Hei.
Kaikki te, jotka olette joutuneet raiskauksen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi: Teittekö rikosilmoituksen? Miten oikeudenkäynti meni? Kävittekö jossain terapiassa? Saiko raiskaaja tuomion? Miten olette päässeet yli asiasta vai pääseekö siitä koskaan yli? Pystyykö jatkamaan normaalia elämää?
Raiskauksen uhrit!
Auttakaa.
23
1814
Vastaukset
- Auttakaa.
Sitä vielä, että onko uhrin pakko mennä oikeuteen? Siis jos ei halua/pysty näkemään sitä raiskaajaa?
- järjestyyefretf
Kyllä ne asiat järjestyy.
- neuvontaa
Hei, seksuaalisen väkivallan kokemuksen yli voi päästä. On olemassa apua, tukea ja neuvontaa. Esimerkiksi voit soittaa Tukinaisen maksuttomaan kriisipäivystyksen puh. 0800-97899 ma-pe klo 9-15 ja la-su klo 15-21. Voit myös tarvittaessa kääntyä juristin puoleen maksuttomasti puh. 0800-97895 ma-to klo 13-16. Lisäksi voit halutessasi ottaa yhteyttä nimettömästi netin kautta: www.nettitukinainen.fi.
- lämimmäisenrakkaus
Ota tosiaan yhteyttä Tukinaiseen siellä ihania ihmisiä ja kaikessa pidetään sinun puolta. Oikeuteen on valitettavasti mentävä, mutta sielläkään sinun ei tarvitse nähdä toista osapuolta sillä siellä sermejä sitä varten.
Kurjaa kuulla näistä raiskauksista sillä itse olen ollut raiskaajan vaimo ja yrittänyt mahdollisuuksien mukaan infota lähiympäristöäni ym. tästä kiinalaisena & etelä-amerikan intiaanina esiintyvästä miehestä. Olen keskustellut kahden hänen uhrinsa kanssa ja elämä jatkuu molemmilla, vaikka toinen oli kyllä henkihieverissä tapahtuneen jälkeen.
Raiskaaja saa tuomion kyllä, mutta mitenkä estää häntä jatkamasta näitä tekojaan kun lakimme on mikä on.
Terapia on hyvä ja tarpeen. - ap
Hei. Kiitos vastauksista. Olen saanut tukea Rikosuhripäivystyksestä ja Tukinaisesta. Jouduin kyllä perumaan rikosilmoituksen, koska pelkään tätä miestä. Hän on uhkaillut mm. tappaa minut ja lapseni ym.. Sain kyllä lähestymiskiellon, mutta hän ei siitä välitä. Jouduin vaihtamaan puhelinnumeron ja jopa muuttamaan. Sain myös maistraatista turvakiellon. Kuulusteleva poliisi (nainen) myös vaikutti asiaan (ei uskonut minua ja oli todella inhottava ja ilkeä). Hän ei voinut uskoa, että miksen soittanut poliisille jo aikoja sitten, mutta elin täysin pelon vallassa ja tämä psykopaatti manipuloi ja jotenkin piti siinä "pelon vallassa" etten uskaltanut oikeasti tehdä mitään. Koko ajan kuljen ulkona kännykkä lähellä valmiina soitamaan 112. Sosiaalityöntekijä,rikosuhripäivystyksen työntekijät, psyk.polin hoitaja ja lääkäri kyllä uskoo minua täysin. Nyt kaduttaa kun tämä poliisi sai minut perumaan jutun. Hän väitti, ettei sitä voi uudestaan ottaa esille/avata, koska hänellä ei ole aikaa "turhille jutuille".
- Rikkinäinen sydän
Hei, missä kaupungissa olet? Näitä ajatuksia olisi hyvä vaihtaa jossakin.
Voit laittaa asian uudelleen vireille. Onko tyyppi tehnyt sinulle jotain uhkailun lisäksi vai onko asia jäänyt siihen.
