Meillä on Saara 9, Jonne 8, Ulla 7, Iiris 4 ja Teemu 2, Kuudes tulollaan.
No ei nyt sentään.
No ei nyt sentään.
Viisi lasta
Viisikko-äiti
153111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin,viisi meilläkin on,kuudes alkaa nostattaan "kuumetta",on se kumma kun toi vauvakuume vaan tulee tasaisesti muutaman vuoden välein...Täytyy alkaa miestä taivutteleen ajatukselle,vaikka on sanonut että hänelle kaksikin olis riittäny...Mikään uskonto ei meitä "määrää",voiko joku ymmärtää että toisella halu hoivata ja pitää huolta toisista on sitä oman uran luomista!?
Olipa hauska lukea kirjotustasi.Pakko kommentoida,koska luuluin itse kirjottaneeni sen.
Minun tilanteeni on ihan samanlainen ja
lohdullista lukea etten ole yksin.
tilanteeni sama kuin tiia-mrjalla.
Hei tiedän tuon tunteen tasan tarkkaan, se pakahduttava tunne, jossain sydämen seudulla. itselläni on myös 5 lasta, ja kovasti kuudennen haluisin, olen opiskellut nyt jonkin aikaa, ja yrittänyt tukahduttaa vauvakuumetta, mutta kyllä se vaan on ja pysyy, ei häviä minnekkään, yritän itselleni vakuutella että olen jo liian vanhakin, mutta ei, tunteet ja järki riitelee keskenään
olen miettinyt usein,miksi nainen saa haluta
kaikkea muuta, mutta ei paljon lapsia.
Saa edetä uralla lastenkin uhalla,viettää
hulppeaa harrastuten täyttämää elämää,
lomamatkoja ystävien kesken...ym.
Mutta kun puhun halusta saada kuudennen lapsen,
niin jo alkaa päänpyöritys monella.
On tosi ihana kuulla etten ole ainut.
Joo, ja mulle on moni sanonut, että eikö sun olis aika ruveta ajattelmaan itseäsi, ja lähteä jonnekkin muualle, ja nyt oon muualla ollu, eikä se tuntunut ollenkaan oikealle, mut mielestäni juuri siinä ajattelen itseäni, jos saisin sen puoli tusinaa täyteen lapsia, monet ei varmasti ymmärrä sitä pienen tuhisevan käärön kaipuuta, mut onneks meitä on "muutama" näilläkin sivuilla.
mulla on mies kyllä täysillä mukana tässä jutussa, ei pistä vastaan ollenkaan : ))
HIENOA;että sul on mies mukana!!!!
Minun on täysin eri mieltä ja tällä hetkellä
asia on vienyt meidät kriisiin.
Jos sinulla on noin hieno tilanne,niin ei kun hommiin.
Kiva että löytyy samanlaisiakin ajatuksia,yleensä kuulee just tollasia,"Et kai sää nyt enää,noitahan on jo NIIN paljon!"Jopa oma äitinikin tokaisi muutama kuukausi sitten "Et vaan ole raskaana!" Itse olen lapseni hoitanut,enkä sukulaisia rasittanut mutta on se vaan kumma että aina löytyy negatiivisia mielipiteitä.Mutta yleensä se pieni nyytti on lopulta ollut tervetullut suvullekin.Oon 34-vuotias,enkä voi ajatella etten enää koskaan saisi vauvaa.Uusperhekö pitäisi perustaa niin se kai sitten olisi sopivaa..Nykyinen mies on kyllä ok!
Mä olen kans viiden äiti (13,11,10,9&6v)ja olen sikäli hauskan tilanteen edessä, että mies meni vaihtoon ja nyt pitäis sitten miettiä vieläkö näin kypsällä iällä 36v uskaltais uuteen vauvantekoon lähteä. Hassua kyllä, eniten mietin tätä että isä olisi eri, sillä lapsiahan nyt aina jaksaa kattoa, mutta miehet ;) Olen kyllä luonut uraakin tässä koko ajan samalla ja ihan mukavassa ammatissa työskentelen, joten sekään ei ole mahdoton yhdistelmä. Mutta tää vauvankaipuu on kyllä vahva voima! Pitäskö alottaa uus lapsisarja vai ihan iltatähti vaan? Mikähän on tarpeeksi?
Kiva luekea että on paljon muitakin jotka haluaisivat vielä lisää lapsia.Itselläni on viisi tyttöä ja yksi lapsenlapsi, mutta silti haluaisin vielä kuudennen.Ikää kyllä on jo 40.v. Ja kolme keskenmenoa joten vähän kyllä pelottaa.Mutta kuitenkin!!!Jos vielä saisi pienen nyytin syliinsä:)
viidenlapsen äitinä tietää jo mitä haluaa,
kun haluaa lasta.Eli kenelläkään ei voi olla siihen
nokankoputtamista (ulkopuolisella).
Huomisesta ei kukaan tiedä,ei nuori- eikä vanhempi äiti.Suruilta ei säästy meistä kukaan,
mutta sanoisin,että elämä ison perheen äitinä
on elämää isolla E:llä.
Olen sua vuoden vanhempi(-63 synt.) ja myös kaikenlaista kokenut mm. osittaisen rypäleraskauden, mutta se ei ole tahtia haitannut, hei ja moni ensisynnyttäjä hipoo 45 vuotta, niin miks me "vanhat konkarit" ei voitas/saatas tehdä kersoja, ja kyllä se pelko häviää kun saa sen käärön, ei muuta kun yrittämään : ))
Itselläni ei ole tosin vasta kun neljäs tuloillaan, mutta pakko kertoa tuttavastani, joka sai esikoisensa (jäi kyllä ainoaksi lapseksi) 48-vuotiaana. Ei kyllä ihan luomusti, lääketieteeltä saivat vähän avitusta.
Meillä on kans viisi pirpanaa, neljä poikaa ja yksi tyttö ikähaitarilla 11v - 2v. Kuudeskin vaavi olis kyllä tervetullut. Mukavaa huomata että meitä viisilapsisia perheitä on enemmänkin:)
minullakin on viisi lasta.kaksi tyttöä ja kolme poikaa ja lisäksi lukematon määrä naapurin lapsia ja sukulaislapsia, melkeinpä asumassa meillä,kun ovat aamusta iltaan "kyläilemässä" ja "hoidossa".Ruuat kelpaavat kuin konsanaan omassa kotona, mutta myöskin talon tavat ja käyttäytymissäännöt tuntuvat menevän perille.Lapset kertovat minulle asioistaan enemmän kuin omille vanhemmilleen ja vanhemmat ihmettelevät,ettei oma lapsi ole kertonut heille mitään,miten se sinulle...?Kivahan se on,kun lapsilla on kavereita,ja saakin olla!Mutta kyllä välillä tuntuu,etteivät muut tunnu ymmärtävän ,että suurperheen äitikin kaipaa edes joskus vain oman perheen seuraa.Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että meneehän se meidän Matti ja Liisakin siinä sivussa, kun sillä on niin monta omaakin,valittelevat yhden lapsen vanhemmat väsymystään ja lapsensa kanssa olemista ,onpa rankkaa!Ei toimi kyläilyt omilla lapsilla samoin ,tulevat nopeasti takaisin kotiin;ei niille saa mennä,ovat väsyneitä ja käskivät tulla meille leikkimään!Että sillä lailla!