Kipulääke

Sinulla on vaikeat ajat ja päätökset edessä.Siinä ei sinua voi kukaan neuvoa.Sinun täytyy kuunnella sydämmesi ääntä.Minun viimeinenkoira sai rimadyl 100mg 1ja1/4 taplettia vuorokaudessa niin pääsiliikkumaan.Syötin koiralle viikon kipulääkettä jonka jälkeen keskustelin lääkärinkanssa takapään leikkauksesta.Mutta tein ratkaisun ja koira pääsi kivuista.Minulle jäi sydän suru rakkaasata koirasta.Voi ne ihanat yhteiset hetket.Muista sinä teet ratkaisusi.Tässä sinulle vinkki miten luonto toimisi.Toivotan sinulle kaikkea hyvää vaika sinulla on raskaat ajat edessä.

parhaat ohjeet teille on antanut koiraa hoitava lääkäri.
oma koirani söi rimadyl kipulääkettä 1,5vuotta ja nautti elämästään,
kävimme puolen vuoden välein kontrollissa samalla lääkärillä ja
hän antoi tilanne arviota joka helpotti elämäämme.

Kiitos mielipiteistä!
Olen pikkuhiljaa saanut valmistautua siihen että rakkaasta ystävästä joutuu luopumaan. Aika ei ole ihan vielä, siltä vaikuttaa. En kyllä anna koiran kärsiä turhaan. Vaikeaahan se tulee olemaan, mutta en salli itseni olla niin itsekäs, että antaisin koiran kärsiä.
Paljon jää mahtavia, ihania muistoja.

Ihminen on itsekäs olio. Ihminen ei voi luopua koirastaan siksi, että ei halua surra ja kerran omakseen saatua se ei voi luovuttaa edes kuolemalle.

Mulle eläinlääkäri joutui pitämään puheen elämän raadollisuudesta. Tajusin vasta silloin, että annan oman ikäväni takia koirani kärsiä. Koirallani oli lonkissa luupiikkejä ja loppuajoilla se söi clotamia. Clotami hajoitti sen mahan ja koira oikeesti kärsi ennenkuin lääkäri sanoi minulle selvät sävelet.

Minäkin olen yhden koiran kohdalla turhaan pitkittänyt koirasta luopumista. Silloin lääkäri oli kyllä sitä mieltä että koira voi parantuakin niin ettei lopetus ole ainoa ratkaisu. Onneksi tajusin koiran sairastettua rajusti viikon, ettei muuta mahdollisuutta ole.
Tämä koira mikä minulla nyt on ei ole kivuliaan oloinen. Ruoka maistuu. On halukas puuhastelemaan mukana ja lenkkeilee kevättä haistellen. Mielituoksu on aina ollut kuusenlatvojen kärjissä alkava kasvu. Niin nytkin.
Sen opin edellisestä etten anna huonon olon, kipujen ja kaikin puolin pahan olon jäädä koiran elämän viimeisiksi tuntemuksiksi. Sitä on vaikeaa unohtaa ja päästä hirveästä syyllisyydestä.
Mieluummin iloisella mielellä saa tämä rakas ystävä lähteä kun aika tulee.
Minun on itkut itkettävä ja kestettävä.

Pitkävaikutteisin kipulääkkeen rinnalla voidaan kokeilla myös Cartrophen pistoksia nivelten toimivuuden parantamiseksi ja/tai akupunktiota kivun lievitykseen. Itselläni on jättirotuisen koiran osalta positiivisia kokemuksia, kun koirani sairastui melko nuorena spondyloosiin eli selän nikamien yhteensilloittumiseen. Ongelma on tietysti hiukan erilainen koirasi kohdalla ja jos ikää on paljon, niin kannattaa neuvotella eläinlääkärin kanssa. Nykyään löytyy myös koiran kivun hoitoon erikoistuneita ortopedejä ainakin täältä pääkaupunkiseudulta.

