Vältelläänko elämää?

ihmetellen...

Mitä me voimme tehdä? Emmehän tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaa iloja vai suruja?
Kyllä pienet on työkalut alkaa etukäteen elämään.

Jos jotain tällä pitkällä elämäntaipaleella on tullut opittua on se ainakin niin että suuret suunnitelmat voivat kaatua hetkessä, mitä sitten?

Mielenkiinnolla odotan mitä kukakin löytää?

Kahden sortin asioita.

Niitä joille emme voi mitään ja niitä joihin voimme omin toimin, enemmän tai vähemmän vaikuttaa.

Ensin mainittujen suhteen on turha ottaa migreeniä!

"Tehhään kirjavata, sano Mustonen kun Valakosen viereen istu". Ei maailma onneksi musta-valkoinen ole, ja harmaassakin on valtavasti hienoja sävyjä. Suurin osa meistä on ja varmaan tulee olemaankin keskitien kulkijoita, ja kultaiseksihan sitä kutsutaankin.

Jos viihtyy nahkoissaan ja ympäristössään ja vielä kertoo elämän valopuolista täällä, ei kai se ole pahasta. Kukapa olisi kolhuitta näille kymmenille säästynyt. Minulla on hiukan erilainen näkemys maailman kahtiajaosta rikkaisiin ja köyhiin, on paljon myös heikompien puolesta taistelijoita ja yhteisvastuullisuutta. Olen lueskellut Hilkka Olkinuoran kirjaa "Elä ihmeessä!", jonka voi tulkita kahdella tavalla. Hän kehottaa esimerkiksi tekemään sitä, mitä tarvitsee katua vähiten. Ihmiset katuvat eniten elämätöntä elämää. Valinnoissaan ei tietenkään voi aina tietää, joutuuko niitä katumaan, mutta virheistään voi oppia.

Hyviä vastauksia olet saanut . Olisiko naisilla enemmän kykyä nauttia hetkestä ja pienistäkin asioista, koettaa kaikissa olosuhteissa rakentaa kotia ja viihtyisyyttä.
Sellainenkin sanonta on, että et voi estää lintuja lentämästä pääsi yli, mutta voit estää niitä tekemästä pesää pääsi päälle.
Monen lapsen mummina olen sitä mieltä, ettei lapsille ja nuorisolle saisi maalailla synkkiä tulevaisuudenkuvia, heidän elämänuskonsa ja -ilonsa ovat meidänkin vastuullamme.

Kyllä sinne tulevaisuuteen joutuu katsomaan jokainen, joka seuraa aikaansa. pitää siitä sitten tai ei. On liikakansoitusta, ilmastomuutoksia, uhkia maailmanlaajuisista epidemioista ym,ym.

Omakohtaisia tietoisuuksiakin voimisen vähenemisestä, luopumisen opettelustakin aikanaan, mutta !

Sekö saisi synkentää uskoa tulevaisuuteen ? Niin soputuva kuin tämä laji *ihminen* on, sopeutuu osa niihinkin muutoksiin joita mahdolliset muutokset aikaan saavat.

Toki näemme nytkin paljon elämän raadollisuutta (kerjäläiset, kodittomat, katastrofien uhrit) niitä autamme kykymme mukaan, antamalla omastamme keräyksiin.

Suurempiin asioihin emme pysty vaikuttamaan, muulla tavoin kuin nytkin, säästämällä luontoa valinnoillamme.

Mutta tämänhetkinen elämä on kuitenkin sen arvoista, että siitä on lupa nauttiakin ! Ei siihen iloon tarvita niin suuria, ilo olemassaolosta sinänsä ja luottamus tulevaisuuteen.

Nyt taas on ajankohtaiset asiat mielessä, lähtö kaupungille asioimaan, ja tapaamiseen, että pääsen taas kotiinkin nauttimaan lauantaipäivän arjestani.

Iloitsen puhtaista lakanoista sängyssäni, illalla saunan jälkeen hyvänolon tunteesta, hyvästä ruuantuoksusta joka sulostuttaa kotiani ja pienestä kissaystävästä, joka tuhlaa rakkauttaan minuun:D Kiehnää ja kehrää jaloissani ja pyrkii syliin.

