Olen naimisissa, kolme lasta ja ihana mies, rakkaus tuntuu kadonneen. Pyöritämme yhteistä liikeyritystä nimeltä Meidän perhe, eipä paljon muuta. Tapasin työn merkeissä miehen, 50 naimisissa ilman lapsia. Hänen avioliittonsa kuulemma kuivahtanut, yllättäen. Rakastuimme, ainakin luulin niin. Hän oli valmis vaikka mihin, kunnes otin eron miehestäni hänen takiaan. Meneillään on harkinta-aika. Kun rakastettuni kuuli avioerostani, ensireaktio oli innostus, sitten kesken kauneimman romanssin hän ilman mitään selityksiä halusi lopettaa suhteen, selittäen että jotain vaan "päässä loksahti", "ei ole valmis" ym. Erosta nyt 4 kk, silti viikottain, joskus jopa päivittäin viestittelee ja soittelee, aivan vain "kyselläkseen kuulumisia". Itsellä kuulemma nyt avioliitto tasaisen sopuisaa, ihan ok.Jos hänen rohkaisemanaan alan tunteilemaan tai puhumaan henkilökohtaisuuksia, hän menee lukkoon, ei mitään vastakaikua tule hänen puoleltaan. Mitä mies ajattelee, haluaa, tarkoittaa kaikella toiminnallaan? Pitää minut lieassaan muistuttamalla itsestään silti mitään itsestään antamatta? Rakastan häntä vielä, paljon, olen aika rikki. Onko miehillä täällä keskustelupalstalla kenties samanlaisia kokemuksia omassa elämässään, voisitteko valaista miehen ajatusmaailmaa, naiset myös tietenkin.
mielipiteitä kaipailen
37-v. Sielu 90+
191958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen tosi pahoillani sun puolesta.
Itselläni vähän samanlaista kokemusta miehestä, kun menin liian lähelle niin pakenee kaikesta fiksuudestaan huolimatta.
En ymmärrä tällaista käytöstä varsinkin kun itse en ollut missään vaiheessa se joka painoi päälle tai että olisin vaatinut yhtään mitään.
En tiedä onko se todellakin joku sitoutumiskammo vai mikä peikko/pelko siellä taustalla on.
Tiedän kyllä tunteesi ja sen kuinka rikki revitty olet tällä hetkellä, ja tilannetta ei todellakaan paranna se, että mies edelleen antaa sinun ymmärtää mutta ei anna kuitenkaan, pitää niinkuin jatkuvassa tunnemyrskyssä.
Tunne-elämä on tosi tärkeä ihmisille ja kun se on siinä kunnossa kuin sinun nyt niin ei hyvä.
Olisiko ideaa jos kylmän rauhallisesti panet välit poikki tähän mieheen, en tarkoita lopullisesti mutta älä vastaa heti viesteihin, ole saavuttamattomissa ja ennenkaikkea naura vaikka itkettääkin, joo, helppo sanoa kun itse itken samaa asiaa joka päivä.
Tiedän ettei mitkään sanat sua tällä hetkellä lohduta koska ainaskin itselläni se ikävän tunne on niin suuri, että vie voiton ihan kaikesta.
Vielä se, että olit hänen takiaan valmis ottamaan ja otitkin isoja askeleita, erosit hänen vuokseen miehestäsi ja tällaisen anteeksi nyt raukkapaskan runkkutempun saat itsellesi kiitokseksi.
Koita jaksaa.
Niin. Mä yritän olla kylmä, en vastaa viesteihin, mutta kun musta on kauhean epäihmismäistä olla muuta kuin on. Mä en haluaisi esittää kylmää, kun en sitä ole enkä kikkastempuilla houkutella miestä takaisin. Miten sinä selvisit? Ymmärsin rivien välistä, että olet naisihminen...
Juu, nainen olen.
En ole selvinnyt vielä mitenkään, homma on tuore, itkuksi menee koko ajan, en kestä katsella mitään lällärileffoja, en kuuntele musiikkia, mikään ei oikeastaan kiinnosta. Tiedän kyllä, että ajan kanssa tästä selviää, mutta se ei lohduta nyt kun sydän on revitty irti.
