin lääkerin kanssa ja sanoi, että säännöllinen unirytmi auttaa asiaan.

Mulla ollut pienestä pitäen. Ja jokaisella kerralla olen nähnyt jonkun tumman hahmon jommallakummalla sivulla. Itse olen sen luonnehtinut uneksi, tai unenpöpperöiseksi harhaksi.

Unihalvaus oli alkuun pelottava ilmiö. Kun iskee paniikki ja yrität liikkua niin mitään ei tapahdu. Sitten jos satuit olemaan vielä huonossa asennossa, niin se vain lisäsi kauhun tunnetta. Vuosia jo olen kuitenkin hallinnut sitä, eli kun herään ja huomaan etten pysty liikkumaan niin suljen vain silmät ja rentoudun. Uni tulee ennenkuin ehtii kissaa sanomaan.

Kokemusta on tuosta unihalvauksesta. Stressaantuneena ja väsyneenä niitä on tullut herkemmin. Minusta tuntuu aina myös että joku hahmo pitää kiinni, enkä pysty liikuttamaan itseäni ollenkaan. En voi edes päästää ääntä. Olen aivan kuin vankina.
Ensimmäisen unihalvauksen sain korkeassa kuumeessa ja sen jälkeen niitä alkoi tulemaan.

Ensimmäiset kerrat olivat tosi pelottavia ja pelkäsin nukkumista, ja univaje taas pahensi tilannetta.Mutta sitten kun sain selityksen asialle niin pystyin rentoutumaan. Tiesin että se painajainen menee ohi.
Noita ei ole tullut enää moneen vuoteen. Ei ne kyllä mukavia ole.

Koin juuri unessa ruumiista irtautumisen. Enkeli oli sänkyni päässä ja nostin käteni yläviistoon ja sanoin jollekkin että se on juuri minun enkeli tullut minua hakemaan, sillä käteni sopivat enkelin siipien lukkoihin. Kun nostin käteni ylös enkelin siipien päihin muutuin keltaiseksi valoksi, joka irtosi ruumiistani ja nousi ylös. Ihmettelin unessa miksi sydämen pysähtyminen ei sattunut lainkaan.

Me irtoamme kehostamme nukkuessamme, palatessamme takaisin kohtaamme unet astraalitasolla, unihalvaus suojelee unissakävelyltä ja siltä, ettei telo itseään nukkuessaan.

mulla tuli just äskö tommonen ja en tosiaan uskalla enää nukkua

ensin näin ihan normaalia unta mut yhtäkkiä se vaihtu
seisoin pimeessä huoneessa ( olin vanhemmillani yhdessä kammarissa )
ja olin lähdössä liikkeelle kohti ovea, mutta liikuttuani huomasin että ruumiini jäi paikoilleen vaikka itse olin jo vähän matkan päässä. Menin paniikkiin, takaisin ruumiini luokse ja hitaasti tavallaan sulauduin siihen takaisin.

Tämä tuntui todella omituisena vähän niinkun putoamisen tunteena mutta kumminkin erilaisena. Tavallaan painon tunteena. Samaan aikaan heräsin.

Nyt oon sit ollu jo melkein pari tuntia hereillä enkä tosiaan mee takas nukkuun ennenkun oon 1. rauhottunu kokonaan ( kävin vetään kaikki valot päälle ja pumppu hakkaan edelleen )
2. on valosaa

Viime yönä mulla nousi kuume ja heräsin 3 aikoihin yöllä. Oli sellainen tunne että joku tuijjottaa mutta en jaksanut kääntyä katsomaan. Kunrupesin tuntemaan pientä tuulen virettä säikähdin ja yritin nukkua. Hetken päästä kun olin puoliunessa rupesin tuntemaan että syke laskee sitten minut rupesi valtaamaan puutuva tunne joka meni koko ajan voimakkaamaksi tunsin edelleen jonkun läsnäolon sitten tuli sellainen tunne että en koskisi enää patjaan vaan nousisin ilmaa kohti sitten pakotin itseni heräämään ja aukaisin silmät ja hätkähdin kunnolla niin että koko sänky tärähti kunnolla. En tiiä mitä kävi mut tietäiskö joku muu

Voiko unihalvaus iskeä jos pelkää jotain esim alitajuisesti? Olen kokenut sen muutaman kerran ja se on kauhea kokemus. Mietin mistä johtuu? Oudointa oli se, kun koin unihalvauksen mökillä ja muistan mitä kuulin sinä aikana. No, samassa mökissä oli eräs toinenkin kokenut halvauksen, ja oli kuullu juuri samat äänet kuin minä. Mikähän tuon voisi selittää?

Unihalvauksen olen kokenut ja tuntu aika pelottavalta.
En muista ihan tarkaan enää, mutta mieleenpainuvinta oli se, kun joku yritti kiskoa minua jonnekin alaspäin.
En pystynyt liikuttamaan kehoa, olin kuin olisin ollut halvaantunut.
Jotenkin onnistui saamaan kättä liikkumaan ja unihalvaus sen jälkeen kaikkosi.

Tuollainen ajatus tuli tuosta ruumiista irtautumisesta, kun irtautuu kehosta ja pystyy liikkumaan paikasta toiseen, että silloin ihmisen sielu irtautuu ruumiista, mutta on hopealangan varassa kiinni ruumiissa, jolloin sielu palaa takaisin.
Kun ihminen kuolee, niin sielu irtautuu ruumiista ja sielun mukana tietoisuus samalla, kun hopealanka katkeaa, niin yhteys ruumiseen myös lopullisesti katkeaa.
Elämä ei pääty kuolemaan, vaan jatkuu sen jälkeen, eikä tietoisuuskaan katoa.