Monet vain uhkailevat, onneksi, koska uskovat onnistuvansa pelottelemaan. Mua ei pelottelut ole estäneet tekemästä rikosilmoituksia sillä olen huomannut niiden olevan psykopaatin puheita. - ap
Rikkinäinen sydän kirjoitti:
Hei, missä kaupungissa olet? Näitä ajatuksia olisi hyvä vaihtaa jossakin.
Voit laittaa asian uudelleen vireille. Onko tyyppi tehnyt sinulle jotain uhkailun lisäksi vai onko asia jäänyt siihen.
Monet vain uhkailevat, onneksi, koska uskovat onnistuvansa pelottelemaan. Mua ei pelottelut ole estäneet tekemästä rikosilmoituksia sillä olen huomannut niiden olevan psykopaatin puheita.Helsingissä. Ei ole tehnyt, tosin ei tiedäkään missä asun nykyään (jouduin muuttamaan hänen takiaan). Mutta koko ajan pelkään, että näen hänet jossain. Tein kyllä rikosilmoituksen lähestymiskiellon rikkomisesta (puheluin ja tekstiviestein, ja siitä viikko eteenpäin vaihdoin numeron kun ei loppunut) ja sinne oikeudenkäyntiin minun ei kuulemma tarvitse mennä jos avustaja menee. Minulla oli myös lähestymiskieltokäsittelyssä avustaja vain paikalla. En vain PYSTY kertomaan kaikkia asioita yksityiskohtaisesti mitä kaikkea kamalaa hän teki. Se oli TODELLA NÖYRYYTTÄVÄÄ olla siellä kuulusteluissa ja hävetti. En myöskään PYSTY näkemään (tai edes kuulemaan hänen ääntään) oikeudessa. Mutta toisaalta, pystynkö ikinä antamaan itselleni anteeksi, etten tehnyt mitään. Naisten linjalle kuulemma soittelee vielä 10 vuoden jälkeenkin naisia, joita kaduttaa, etteivät aikoinaan uskaltaneet tehdä mitään. En tiedä... Nyt olen ainakin psyykkisesti niin romuna, etten jaksa tehdä yhtään mitään. Olen jopa harkinnut psyk.polin hoitajan ehdotusta mennä vähäksi aikaa psykiatriselle osastolle, mutta kun en pysty asiasta puhumaan yhtään mitään kenellekään. Ja siellä kai olisi pakko.
- Rikkinäinen sydän
ap kirjoitti:
Helsingissä. Ei ole tehnyt, tosin ei tiedäkään missä asun nykyään (jouduin muuttamaan hänen takiaan). Mutta koko ajan pelkään, että näen hänet jossain. Tein kyllä rikosilmoituksen lähestymiskiellon rikkomisesta (puheluin ja tekstiviestein, ja siitä viikko eteenpäin vaihdoin numeron kun ei loppunut) ja sinne oikeudenkäyntiin minun ei kuulemma tarvitse mennä jos avustaja menee. Minulla oli myös lähestymiskieltokäsittelyssä avustaja vain paikalla. En vain PYSTY kertomaan kaikkia asioita yksityiskohtaisesti mitä kaikkea kamalaa hän teki. Se oli TODELLA NÖYRYYTTÄVÄÄ olla siellä kuulusteluissa ja hävetti. En myöskään PYSTY näkemään (tai edes kuulemaan hänen ääntään) oikeudessa. Mutta toisaalta, pystynkö ikinä antamaan itselleni anteeksi, etten tehnyt mitään. Naisten linjalle kuulemma soittelee vielä 10 vuoden jälkeenkin naisia, joita kaduttaa, etteivät aikoinaan uskaltaneet tehdä mitään. En tiedä... Nyt olen ainakin psyykkisesti niin romuna, etten jaksa tehdä yhtään mitään. Olen jopa harkinnut psyk.polin hoitajan ehdotusta mennä vähäksi aikaa psykiatriselle osastolle, mutta kun en pysty asiasta puhumaan yhtään mitään kenellekään. Ja siellä kai olisi pakko.