En minäkään tykkää sellaisista kikkailuista, mutta ajattelin jos se mies alkaisi ajattelemaan asioista eri tavalla kun tajuaa, että sä voit kaikota, en sitten tiedä mikä on oikein, tiedän vaan sen sun tunteen.
Eikö sen miehen käytös kanssa ollut epäihmismäistä?
Mä olen sellainen yöihminen, menen varmaan noin kolmen pintaan nukkumaan, että jos haluat jostain keskustella niin laita mun nimimerkillä tänne juttu, käyn aina välillä kurkkaamassa, kone mulla on auki koko ajan ja nyt juuri hypin täällä netissä muutenkin katselemassa mitä missäkin on.
Mä toivon sulle Viuhti jaksamista, vaikka olen itsenikin suhteen vähän skeptinen. Tätä on nyt tosiaan jatkunut jo neljä kuukautta...välillä on parempia päiviä, tosin mielenrauhaa ei ole ollut pisaraakaan. Joskus ajattelen illalla, että huominen herättää minut kuin uudistuneena ja olen unohtanut tai ainakin selvinnyt koko hommasta, mutta ei ole vieläkään se aamu koittanut. Päässä takoo vaan se mies ja sen tekemiset ja sanomiset, todella oloni on kuin vangitulla sen asian suhteen. Pahinta on kun kaikki ympärillä muistuttaa asiasta. Olen yrittänyt reissata lasten kanssa pois täältä kotoa minkä olen pystynyt, jotta saisin muuta ajateltavaa. Inhottaa oikein itseni, kun en pääse jaloilleni.
Kuinka tuore toi sun tapaus on? Oletko saanut omalta "piinaajaltasi" mitään tyhjentävää vastausta tapahtuneeseen, vai jättikö sekin sinut arvailemaan?
Joo, musta tuntuu kanssa, että elän päivän kerrallaan, kun käy nukkumaan niin jos... jospa huomenna, ihan kipeetä ajatellakaan näin, mutta jollain tavalla sitä on päästävä eteenpäin.
En kauheesti haluis näin yleisellä palstalla tästä hommasta kertoa, koskaanhan ei voi tietää kuka näitä lukee, mutta (voi kun tää on vaikeeta kirjoitttaa) en ole saanut asiaan mitään selitystä, täysi tyhjyys, ja kyseessä on fiksu ihminen, ei mikään kusipää haihattelija. Ja kun homma ei perustunut pelkkään fyysiseen juttuun, oli niinkuin jollain tavalla varmemmalla pohjalla.
Tämä epätietoisuus on tosi julmaa touhua, äärettömän julmaa!
Tää homma sattui keväällä ihan yhtäkkiä, tosta noin vaan naps.
Onneksi sulla on ne lapset, koska joudut ottamaan lapset kaikessa huomioon ja touhuilemaan niiden kanssa niitä näitä.
Katellaan....
Joo, kyllähän lapset tavallaan auttaa jaksamaan. Toisaalta on taas tosi vaikeeta keskittyä olemaan hyvä äiti kun ajatukset pyörii muualla ja on niin apaattinen. Tarvis saada omaa aikaakin, jotta olisi edes teoreettinen mahdollisuus koota ajatuksensa ja ruotia asioita ja kasata päänsä. Eletään hei toivossa, että huomisella tai ylihuomisella olisi meille yllätys tarjota. Koskaanhan ei voi tietää miten elämä yllättää. Ties vaikka kaikki kamaluus koituisikin siunaukseksi.