Tyttäret ovat lähteneet mökille rentoutumaan viikonlopuksi,iloitsen puolestaan, lämmön saapumisesta jo huomenna, ystävien olemassaolosta livenä, ja palstallakin,-- siinä eväitä joilla täällä mennään:D

Minä olen ollut huomaavinani että tuo elämään ja kuolemaankin suhtautuminen riippuu synnynnäisestä luonteenlaadusta.
Tietysti elämän kokemuksillakin on vaikutuksensa. Silti tunnen ihmisiä, joiden elämästä ei ole vaikeuksia ja vastoinkäymisiä puuttunut, mutta silti ovat säilyttäneet sen peruspositiivisuutensa, jota ei voi kuin ihailla.
Toinen taas katselee huolestuneena tulevaisuutta, koska ei hän voi siellä nähdä mitään positiivista ikinä. Se tekee tyytymättömäksi ja ärtyneeksi.

Toki nää jatkuvat huonot uutiset melkein masentavat, mutta silti iloitsen että näyttää taas siltä että vielä tämän kevään ja kesän saan kokea.
Tulevat ajat ovat hämärän peitossa, mutta en silti osaa pelätä ja kuvitella mahdottomia. Kaiken mahdollisen olen yrittänyt tehdä jo etukäteen, nyt vaan elän päivän kerrallaan ja seuraan miten maa maksaa ja eu pärjää.

International Monetary Fund, IMF on kuulema saanut rahapottiinsa lisäystä, jotta voi avittaa eu-kriisimaita saamaan LISÄÄ LAINAA. Koskas niitä lainoja aletaan takaisin maksaa. On tässä seuraamista, mutta vain seuraamista sivustakatsojan roolissa.

"Uskalletaanko kohdata elämä sellaisena kuin se vastaan tulee? Ei haluta, ei ilmeisesti uskalleta.

Tämä on tullut ilmi kun olen yrittäny kuvata niitä kaikkia vakavia ongelmia, jotka vaivanamme vielä ovat tulevaisuudessamme."


Esille on palstamme etusivulle kerätty sinun tärkeitä teemojasi. Ehkäpä nyt syntyisi keskustelua maailman parantamisesta. Kiitos sinulle aktiivisuudestasi! Pidät meidät ajan hermolla ja vastuuntuntoisina elämän jatkumisesta.. Kiitos. Voi hyvin. Jaksamisiin!

Minulta ei ole kukaan eikä mikään kysynyt, minkälaisen elämän haluan elää.
Alusta saakka on ollut vaikeaa, muttei se ole elämäniloani hillinnyt.
Kovin on ollut lähtö lähellä, mutta vielä vain lippu liehuu, ja jokaisen aamun otan lahjana.

Itse olen aina nähnyt ja kokenut elämän raadollisuuden.
Jokaisen oletan elävän elämänsä parhaiden taitojensa mukaan
Koskaan en ole arvostellut muiden suhtautumista omaan elämäänsä.
Minulle ei kukaan ole antanut siihen oikeutta.

Tässä asiaan sopiva Uuno Kailaan runo.Kaarlo Sarkian runo, "Älä elämää pelkää".

http://www.vihrearouva.net/kirjallisuus/sarkia1.html

Nyt aloittaja kyllä mokaa itsensä täysin eli näyttää ylimielisyytensä. Hän kysyy ja itse vastaa, latelee väitöslausein seuraavaa:

- Me emme halua kohdata elämää sellaisena kuin se vastaan tulee.
- Me emme uskalla kohdata elämää sellaisena kuin se vastaan tulee.
- Me haluamme nähdä maailman ihanana ja täydellisenä.

Olen syvästi loukkaantunut siitä, että pidät meitä näin typerinä. Nyt saat kyllä hävetä, jos osaat.

Käsittämätöntä mieheltä, joka niin moneen kertaan on vaatinut palstalle järjestystä ja moraalia. Itsellesiko olet puhunut?

Lukematta ketjun vastauksia, vastaan alotukseen,
tunnustan etten uskalla kohdata elämää sellaisenaan kuin se tulee kohdalle,
vältän ja kierrän kuvaannollisesti todellisuuden omalla tavallani,
elämisen tuska on jättäny omat psyykkiset arpensa sieluun, vältän mahdollisia samoja karikkoja jottei arpiset haavt aukea,
vaikka kaikesta huolimatta kivut ja kauhut kummiteleekin alitajunnassa,
elämä on elettävä loppuun asti mahdollisimman hyvin.

Teille Arvon Naiset, jotka jaksatte tuolle synkistelijälle aina niin nätisti vastata.Jotkut aina kirjoittavatkin erityisen kauniisti ja ihanasti. Aina luen eräitten kirjoittamat, harvoin tulee kiitettyä

Eihän meillä mitään hätää ole. Tämä pitkäparta skeptikkohan sanoi, että maailman loppua ei tule. Toinen vastaavanlainen sanoi, ettei ruoka koskaan lopu maailmasta. Geeniviljely yleistyy ja on kuulema terveellisempää ja riittoisampaa kuin meidän nykyiset viljat.

