piru kun on yksinäistä.

Viisi vuotta yksin.. totut kyllä...tai onko se ehkä turtumista!? Turvaudu ystäviin! Näin minä olen selvinnyt!

Näin naisena ja yksinhuoltajana voin sanoa, että meille se on tuttua kauraa! Eikä jaksa naurattaa sanonta "lapset eivät ole este, vaan rajoite"! Nooh, onhan sitten eläkkeellä aikaa käydä vanhusten päivätansseissa.

YH-Isänä reilun vuoden, kahdelle alle kouluikäiselle pojalle.
Äiti tapailee lapsiaa jokatoinen viikonloppu, niin silloin tulee käytyä viihteellä ja seuraa itelle hankkimassa. Mutta ei ne yhdenillanjutut sitä tunnetta vie pois että olisi joku jonka kanssa jakaa arkea. Toisaalta en mie olisi varmaan vielä valmis mihinkään pysyvään suhteeseen koska erosta kuitenkin hyvin vähän aikaa.

kyllä se vaan on tosi kuin vesi että yksinhuotajan arki on todella yksinäistä!!! en sitä jotenkin itsekään uskonut ennenkuin sattui omalle kohdalle. nyt lähes vuoden 2-vuotiaan lapsen totaaliyksinhuoltajana olleena mietin paljon juuri tätä yksinäisyysteemaa. olisi kiva tuntea joku toinen samassa tilanteessa oleva, sillä kaverit joilla ei ole lapsia on vähän jo eri aaltopituudella. juu kyllä me nähdään ja tehdään kaikkea yhdessä mutta pienen lapsen kanssa aika on aina rajallista eikä kukaan kotoa tule meitä hakemaan. aina ei vaan jaksaisi lähteä hakemaan seuraa tai soitella ympäri kyliä että voisiko joku tulla meille. tähän yksinhuoltajien yksinäisyyteen yhteiskunta voisi rakentaa/tarjota jotain helpotusta. kun läheskään aina ei yksinhuoltajuus ole oma valinta...

Saako kysyä, miksi olette yh-isiä...? Onko äidit jättäneet perheen vapaaehtoisesti tai ovatko ongelmaisia, sairaita tms.? Nykyään tuntuu olevan paljon ihan päällepäin tavallisia äitejä, jotka eivät halua asua lastensa kanssa.

juu saahan sitä. uusi mies meni lasten edelle.
ja samoin työ menee lasten edelle.

vituttaa tuollaiset vastuuntunnottomat ihmiset.
Ei nähdä omaa nenää pidemmälle.

Luulin tuntevani ihmisen monien vuosien yhteiselon aikana, mutta rakkaus oli niin sokea.
Kovan hinnan siitä nyt maksan, mutta en kadu että otin lapset itselleni. Lapset on minun elämäni nyt.
Luulen nyt että rakkaus ei pääse minua enää sokaisemaan.

Minä olen tuleva yksinhuoltaja äiti. Minulla oli sama tilanne miehen kohalla. Sokaistuin rakkaudesta ja tosissani kuvittelin ja uskoin hänen sanojaan että hänkin haluaa tämän lapsen. Niin ei käynytkään. Melkein heti alkuun jo läks luotani ja exänsä luo. Kaikki muu tärkeämpää kuin minä ja tuleva lapsi. Mutta olen asennoitunut niin että itse minä halusin oikeasti lapsen, miksi siis luopua siitä. Rakkaus on suuri jo nyt lasta kohtaan, laskettu aika ensikuussa

Menee nyt asian vierestä, mutta...
Onhan tää nyt jo vähän hauskaa... Mies ku on yh, niin hän on heti pieni raukka parka voi voi voi ja kusipäinen vaimo otti ja lähti, lapset jäi isälle. MUTTA, kun nainen on yh, niin se onkin sitten yhäri loinen ja ihan on omaa syytään, että ukko lähti meneen.
Eihän tälle voi enää ku nauraa :DD

Tämä ongelma nouseekin ihan uutena kohta otsikoihin!!!

YH-isät yksin ja perustetaan taas uusi yhdistys tukemaan yksinäisiä yh-isejä. Juupajuu, yh-äidit ovat vaan rahanahneita yhäriruikuttajia :)

Koska yhlla ei ole aikaa juosta kapakoissa, ehdotan että etsitte samanlaista seuraa netistä.
Minä ainakin löysin miehen itselleni netistä, e-kontaktista. :)

Menkää YYL:n olohuoneiltoihin, jos sellaisia teidän paikkakunnalla on. Minä menisin, mutta täällä Joensuussa ei taida olla tai ainakaan tietoa ei mistään löydy.