Mies halusi kai paeta. Itselläni oli aikoinaan vähän samanlainen kokemus. Tapsin erään miehen ja rakastuttiin. Aloin hakea eroa entisestäni. Niin kauan oli kivaa, kun olin vielä entisessä liitossa. Kun ilmoitin riemuissani uudelle rakastetulleni, että mieheni lähtee ja voimme nyt aloittaa yhteiesn elämän ilman salailua, alkoi välttely ja suhde viileni. Aika pian tuli kuvioihin muitakin naisia. Kun kysyin syytä tällaiseen käytökseen, mies sanoi olevansa niin heikko. Myöhemmin olen ajatellut, että hän kai pelkäsi sitoutumista. Pelästyi kai sitäkin, kun olin hänen kanssaan niin vakavissani. Voi olla että pelästyi minun tunteitani, tai sitten omiaan. Pelkäsi olevansa naisen vallassa. Juttumme ei kestänyt pitkään, mutta erosin kuitenkin. Ex-mieheni ja lapseni kärsivät eniten erosta ja siitä olen tuntenut syyllisyyttä pitkään. Kuitenkin perhe-elämämme oli mennyt sellaiseksi, että olisin ajan mittaan eronnut joka tapauksessa. Minun syrjähyppyni vain vauhditti sitä. Tässä sinun tapauksessasi mies saattaa ajatella, että elämä entisen (tai nykyisen) vaimon kanssa on tuttua ja turvallista. Seikkailut on sitten erikseen. Miksi hän eroaisi? Unohda koko äijä ja rupea elämään itsellesi ja lapsillesi.
eli kai se on permpi olla meidän perheessä, vaikka olisi tilaisuus ihastua ja rakastua. tämäkään ei ole kiva tunne, mutta kai se on järkikulta mihin kandee luottaa.
Unohda se mies. Unohda. Harjoittele päivittäin, ja pikkuhiljaa ajattelet häntä vähemmän ja vähemmän. Pyydä häntä olemaan ottamatta enää yhteyttä sinuun. E siksi, että saisit hänet takaisin, vaan siksi että pääsisit hänestä eroon. Hän käyttää sinua hyväkseen emotionaaliseesti. Unohda hänet. Alussa ajattelet häntä joka viides minuutti, sitten huomaat että kuluu kaksi tuntia ajattelematta häntä. Kun huomaat ajattelevasi häntä, tee ponnistus ja ajattele heti jotain muuta. Lopulta kuluu kokonainen päivä ettet ajattele hänt ollenkaan. ja eräänä päivänä olet vapaa.
Voimia sinulle!
Upeasti kirjoitettu n.39-v. Noin tulisi toimia. Olla vapaa, toteutettavissa. Kun vain tise haluaa. Voi kun joku mies kommentoisi miehen ajatusmaailmaa, koskien tällaisia tapauksia!
Vaikuttaa siltä, että tuon miehen rohkeus loppui.
Haluaa pitää molemmista kiinni, vaikka vain toisen voi saada.
Hän haluaa vielä vertailla puolin ja toisin asioita.
Tai sitten hän ei usko/tiedä itsekään kuinka suuren vaikutuksen on tehnyt sinuun.
Toisaalta miehen nykyisestä suhteessa on varmaan tapahtunut korjausreaktio naisen puolesta, jos mies on eroa ehdottanut/jäänyt vieraista kiinni.
Tai tietty nykyisen puolison uhkailu on toinen vaihtoehto.
Noin kävi minulle, tosin se korjausreaktio ampui yli ja luhistui.
Kiitti miäs! Se mies kertoi jo aikapäiviä sitten meistä vaimolleen ja silti jatkettiin suhdettamme. Eli oliko sen vaimo sit tossu vai mitä? Voihan se olla että pelkuruus tai mukavuudenhalu astui kehiin. Tai sit vaan yksinkertaisesti kiinnostus minuun lopahti. Olis vaan sanonut jotain. Kuinkahan kauan joudun tätä asiaa pyörittelemään...kyllästyttää.
Sen takia varmaan kertoi vaimolleen, että saa tätä uhkailtua ja kiristettyä kuten pikkulasta.
Tämä vaimo sitten pistää "kaikkensa peliin" ja tekee kaiken kuten mies haluaa ja tajuaa pyytää.
Semmoinen elämän muutos kyllä kelpaa miehelle, varsinkin jos aiemmasta yhteiselosta on jäänyt miehelle jotain hampaankoloon vaimoaan kohtaan.
Tai sitten vaan pelkuruuttaan, mutta kun pitää edelleen yhteyttä eli niinkuin olet "varasijalla".