Näitä psykopaatteja riittää.
Älä häpeä itseäsi, sillä sua on huijattu, se tyyppi saa hävetä tekoaan, vaikka uskoo sairaassa mielessään ettei ole tehnyt mitään väärää.
Itse oon hesassa ja ei kai vain ole kyse tuosta ulkomaalaisesta luihusta joka pitkine hiuksinensa yrittää väärällä henkilöllisyydellä kaikkia huijata?
Voisin yrittää "potkia " (kuvainnollisesti) sinuun tahdonlujuutta ja positiivista energiaa, että jaksaisit käydä prosessin läpi. - ap
Rikkinäinen sydän kirjoitti:
Näitä psykopaatteja riittää.
Älä häpeä itseäsi, sillä sua on huijattu, se tyyppi saa hävetä tekoaan, vaikka uskoo sairaassa mielessään ettei ole tehnyt mitään väärää.
Itse oon hesassa ja ei kai vain ole kyse tuosta ulkomaalaisesta luihusta joka pitkine hiuksinensa yrittää väärällä henkilöllisyydellä kaikkia huijata?
Voisin yrittää "potkia " (kuvainnollisesti) sinuun tahdonlujuutta ja positiivista energiaa, että jaksaisit käydä prosessin läpi.Ei ole pitkähiuksinen. Kiitos tsemppaamisesta.
ap kirjoitti:
Ei ole pitkähiuksinen. Kiitos tsemppaamisesta.
Tsemppiä täältäkin suunnalta! Netissä sun ei tarvitsekaan kertoa kenellekään, mitä olet joutunut kokemaan. Toivottavasti kuitenkin tilanne on hieman rauhoittunut aiemmasta ja vointisi kohentunut. Minuun voi ottaa yhteyttä helinä[email protected], jos haluat juttelukaveria. Itse jouduin raiskatuksi 5 vuotta sitten ja kävin sen helvetin lisäksi läpi juridisen prosessin. Sä toivut kokemastasi, kunhan saat ammattiapua ja usko pois, sä tulet elämään vielä onnellista elämää.
- pelokas
helinakeijuvaan kirjoitti:
Tsemppiä täältäkin suunnalta! Netissä sun ei tarvitsekaan kertoa kenellekään, mitä olet joutunut kokemaan. Toivottavasti kuitenkin tilanne on hieman rauhoittunut aiemmasta ja vointisi kohentunut. Minuun voi ottaa yhteyttä helinä[email protected], jos haluat juttelukaveria. Itse jouduin raiskatuksi 5 vuotta sitten ja kävin sen helvetin lisäksi läpi juridisen prosessin. Sä toivut kokemastasi, kunhan saat ammattiapua ja usko pois, sä tulet elämään vielä onnellista elämää.
helinakeijuvaan:
Minut on raiskattu ja asia on menossa oikeuteen. Haluaisin kysyä miten sinun prosessi meni ja miten raiskaaja tuomittiin? - Itsekin perätön uhri
Syynä ovat perättömät raiskausilmiannot. Poliisi vastaanottaa pelkästään Helsingissä kymmeniä perättömiä ilmiantoja joka vuosi. Tästä syystä et saanut asiallisen tuntuista kohtelua poliisissa.
Perättömiä raiskausilmoituksia tehtailevia naisia tulisi kohdella yhtä kovalla kouralla kuin raiskaajiakin vankiloissa. Oppisivatpahan tehtailemaan perättömiä ilmoituksiaan. - erica7
pelokas kirjoitti:
helinakeijuvaan:
Minut on raiskattu ja asia on menossa oikeuteen. Haluaisin kysyä miten sinun prosessi meni ja miten raiskaaja tuomittiin?Olen pelokas itsekin siinä mielessä, että en halua kertoa prosessin menemisestä, enkä tuomiosta. Pelkään, että raiskaaja tunnistaa minut ja ottaa yhteyttä. Sen kerron kuitenkin, että menin oikeusaputoimistoon ensimmäisellä kerralla äitini kanssa, jossa minulle valittiin asianajaja. Kirjallisten todisteiden lisäksi minulla oli oikeudenkäynnissä yksi todistaja. Raiskaajan uudelleen näkeminen oli samaan aikaan sekä raskas, että tervehdyttävä kokemus.
