Olen käynyt parilla kurssilla, tässä iässä (48) vielä. Sanokaa nuoret kirjoittajat mitä tykkäätte tästä runostani, ja tykkäävätäkö nuoret ylipäänsä tällaista lukea:
Muistan saappaiden ja panssarien
ryskeen, isän lähdön, äidin kyyneleet.
Muistan vieläkin.
Muistan saappaiden ja panssarien
ryskeen, isän lähdön, äidin kyyneleet.
Muistan vieläkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä tämä minua ainakin kosketti ja ikää löytyy 15v. Musta tässä oli tunnelmaa ja haikeutta, joka toi runoon sen syvällisyyden.
Pidin kovasti :)
En siis ole enää aivan nuori, mutta pidän tästä mahtipontisuuden ja surun yhdistelmästä.
Olen nuori.
Runosi sanoi suunnilleen kaiken oleellisen sodan mielettömyydestä (sillä muutahan sota ei olekaan kuin mielettömyyttä).
Rivitystä voisi vielä miettiä paremmaksi.
Joka tapauksessa hieno runo.
sun runos on surkee. Sorry nyt vaan. Oon siidussa, muuten en ikuna paivana pahoittais sun mieltäs. Kokeile kirjoittaa jostain hunajaisesta, siidusta vaikka. Oikeesti olen tosi veemäisellä tuulella ja mua naurattaa tämä veemäisyys. Siis oikeesti olen niin piilopirullinen tyyppi kuin vain joku voi olla. Voi helevatti, pirttihirmu palasi. Tuolla se nyt tsiikailee mun tapetoimaa seinää ja on tyytyväinen. Kertokaa mulle yksikin mies tässä maailmassa, joka saa katsella formuloita eväänsä väräyttämättä, kun eukko tapetoi. Sille just oonkin piilopirullinen. Luen Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinaa ja hoen että kylläpä on hyvä, niin niin hyvä. Ja se on hyvä. Mitä helevattia se tässä rupes pyöriin, yhtäkkiä kaikki tavarat ja tekemiset on tässä tietsikkapöydän ääressä. Mustis mikä mustis. Kehtaakin.
Aino, sussa on ainesta. Niin mussakin, ei sen puoleen. *voihan virnu*