Ethän kuitenkaan yhteisestä lapsesta haaveillut ?
...haaveilin lapsesta. Oliko se emämoka, johon kaikki kaatui? Kirjoituksesi pohjalta saattaisi kuvitella, että miehet ovat aikamoisia pelimiehiä halutessaan elämäänsä vain sulostuttajia siellä ja täällä, ilman vaateita...?
joo ja aatteita
Itse olen useamman kuin kahden "lakisääteisen" lapsen onnellinen isä, mutta ne riittäkööt, se on selkee juttu.
Nyt kirjoitan vain itsestäni, mutta ei minusta ole Lipposeksi tai Palmuksi miehenä.
Sen tiedän, että meitä on muitakin samansuuntaisissa ajatuksissa.
Tasa-arvoa suhteessa pitää olla, mutta isäksi ryhtyminen on aina aika kova vaade.
Itse jätin erään ihmisen taakseni, osin juuri syystä, että haaveili vauvasta. Pelkäsin, että antaisin asiassa periksi heikkona hetkenäni, kun en sterilointiakaan vielä ole saanut aikaiseksi.
Minulle kävi muutama vuosi sitten hieman samoin. Aloin seurustella ukkomiehen (40v) kanssa, joka oli kuulemma eroamassa. Tuttu tarina varmaan niin monelle... Ramppasi minun ja vaimon väliä kuukausikaupalla. Olin menettää totaalisesti kaiken järkevän otteen asioistani. Puhui minulle toista ja kotonaan toista. Vaimo oli kuulemma kauhea eversti, mutta lasten tähden oli jaksanut monta vuotta. Yritin katkaista suhteen, mutta otti aina yhteyttä ja ilmaantui paikkoihin missä olin. Meillä oli hirveän voimakas fyysinen vetovoima toisiimme ja sorruin häneen aina päätöksistäni huolimatta. Kertoi minulle asioistaan kotioloissa, ei voinut kuulemma toteuttaa luovuuttaan(muusikko)vaimonsa prässin alla, mutta vaimo itkee ja uhkailee, ettei mies jättäisi häntä ja kotia. Kertoi tuntevansa pahaa omaatuntoa poikiensa vuoksi yms. Kolme kertaa toi tavaroitaan luokseni ja vei taas pois. Suunnitteli, että ostaisimme pienen yhteisen talon, johon yhdessä muuttaisimme, kun saa tulossa olevat perintörahansa Itä-Suomesta. Yms yms. Minun luotani aamulla kömpi avioliittoneuvojalle, kun sanoin, että on parempi, ettei vaimo turhaan siellä odota. Käskin olemaan rehellinen ja kertomaan. Pistin ostamaan vaimolle hänen syntymäpäivänään ruusuja, koska mies ei ollut muistanut. Ei pystynyt tekemään lopullista ratkaisua. Asuimme työsuhdeasunnoissa lähellä toisiamme. Ihmiset alkoivat pikku hiljaa tietää mihin mies hiippailee metsän kautta. Sain ilkeän avionrikkojan maineen. Vaimo otti yhteyttä ja kerroin totuuden. Sain haukut niskaani. Kerroin, että lähden pois. Sanoin itseni irti vakituisesta toimesta ja muutin toiseen kaupunkiin. Mies itki perääni ja vonkasi, etten lähtisi. Jouduin aloittamaan kaiken alusta, mutta onneksi kaikki on mennyt hyvin. Kuulin myöhemmin, että miehellä oli olut 4 vuotta kestänyt sivusuhde minua aiemmin, nainen oli myös lähtenyt. Onneksi minä tajusin lähteä muutaman kuukauden jälkeen. Enää en koskisi ukkomieheen kepilläkään. Nyt minulla on uusi ihana suhde itseäni 10 vuotta nuoremman miehen kanssa. Hirveästi tsemppiä sinulle elämässäsi!
LAITA VIESTIÄ...T.jari33....ois juteltavaa....tai soita 041.577.55.55....tai laita viestiä???!!
Niin, kuka meistä?