- oolo
Kerron tiedossani olevia tapauksia kolmessa sukupolvessa, jos toimit nimimerkin; Ihmiskunta Sinde ja muut hänen persoonansa, pois palstalta pysyvästi.
- raiskattu
Mut raiskattiin jokin aika sitten. Aluksi en asiasta kertonut kenellekkaan mutta noin kuukauden jalkeen kerroin asiasta sosiaalityontekijalleni. Han tiivisti kayntikertojani, lahetti sukupuolitautitesteihin ja on ollut kaikessa mukanani ja tukena. Kun vanhemmilleni selvisi etta mut on raiskattu he veivat mut poliisiasemalle. Jouduin kuulusteluihin ja loppuvuodesta/ensi vuoden alussa olisi oikeudenkaynti edessa.
En usko etta raiskauksesta paasee koskaan kokonaan yli, aina se on mielessa. Kaikki ne asiat mita siina tapahtui pyorivat mielessa ja hapean tunne on kaikista pahin. Sen takia en itsekkaan puhunut aluksi kenellekkaan koska mua havetti liikaa. Raiskauksen myota olen muuttunut ihan eri ihmiseksi, olen hiljainen, sisaanpain kaantynyt, pelkaan nukkumista, pimeaa, kuulen aania paassani, naan painajaisia joka yo, pelkaan julkisesti nayttaytymista esim uimarannalla, kuntosalilla. Raiskaajaani en kuitenkaan pelkaa. Han oli tuolloin viela ystavani ja viela kuukauden raiskauksen jalkeenkin. Sitten vasta tajusin etta ei se seksi sina yona ollut ihan normaalia ja otin asian hanen kanssaan puheeksi. Meille tuli iso riita jonka paatteeksi pistin valit poikki. Raiskausta ei ole edes 'helppo unohtaa' silla meilla on paljon yhteisia tuttuja jotka usein kyselevat miksen enaa ole yhteyksissa tahan poikaan ym enka pysty yhteisille ystavillemme kertomaan mita han minulle teki.
poliisin kuulusteluissa sanoin etten toivo rangaistusta hanelle mutta aitini vaatii rangaistusta. En tieda kuinka kommenttini sitten vaikuttaa lopputulokseen - Moraalittomat tepet
"""Aluksi en asiasta kertonut kenellekkaan mutta noin kuukauden jalkeen kerroin asiasta sosiaalityontekijalleni."""
Olet siis sosiaalin asiakas?
Et kertonut "raiskauksesta" kenellekään vai siitä että olet harrastanut seksiä?
"""Raiskaajaani oli tuolloin viela ystavani ja viela kuukauden raiskauksen jalkeenkin."""
Jos joku OIKEASTI raiskaa jonkun, niin et todellakaan ole ystävä. Kyseessä on siis näitä katumus"raiskauksia"?
"Kaduttaa kun menin panemaan sen jätkän kanssa eikä se sitten halunnukaa olla enää mun kaa.. olin sille vaan panokamu.. nyt meen tekeen raiskausrikosilmoituksen siitä kostoksi"
Niin sitä pitää....
A-Studiossa naislääkäri kertoi juuri tälläisistä tepeistä, jotka perjantaina alkaa oleen jonkun mamun kanssa ja panee heti sitä. Sitten se jätkä pistää "seurustelun" poikki ja seuraava mamu sanoo että se haluu olla sen suomalaismuijan kans ja yllätys yllätys taas kun se panee sen mamun kans se jättää sen. jne.. tätä jatkuu vuosia. Mikä teitä tepejä vaivaa???
Tyhmiä kusetetaan muttei se ole raiskaus!
Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.
Kannattaisko opettaa lapsilleen siveää ja moraalista käytöstä?
