Epäoikeudenmukaista rankaista joka tapauksessa isomman omistajaa

Niin no, miten sen nyt ottaa. Pieni koira kuitenkin on suhteellisen helppo ottaa toisen koiran kimpusta pois, toisin kuin iso. Tietty keinot pitää tietää/tuntea, ettei lähde suuna päänä repimään koiraa, vaan tietyllä tapaa pakottaa se irrottamaan otteensa toisesta - mutta ainakin itsellä olisi enemmän kanttia lähteä tunkemaan esimerkiksi kättä vieraan pienen koiran suuhun kuin vastaavan ison, että saisi sen irrotettua.

Toki voi miettiä, kummassa on ollut vikaa esimerkkitapauksessa, mutta kun sekä median että ihmisten asenne on se, että pikkukoirien on ok rähistä ja räyhätä, mutta iso koira hyvä kun saa edes olla olemassa (näin kärjistettynä). Olenpa kuullut tapauksesta, jossa sisänäyttelyssä joku pikkuinen alle 10 kg:n tirriäinen karkasi omistajaltaan ja juoksi ympäri hallia räyhäämässä kaikille ja ihmiset naureskelivat vain, kuinka "pippurinen se on" sun muuta. Ja sitten kun samassa näyttelyssä amstaffilta katkesi kehässä panta, eikä koira sitä edes huomannut vaan seistä pönötti edelleen asennossa, kehän laidalla kauhisteltiin, kuinka "tuollaista tappajakoiraa voidaan pitää vapaana".

Toisaalta onhan se selviö, että isommalla koiralla on yleensä enemmän puruvoimaa kuin pienellä ja näin ollen se saa määrällisesti enemmän vahinkoa aikaiseksi, mutta kyllä pikkukoiran puremakin voi aiheuttaa pahoja ongelmia (mm. se saa hyvin helposti puhkaistua silmän). Minusta tosin pikkuisen tirriäisen rähinä ja räksytys on lähinnä ärsyttävää, jos sitä pitää kuunnella jatkuvalla syötöllä eikä se mene siihen, että se kävisi kiinni tai tulisi liian iholle (tai jos tulee, niin sen saa helposti "nakattua" pois siitä).

Se lähinnä ärsyttää, että jos puistossa ollessa pikkukoira alkaa provosoida ja/tai alistaa omaa, isoa, koiraani kokoonsa nähden rajusti eikä usko minun hätistelyjä eikä koirani varoittavia elkeitä/merkkejä ja tulee perässä jos me lähdetään kauemmas, minä olen se, joka joudun tunkemaan kättä/jalkaa väliin ja torumaan koiraani, kun se lopulta yrittää varoitusnäykätä pikkutirriäistä (joka mahtuisi lähes kokonaisena sen suuhun, eli vaikka se ei halua vahingoittaa vaan vain varoittaa, niin jos se saisi hampaansa siihen kiinni, vahinko luultavasti kävisi): jolloin yleensä omistajat vasta havahtuvat siihen, että sitä omaakin koiraa voi komentaa, mutta samalla myös mulkoillaan minua pahasti, kun en ole kieltänyt koiraani lopulta tilanteessa ilmaisemasta toiselle, että menisi pois kun se ei ole uskonut lievempiä merkkejä.

Onneksi olen törmännyt muutamaan kivaankin pienen koiran omistajaan ja toisaalta myös muutamaan idioottiin ison koiran omistajaan, niin toivoa on siinä, että noita hyvin käyttäytyviä pikkukoiriakin tulee vielä vastaan ja jotkut muutkin jakavat ajatukseni siitä, että koira kuin koira - kokoon, rotuun ja muuhun ulkonäköön katsomatta - tulee peruskouluttaa ja opettaa se käyttäytymään. Ja jos se ei onnistu, pysyä esimerkiksi puistoista pois silloin, kun siellä on muita koiria.

Eli ei se koko, vaan se käytös. Ja toisaalta sitten, onhan se niinkin, että oman arvonsa tunteva, itsevarma isompikokoinen koira hyvin harvoin provoisoituu ns. kunnolla pienen koiran räyhäämisestä ellei se ole jatkuvaa, rajua ja sitä, että pikkuinen käy isompaan kiinni.

Ei meidän saku- uros provosoidu pienistä räyhäävistä uroksista,haistelee ja heiluttaa häntää että " ootko tosissas" =)

Mielestäni mäyräkoiran omistaja maksoi jo "kohtuullisen" kovan hinnan menettäessään lemmikkinsä... eikö sinusta?

Juu, tuttu tilanne.
Oma Beagle urokseni haastoi riitaa isommalle rottikselle. Sai selkäänsä vartin vittuilun jälkeen (pari pientä reikää päässä) ja rotikan omistaja oli aivan hätä housuissa. Rauhoittelin sitä siinä sitten että ei mitään hätää, oma koirani sen aloitti ja rottis vain antoi vähän palautetta että äläpäs poika hypi silmille. Normaalia käytöstä tämä tälläinen on. Rotikka oli muutenkin sen verran tervepäinen että lopetti hyökkäyksen samantein kun huomasin että oma koirani alistui. Eikä meidän pojallekkaan pahemmin käynyt. Haavat saatiin hoidettua. Ylpeys vain sai pienen kolauksen. :)

no se on vähä niiku meillä ihmisillä jos joku on sua hakkaamassa et saa hakata takas ellet halua mennä vankilaan. otat vaan kiltisti lyönnit vastaan. näin tämä toimii meillä suomessa. kyl me ollaan hieno valtio .NII VARMAA! mun koirassa on hieman arkuutta on 20 kilonen seropi, muuten on kyllä aivan täydellinen koira, mut ku just ton arkuuden takia monet koirat ottaa sen silmätikuks puistossa ja alistaa ja kiusaa sitä vaikka toinen olisi kuin nätisti ja omissa oloissa puistossa, mut hassua on se etää joka kerta siis JOKA KERTA ku joku on tullu isottelee sil erittäin hyvät hermot sitä saa kauan hermostuttaa, mut sit ku menee yli ni mun koiran ei tarvi näyttää ku hampaita ni toinen jo luikkiikin pois XD XD koirani on huomannut että turha lähtee tappelee ku helpomminki saa asian hoidettua. sitä mulle monet on puistossa sanonukki ^^et oho, sehän kävi tosi helposti^^ erittäin fiksu koira ei lähe turhii provosointeihi mukaa...

Todella surullista mitä mäyräkoiralle kävi, mutta en usko että iso koira ymmärtää käydessään (minkä tahansa kokoisen koiran) kimppuun että miten pahaa jälkeä se voikaan saada aikaan. Kyseessähän on loppujen lopuksi koira, ei se osaa sellaista ajatella eläin kun on. Olen itsekin usein miettinyt että entä jos koirani kävisi pienemmän kimppuun puistossa. Ei ole koskaan osoittanut aggressiivisuuden merkkejä ja kääntää selkänsä koiralle, joka yrittää haastaa riitaa, mutta pidän silti aina mielessäni että jotain voi sattua. Siksi me ei yleensä mennäkään puistoon jos siellä on pieniä koiria ellei siten tunne sitä koiraa ja sen omistajaa. Yksi pahimmista peloistani juuri on että entäs JOS koirani tappaisi pienemmän ja joutuisi sitten lopetetuksi.