Ihminen, joka elää unelmista, voi uskoa, että ihanammaksi vielä tämä elämä tulee, mutta jalat maassa olevalla tuskin on suuria haaveita. Hän ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se on tullakseen.

Optimisti luottaa, että hyvin tässä käy ja elää päivän kerrallaan. Pessimisti maalailee kaiken maailman pahat ilmestyvän eteensä, hän ei näe mitään hyvää missään.

Katson olevani optimisti. En mieti hirveästi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nytkin elän tätä kevättä ja nautiskelen jokaisesta pienestä kukan taimesta, mikä tuolta maasta ilmestyy. Se on elämää se.

kärjistit kahteen suuntaan. Useimmat ihmiset eivät ole kumpiakaan noista. En ainakaan minä.

Vahvat toteuttavat itseään luonnollisena. Vahvat hyvässä tai pahassa, sen moraalin määrittelee kukin itse. Tätä kattaa ja rajoittaa väljästi vain lainsäädäntö. Vahvuudeksi koetaan myös lain ja moraalin rajoilla temmeltäminen, joilla keinoilla on hankittu " näytöt" rikkaudesta ja maineesta.

Vahvat pitävät usein moralisointia häviävien ja heikkojen kitinänä. Sanotaan, että jokaisella on oma mahdollisuudensa hankkia elämälle välttämättömät edellytykset. Se toiminta on "näille vahvoille" oman arvomaailmansa mukaista. Tämä itsetyytyväisten joukossa voi olla ihan köyhistä olosuhteista lähtenyttä, myötätuuleen selviytynyttä, joka osaa muistuttaa, että niin minä tein, mikset sinäkin.
Elämä vain ei satu olemaan aina niin yksinkertaista, tässä pitemmälle perustelematta.

Vahvoja on myös heissä, jotka toimivat siten, joka katsotaan yleisesti hyväksi. He nostavat asioita, epäkohtia ja puutteita esille ja tilanteita korjattavaksi. Ei siksi, etteikö he itse pärjäisi, vaan siksi, että hyvin monet tarvitsevat tilanteensa puolesta puhujaa, eikä yleistä syyllistämistä. Ääretön köyhyys ja puute ei ole ihmistä aktivoivaa, vaan entisestään masentavaa.

Melkein kaikessa on mukana politiikka, sen on ihmisten toimintaa. Siksi en ymmärrä, miksi poliittinen toiminta on joistakin "aina pahaa." Kyllähän politiikassa on niitäkin lieveilmiöitä, mutta eipä ole muutakaan toimivaa järjestelmää.

En halua olla pahan ilman lintu, ei minustakaan ole pahaa, että on tyytyväinen elämäänsä ja toimeentuloonsa. Hyvä on kuitenkin laveamminkin tuntea ihmisyhteisöä. En ole tyytymätön toimeentulooni, parjään sillä, minkä olen työllä ansainnut, mutta en nosta sitä esimerkiksi ja lymäaseeksi niitä kohtaan, joilla ei ole mennyt asiat aivan hyvin.

Kirjoitat paljon ja kyvää asiaa, niin kuin moni muukin.

Ei elämää jälkikäteen voi pelätä ja etukäteen ei tiedä. Mistähän minulle tuollaisia ihmetyksiä tulee mieleenkin? Mukavaa on käsityksistänne lukea.

Alkujaan näin tilanteen sellaisena, ettei uskalleta syöksyä elämään täysillä. Minulla on ainakin ollut noiya jarruja itsessäni, tykönäni, ihan lapsuudesta asti.

Tässä iässä kannattaa yrittää tehdä itselleen selväksi, että mikä päivä tahansa saattaa olla viimeinen. Onko jokin projekti vielä kesken? Itselläni ei taida olla.

Jos elämä tuntuu vielä hauskalta, voi aina ryhtyä johonkin uuteen harrastukseen. Esimerkiksi laskuvarjohyppy voisi olla hauskaa.

Elämä jatkuu aina niin kauan kunnes se päättyy.

Ei valittamista mennestä ,eikä tulevastakaan .
Itsehän olemme tämän elämänne eläneet.
Antaa mennä vaan täysillä eteenkinpäin.
Mennet on menneitä .
Hyvää on tulossa kun aamulla saa avata silmänsä , voi suunnitella tulevaa, jokainen kykyjensä mukaan.

Positiivisen elämän asenteen omaavilla on jokseenkin helpompaa, ei tuu sitä verenpainettakaan niin helposti.
.