Ihailen papukaijoja, mutta oikeasti en tiedä niistä yhtään mitään. Olen nyt muutaman vuoden päästä jäämässä eläkkeelle ja ajatus papukaijasta elämän ilostuttajana on yhä enemmän saanut minussa valtaa. Ongelmana nyt vain on se, että en tiedä yhtään mitään lintujen hoidosta. Olen vähän sillä tavalla liikeellä, että oletan linnun hoitelevan oman olemisensa aika itsenäisesti ja minun velvollisuus on kohtuullisen ympäristön (= riittävän iso häkki ja virikevälineet) hankkiminen ja päivittäisen aterian hoitaminen.
Olenko ihan pihalla ajatellessani näin?
Toki toivon, että minun linnun välille syntyy "ystävyys" ja etenkin toivon hänestä ns. juttukaveria. Mutta en koe, että linnusta tulisi osa minua tai että lintu olisi perheenjäsen.
Olenko ihan pihalla ajatellessani näin?
Toki toivon, että minun linnun välille syntyy "ystävyys" ja etenkin toivon hänestä ns. juttukaveria. Mutta en koe, että linnusta tulisi osa minua tai että lintu olisi perheenjäsen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos haluat päästä alkuun lemmikkilintujen kanssa, kannattaa lukea Lemmikkilinnut Kaijuli ry:n sivustolta "Aloittelijan opas":
http://www.kaijuli.fi/tietonurkka/aloittelijan-opas
Sekä huomattavasti kattavampi, pelkästään papukaijoja käsittelevä opas "Papukaija lemmikiksi?":
http://www.papukaija.fi/papukaija-lemmikiksi
Näillä pitäisi päästä ainakin hyvin alkuun. :)
Kaijulin foorumiltakin ( http://forum.papukaijat.net ) voit lukea mitä papukaijan kanssa eläminen oikeasti on, ja mitä sellainen tarvitsee. Valitettavasti puhuvia papukaijoja joille riittäisi pelkästään tuo ympäristön hoitaminen kuntoon ei ole, vaan niiden kanssa tarvitaan aina esimerkiksi taitoa ja tietoa kouluttaa lintua. Muuten käsillä voi olla lintu, joka ei suostu menemään häkkiinsä takaisin, joka alkaa huutamaan korviariipivästi kun poistut huoneesta, tai kun et voi sen kanssa olla. Se tuhoaa kalusteita ja pääsee läpi jopa tiiliseinästä.
Lisäksi ei ole mitään takuita, että mikään papukaija edes oppisi ikinä puhumaan, eikä niistä silloinkaan ole juttukaveriksi - jopa parhaiten puhumaan oppineetkin linnut valitsevat itse oppimansa sanat, ja toistelevat niitä kun ne itse haluavat. Papukaijan kanssa ei siis pysty mitenkään "juttelemaan".
Oma pikkuarani esimerkiksi on todella hyvä puhumaan, se osaa tervehtiä, pyytää pusua, toivottaa hyvää yötä, ja se tietää yli parikymmentä sanaa. Mutta jutella sen kanssa ei silti pysty. Kun se haluaa toistella osaamiaan sanoja, se tekee sen, mutta täysin välittämättä siitä, mitä minä sille sanon. Eikä se tee sitä kun minä itse haluaisin kuunnella sitä, eikä myöskään lopeta kun minä haluaisin esimerkiksi nukkua tai lukea. Papukaija päättää aina itse mitä se puhuu ja milloin, eikä ihminen voi lintua kouluttamatta vaikuttaa tähän millään lailla.
Muutenkin yleinen lintuharrastajien ja asiantuntijoiden neuvo on, ettei papukaijaa hankkisi sen mahdollisten puhelahjojen takia. Tällöin on suurin todennäköisyys että ihminen tulee myymään lintunsa, koska sen puhelahjat eivät ole toivottua tasoa, eikä se ole tarpeeksi positiivinen puoli kaikkien niiden negatiivisten asioiden rinnalla; lintua täytyy osata kouluttaa, se sotkee paljon, huutaa jopa yli 100 desibelin voimalla (ihmisen korva kestää vahingoittumatta n. 80db) ja käyttää nokkaansa IHAN kaikkeen - myös kiellettyihin asioihin.
Mikäli puhumista ei lasketa, mainitsemiisi kriteereihin sopii pienemmät papukaijat kuten undulaatit, neitokakadut, kauluskaijat jne. sekä tietysti peipot ja kanarialinnut. Niiden touhuja on kiva katsella, ja kanarialintujen laulu on kaunista myös kuunnella. Suosittelen niitä ennemmin. :)