Kevät lennättää rakeita ikkunoihin
tuuli paukuttaa ulko-ovea
valkoinen talvimaisema edessäni
mihin katosi kevät
ja sinä
yhteys väliltämme katkesi
palelen
tuuli paukuttaa ulko-ovea
valkoinen talvimaisema edessäni
mihin katosi kevät
ja sinä
yhteys väliltämme katkesi
palelen
Vastaukset 10
Vanhimmat
Toistoa, runo alkoi kevät sanalla ja kolmannessa säkeessä ihmeteltiin
mihin se kevät katosi.
Tuossa runosi alussa olisit voinut käyttää jotain vaihtoehtoista sanaa.
:)
Huomasin tuon toiston itsekin mutta en viitsinyt poistaa, kiitän
kommenttoijaa hyvästä huomionkyvystä!
Runo.
Pehmeän haikea kuvaus kevääntulon taittaneesta takatalvesta.
Vertauskuvallinen yhteys myös tunteita viilentäneeseen rakkauden takatalveen. Yhteys katkesi ja jäljelle jäi kysymys: Mihin se katosi?
Vai katosiko se?
Takatalvi taittaa kevään etenemisen, mutta hohtavan valkea talvimaisemakin paljastaa jo saapuneen kevään valon. Ei kevään tuloa enää voi estää. Se on jo täällä, vaikka viivytteleekin runon takatalven kätkössä hetkisen.
Pian kuitenkin pilvet jälleen väistyvät ja aurinko lämmittää ajaen viimeisetkin vilunväreet, kietoen lämpimän käsivatrensa hartioille.
Tuosta kommentista edellä: Toisto on usein käytetty ja toimiva keino runossa. Toistolla pyritään korostamaan runon ilmaisuun, tai sisäiseen sanomaan liittyvää yksityiskohtaa. Nostamaan esiin teemaa, jonka ympärille runon sielu kietoutuu.
herkkä kuvaus takatalven viileydestä runon kielellä.
Kiitos Liona.
Niinkuin tuolle edelliselle jo mainitsinkin tuosta kevään toistosta,
olisi voinut käyttää ensimmäisessä säkeistössä muuta nimitystä.
Jotenkin olen kadottanut inspriraation kirjoittamiseen (muut harrastukset
ovat vieneet kaiken vapaa-aikani)
Tämä oli koruton enkä ollut siihen täysin tyytyväinen mutta
annoin mennä kun en paremminkaan osaa. Sensijaan kommenttisi
oli hyväluokkainen, kuka nyt sitten oletkaan mutta vastata osaat.
Harvoin tänne kirjoittelen nykyään enkä edes odottanut saavani vastauksia sekä lukijoita.
Kiitos Gaetka, jota luulin erääksi toiseksi joka ennen kommentoi
runojani. Kiva kun joku lukee!
Niin...rekkautumattomana voin vaihdella nikejäni. Toki olen kommentoinut runojasi aiemminkin, toisilla nikeillä.
Aina ei inspiraatio kanna, vaikka mieli tekisi tuottaa ja luoda. Se, että inspiksesi on lomalla ainakin osittain, näkyy toki runossasi, mutta myös siinä heijastuu edelleen se herkkä luovuus, joka niin ominaista on runoillesi aina ollut.
Uskon ja tiedänkin, luovuutesi puhkeavan entistä kauniinpaan loistoon "suvantovaiheen" jälkeen.
Näinhän käy usein myös visuaalisessa ilmaisussa, kuten varmaan itsekin olet havainnut.
Aurinko nousee...
Olin oikeassa se olit sinä, ei kukaan muu koskaan ole
vastannut tyylilläsi, kiitos kun kannustat kirjoittamisen
jatkamista. Kirjoittelen irtonaisille papereille pieni ajatuksia,
jonkinlaisia runontapaisia joista yritän saada koottua
jotain lukemisen arvoista.
Aurinko ei ole vielä noussut, pilvinen aamu mutta ehkä se siitä...
fiilis välittyy runoon ja näkyy vaikka onkin tekstiä ,
sen huomaa itse tulee tunne nyt onnistui , kuin myös lukija.
Hyvät ainekset sinulla tässä ,
"tuli paukuttaa ulko-ovea" kuvastaa minulle yksinäisyyttä , ikävää..
ilmat lämmenneet aurinkoa sinulle , minulle, kaikille
Kiitos oiva k ja mukavaa kun löysit tästä jotain.
Kun on yksin ja vain TUULI paukuttaa ulko-ovea, silloin
yksinäisyyden tunne voimistuu, osasit lukea "rivien välistä"
Hassua, Lio-naiseni, miten sinunkin runossasi ikkunat ja ovet tulevat käsitellyiksi. Kesäksi oven voi irrottaa ja laittaa vain verhon tilalle, ja ikkunat olen jo pitkään suunnitellut luukuttavani. Vaihtoehtoja löytyy... Ajattelin tehdä luukut vanhan navetan ovista, ovat kaunista puuta!
Jos noin on niin se on kyllä pelkkä yhteensattuma, Harvoin olen
käynyt täällä viimeaikoina runoja lukemassa.
Ovea en irroitaisi kesälläkkään enkä luukuttaisi ikkunoita
mutta kesäisimpiin verhoihin vaihtaisin.
Patinoitunut puu on kaunis.
Kiitän kommentistasi!