Alkaa menemään hermo tähän,juuri äsken parissa tunnissa yli kymmenen kertaa halvaus ja siitä lähen sinkoilee ja pyörimään ympäri huonetta,en pysty hallitsemaan sitä liikenhdintää ollenkaan. Mä tiedän että tää johtuu univajeesta. Lääkkeisiin en suostu eikä rauhottavat yrttiteet auta tippaakaa. meditaatiolla oon yrittäny paikkailla noita vajeita mutta aina iskee se helvetin unihalvaus ja irtautuminen,siis tää iskee ihan lähes päivätajunnassa pelkässä levossa. Tätä on jatkunu jo parivuotta ainakin.

Unihalvaus on vaaraton ja liittyy aivojen "ajastushäiriöön", eli mieli ja kroppa heräilee eri aikaan. Kokemusta on ihan riittävästi ja parikymppisenä luulin tulleeni hulluksi, pahimmissa kohtsuksissa saatoin "herätä" 4 - 5 kertaa peräjälkeen enkä oikeasti tiennyt milloin olin oileasti hereillä.
Nykyään aiheesta löytyy tutkimuksia ja muistaakseni jopa väitöskirjakin kun oikein ahkerasti googlailee.
Kohtauksen alkaessa kannattaa antaa vaan tapahtumien rullata ja rauhoittaa mieltä sen varjolla että tietää mistä on kyse eikä oikeasti hätää ole, on kylläkin helpommin sanottu kuin tehty :)
Tsemppiä kaikille kohtalotovereille!

Olen eläkeläismies. Suurin piirtein terve. Kun käyn nukkumaan. Joku virtaus lähtee viemään oikealta vasemmalle.
Se on aika haipakkaa. En pelästy vaan annan virran viedä. Olo ei ole suinkaan paha. Se liike pysähtyy aikanaan.
En tunnusta itselleni mitään unihalvaustilaa, se voi olla pelkkä pois menevä muotisana.

Heräilen ylimääräisiin vedenheittoihin. Voin nukkua vain selälläni koska olkapäät ovat ihan sököt. Yritän sitä virtaustekniikkaa. Ei onnistu.
Jos joku asia alkaa ahdistamaan, yritän rentouua ohjaamalla mielikuviani tuttuun turvalliseen maisemaan. En tarvi valvoa pitkiä aikoja.

En muista nähneeni unta joten olin varmaan unen rajamailla, mutta jossain vaiheessa tunsin silmät kiinni, kun jokin voima olisi painanut tyynyä molemmista reunoista kasvoille, päätä taaksepäin työntävällä - ja hengityksen estävällä voimalla (Tajusin heti kyseessä olevan tyyny). Hetken päästä säpsähdin hereille avaten silmäni, en nähnyt tyynyä, mutta tunsin sen vielä painavan samalla voimalla pitäen pääni paikoillaan. Hetken panikoidessa sain itseni "heräämään" ja pystyin jälleen liikkumaan ja hengittämään vapaasti.. Hetki meni ihmetellessä ja odotellessa sykkeen laskemista. Voisin arvioida jokaisen vaiheen kestäneen n. 5 sekuntia, mutta tunne kasvoilla ja pään "lukkiutuminen" oli raastavaa.

Olen 9-luokalla ja muistan tapahtuman kun oli seiskalla. Olin leirikoulussa mökissä järven rannalla ja nukuin kahden parhaan kaverini kanssa samassa huoneessa. Heräsin noin kolmelta yöllä ja huomasin, että nurkassa seisoi noin kaksi-metrinen mies joka hymyili ja kohotti veitsen. Samalla sekunnilla tunsin että joku koski minua selkään ja aloin huutaa. Kaverini heräsivät ja herättivät minut. Kaverini olivat myös nähneet tämän hahmon.
Mistä kummasta on kyse?

Mulla on myös ollu samankaltaista. En tiedä onko unihalvaus vai mikä. Yleensä alkaa niin, että 'herään' omassa sängyssä, näen huoneen, nousen ylös, alan tekemään jotakin ja alkaa joskus kuulumaan kummia ääniä ja tajuan, että nukun vielä. Sitten menen takaisin sänkyyn, laitan silmät kiinni ja yritän saada itseni heräämään ja herään. Kerran 'heräsin' ja näin sängyn päädyssä hahmon, menin paniikkiin ja yritin saada itseni heräämään ja heräsin lopulta. En tiiä mikä tää on mut tosi ahdistavaa.

Sain ensimmäisen unihalvauskohtaukseni 15v ja oli aika paniikki.. en nää mitään hahmoja en tosin koskaan avaa silmiäni. Tärisen aivan pirusti ja kuulen kimeetä/vihlovaa ääntä korvissa, mikä on aaltoilevaa. Mieheni kerran säikähti kun ei oo ikinä ees kuullu/tienny.
Kehosta irtautumista on ollu vaan 2 kertaa ja se oli aika mindfck. En leijunu missään katonrajalla vaan olin maantasalla ja yritin juosta pois makuuhuoneesta hidastetusti olohuoneeseen. Missä oli samat tavarat mut eripaikoissa??? Sitten herään :D

Joissakin lääkkeissä on haittavaikutuksena että voi aiheuttaa ruumiista irtautumisen tunnetta. Mieliala/masennuslääkkeissä ainakin, itse kärsin noista ja todella pelottavia, jossain kohtaa luin lääkepakkauksesta haittavaikutuksia ja lopetin lääkkeitten käytön niin nyt ei ole enään vuosiin tullut.

Unihalvaukset on pahojen henkien hommaa. Isä meidän -rukous auttaa, herään aina ennen kuin pääsen loppuun. Lausun mielessä, muuhun ei pysty silloin kun ei pysty liikkumaan tai liikuttamaan mitään.