Siamilaiset kissat

Niin ja pitääkö tosiaan näin tehdä kaikkien rotukissojen kohdalla:

"Ennenkuin voi kasvattaa rotukissoja, tulee liittyä rotukissayhdistykseen, hankkia kasvattajanimi ja tehdä sopimus, jossa sitoutuu noudattamaan rotukissajärjestön laatimia sääntöjä kasvatuksessaan."

"Naaraskissan ollessa sopivan ikäinen, sille on löydettävä uros. Uroksen omistajalle maksetaan astutusmaksu, joka yleensä on noin viidesosa pennun hinnasta."

Olen ihastunut siamilaisiin, mutta haluaisin sellaisen pelkästään lemmikiksi.

Jos haluaa vain lemmikin, niin ei tarvitse hankkia kasvattajanimeä. Nuo on ohjeita niille, jotka haluaa alkaa kasvattaa rotukissoja eli teettää pentuja ja saada ne rekisteriin.

Siamilaiset on aina lyhytkarvaisia, mutt sisarrotu balineesi on pitkäkarvainen, mutta muuten siamilaisen näköinen. Muutenkin siamilaisen tyyppi on muuttunut aika paljon, joten vanhan ja uuden tyyppinen näyttävät aika erilaisilta.

Mun käsittääkseni kaikki itämaiskissat on aika aktiivisia, seurallisia ja äänekkäitä kissoja. Jos ei kestä mäykymistä (huom. todellakin mäykymistä eikä naukumista) tai sitä että kissaa pitää viihdyttää oikeasti paljon päivän aikana niin ei kannata hankkia. Toki jos hankkii kaksi niin niistä on seuraa toisilleen, muttei se poista sitä uteliaisuutta ja halua osallistua aikalailla kaikkeen.

En tosin omista itse itämaista/simskua, mutt näin olen kuullut niiden omistajilta ja kasvattajilta.

Ensimmäinen kuva näytti olevan ns. vanhan ajan siamilainen. Tätä rotua kasvatetaan nykyään nimellä Thai mutta ei ole kaikkien rotujärjestöjen hyväksymä rotu.
Toinen kuva kuvaa nykyistä siamilaista, värithän vaihtelee.

Käy kissaliiton sivuilla www.kissaliitto.fi ja hae sieltä tietoa roduista ja rotuyhdistyksistä.

Minun vanhemmillani on kilpikonnanaamioinen siamilainen (eli turkkissa on tummempia osioita mm. tassuissa, hännän ja pään alueilla). Tämä kissa on todella aktiivinen kiipeilijä ja utelias myös. Näiden kahden piirteen yhdistelmä onkin sitten aiheuttanut meille mielenkiintoisia tilanteita : D

Siamilainen todellakin tarvitsee seuraa, ja se on innokas leikkimään. Siamilaiset myös oppivat erilaisia temppuja (meillä ovien avaus, lelujen noutaminen niitä heitettäessä). Mutta toisaalta, kaikki kissathan temppuja oppivat halutessaan.

Jos todella aiot hankkia siamilaisen, varaudu uteliaaseen, tutkivaan ja ehkä jopa erittäin riemukkaasti kiipeilevään kisuun. Kiipeilyyn voi varautua hankkimalla kiipeilypuun, niitä on useita eri kokoja. Ja kissa saa siitä mainion tarkkailupaikan itselleen. Ainoa ongelma minun mielestä siamilaisissa on se, että ne ovat sirorakenteisia, ja sen takia niiden luut saattavat murtua niiden pudotessa korkealta. Meillä on pudottu kahdesta korkealla olevasta ikkunasta, ovien ja kaappien päältä kun tasapaino on pettänyt. Onneksi olemme kuitenkin säästyneet murtumilta. Niin, ja se juoksuaika... Siamilaisella ei ole mikään kaunis ääni, ja juoksuaikana se mouruaa tauotta. Joten jos haluat pentuja teettää (kuten äitini halusi ensin), varaudu mahtavaan huuto konserttiin. Äitini muutti mieltään ensimmäisen jouksun aikana, varsinkin kun 1. ja 2. välillä oli vain pari päivää!

Lemmikiksi voit hankkia rotukissan ilman sen kummempia kommervenkkejä.
Ja jos ihan lemmikkikissaa haaveilet, ota kolli. Koska se leikkautetaan sitten isompana, ei ole kiimoja yms. pitämässä meteliä ;)
Kissaliiton sivuilla on kasvattajalistat, eikun kyselemään.
Periaatteessa siamilainen, itämainen ja balineesi on samaa rotua pienillä eroilla.

Onko siamilaisilla ja vanhanajan siamilaisilla (/tica thai) eroavasuutta äänessä? Vai kuulostaako kaikki siamilaiset tältä? :D http://www.youtube.com/watch?v=cUyt_GNrF1U

Minulla on siamilainen tyttökissa ja itämainen lyhytkarva poikakissa. Molemmat aivan ihania, suloisia, leikkisiä, hellydenkipeitä ja kaikessa mukana. Ystäväni sanoin; ei tuollaisia kissoja ole olemassa. Eli tarkoitti sillä, miten sosiaalisia ja uteliaita ne onkaan.
Ääntä tulee, mutta ei liikaa. Ja maukuminen on ainakin poikakissalla määkimistä. :) Jos otat, ota kaksi. Pitävät toisilleen seuraa kun et ole kotona ja saat ihanat lämpöpatterit syliäsi lämmittämään.

meil on se vanhaajan , eli thai kissa. maailman paras rotu. ystävällinen, kiltti, sosiaalinen. tykkää jutella meiän ka, karvoja ei paljon lähtee. todella kaunis. etsimme kollikissa, koska haluamme penttuja )

Meiltäkin löytyy thai, mutta ei kovinkaan äänekäs! Naukuu ja kujertaa juttelevaisesti paljon, ja joskus rapsutuksia halutessaan vaativastikin, mutta mistään rääkynästä ei tietoakaan. Lähinnä herttaista keskustelua :) Meidän kisu (poika) on vielä pentu, mutta ei enää kovin leikkisä. Hakeutuu syliin ja rapsuteltavaksi aina kun mahdollista ja on kovin seurallinen (leikkisyyden vähäisyys johtunee siitä että leikattiin jo 16vko) . Ja kovin kaunis, kerman värinen katti, vähän tummemmat korvat, häntä ja tassut.

Moni kissapelkoinen ystävämmekin ihastuneet kitsune, kun on niin tavattoman ystävällinen, rauhallinen ja osoittaa rakkautta niin paljon! :)

Minulla vanhanajan siamilainen poika, thai kisu , nyt vasta 7kk. Ei pidä kovinkaan paljon ääntä itsestään, naukuu kyllä välillä mutta ei kuulosta määkimiseltä. :D Todella seurallinen, osallistuu kaikkeen mitä teen ja utelias. Tykkää kovasti myös vedestä.Juo hanasta ja tulee melkein suihkuun mukaan. :D Yöt nukkuu ihan vieressä kiinni ja muutenkin hakeutuu aina lähelle. Todella kiltti, rakastava ja seurallinen rotu. :) tosin vanhempi kissani joka perus maatiainen on myös todella seurallinen, enemmän jopa koiramainen ja kiltti. Alkuun nämä kaksi eivät meinanneet tulla toimeen mutta nykyään pestään jo toinen toista ja taas painitaan. Siamilainen tarvitsee mielestäni ehdottomasti kissa kamun :)