Tunnet kuitenkin itse parhaiten koirasi, joten jos tilanne vaikuttaa toivottomalle, niin älä silloin pitkitä ystäväsi kärsimyksiä, niin vaikeaa kuin päätöksen tekeminen onkin.

Tsemppiä!

Kuinka ihmeellistä että löysin juuri nyt tämän ketjun täältä, aikeissa oli juuri lähteä kyselemään kokemuksia / neuvoja kuinka toimia koiran takapään alkaessa heiketä vanhuuttaan.
Eli mulla on 9 v saku joka on muuten ollut hyvinkin terve mutta selkä ja takapää reistailleet. Ollaan käyty yleislääkärillä, fysioterapeutilla sekä neurologilla säännöllisin väliajoin eikä koiran ole havaittu olevan kivulias. Viimeisellä neurologin käynnillä kuitenkin ennustettiin koiran saavan noin puolen vuoden päästä jonkin näköisen halvauksen jo pidempään jatkuneitten takajalkojen asentotuntomuutosten johdosta.
Tähän mennessä koiruus ei ole tarvinnut minkäänlaista sisäelimiä rasittavaa kipulääkitystä elämänsä aikana, luonne ei ole muuttunut vihaiseksi, nukkuu ja syö hyvin jne.
Olisiko jollain kokeneella kasvattajalla tai sakunomistajalla antaa vinkkiä miten edetä jotta saisin pitää koiruuteni mahdollisimman pitkään ilman kipuja? Mikäli pysyvälle kipulääkityslinjalle jossain vaiheessa joudutaan lähtemään ei se ole enää koiranelämää.
Minkä ikäisiä koiranne ovat olleet kun takapään pettämistä tai asentotuntopuutoksia on alkanut ilmaantua ja kuinka kauan näiden jälkeen koira on elänyt kivutonta elämää?

Kiitos vastauksista jo etukäteen.

Minun koira on jo 12v. joten ei ole ihmeellistä etteikö jossain nivelissä olisi rikkoa/ kulumaa.
Tänään sai toisen pitkävaikutteisen kipulääkkeen.
Vaikea sanoa onko lääkityksen aloittamisesta ollut apua, koska koira ei varsinaisesti ole kipuillut. Nyt on lenkkeilty pehmeällä alustalla maastossa. Kaikin puolin ok.
Ikä huomioiden todella hyvin liikkuu ja on aktiivinen.
Tämä ainakin on vielä täyttä koiranelämää!

Kipulääkitys aloitettiin koska koiran liikkuminen vaikutti vaikeutuneen. Koirat kun ei kipuaan juuri näytä. Trocosil on lääkkeen nimi.
Nyt on kyllä liikkuminen ok. eli lääke on auttanut. Kauan pohdin onko järkevää alottaa lääkitys. Loukkasin itse jalkani niin, etten ilman kipulääkettä pääsisi mihinkään. Silloin huomasin, etten itsekään halua vielä tämän takia koko elämäni loppuvan. Yhdessä olimme tänäkin aamuna onnellisina lenkillä.
Satun olemaan oikea jääräpää siinä, etten vähällä laita mitään lääkkeitä suuhuni.
Piti nöyrtyä ja hyvä niin.
Koirasta voi olla todella vaikeaa huomata varmaksi onko kipuja. Vasta sitten kun kipu on jatkuvaa voi alkaa läähättää, olla levoton ym. Toisaalta jo pienemmätkin vatsan väänteet taas huomaa helposti.
Joku tuolla kysyi minkä ikäisenä koiralle on alkanut olla oireita kivusta jne.
Mielestäni se on yksilökohtainen niin kuin kaikilla elävillä. Joku voi olla liki kivuton vanhanakin toiselle voi tulla kipuja jo nuorena.
Me mennään nyt näin ja siinä vaiheessa kun koirani elämänlaatu ei ole enää hyvä päästän hänet pois. Ajoissa!