Niin ne ehkä ei panis jokaista jonka ne näkee ja sit porais että "mut on raiskattu"? - Nuorisurullinen
Olen itse joutunut raiskauksen uhriksi, en ollut vielä täyttänyt edes seitsemäätoista vuotta.Nyt olen jo parikymppinen. En valitettavasti ole itse toipunut asiasta todellakaan, mutta uskon, että raiskauksesta on mahdollista selvitä. En osaa sanoa, vaikuttaako raiskaus päivittäiseen elämääni, mutta luulen että kokonaisuus elämässäni oli erilainen, jos tuota ei olisi tapahtunut. Rikosilmoitukseen en pystynyt silloin ja yhä vaikeammalta se vaikuttaa. Pari viikkoa tapatuneen jälkeen aloin pohtia asiaa, tajuta asiaa, miettiä rikosilmoitusta... mutta valitettavasti sain todella huonoa tukea siihen asiaan silloin "ystävältäni", joten rikosilmoitus jäi tekemättä. Asia kuitenkin pyörii päässä jatkuvasti, ja olen kamppaillut ajatusteni kanssa, uskaltaisinko tehdä rikosilmoituksen. Nykyisin oireita ovat ahdistus, häpeä ja jopa fyysinen pahoinvointi. Vältän asiaa kaikin keinoin. Painajaisia näin joku aika sitten, nyt en ole nähnyt, mutta asia on valitettavasti mielessäni toistuvasti. Viimeksi eilen illalla kun menin makuuhuoneeseen, pelkkä jopa oman sängyn näkeminen nosti yhtäkkiä kauhean ahdistuksen. Sitten se asia pyöri taas päässäni hullun lailla. Asiasta on todella vaikea puhua. Samanikäinen avopuolisoni osaa myös muistuttaa minua tapahtuneesta joskus todella ilkeästi. Luotin häneen, silloin kun kerroin hänelle, mutta vaikuttaa siltä että hän syyttää minua asiasta. Nyt toivoisin etten olisi ikinä kertonut hänelle. Syytökset muilta pahentavat asiaa. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Tuntuu vain niin pahalta, että joku tekee jotain väkisin, ja sitten itse saa siitä syyt. Tapahtuneesta on todellakin vaikea puhua, alkaa kirjaimellisesti oksettaa.
- ...
Noin surkea jätkä ei ansaitse tyttöystävää, miksi olla sellaisen kanssa joka on vihollisen puolella. Voisitko ajatella meneväsi traumaterapiaan? Netissä on muistaakseni toinenkin sivusto, jolla terapiasta kerrotaan laajemmin, mutta bongasin tällaisen, jossa voit kysyä aluksi ilmaiseksi vaikka paikkakuntasi tai sen lähialueiden mahdollisuuksista tarjota tätä terapiaa sekä mahdollisista Kela-korvauksista.
https://www.vastaamo.fi/psykoterapia/post-traumaterapia?gclid=CMPttO3pjLICFQ4wmAodzBMAkQ - Älä luovuta
Hanki itsellesi tukihenkilö, joka tukee sinua myös rikosilmoituksen tekemisen aikoihin ja myöhemmin oikeudenkäynnissä. Harvaan paikkaan on pakko mennä yksin. Tukihenkilöä voinee tiedustella esim. Tukinaiselta, jos ei lähipiiristä ole löydettävissä niin kuin kuulostaa.
Olet ollut suojaton nuorempana, elämänkokemuskaan ei ole vielä opettanut varomaan kuin sitten karmeimmalla tavalla. Nyt voisit todeta poika"ystävällesi", että et ole nuorempana osannut suojella itseäsi riittävästi, mutta nyt aloitat henkisestä itsesuojelusta ja poistat myös henkisesti rajojasi loukkaavat ihmiset elämästäsi - aloittaen hänestä. :P - Nuorisurullinen
... kirjoitti:
Noin surkea jätkä ei ansaitse tyttöystävää, miksi olla sellaisen kanssa joka on vihollisen puolella. Voisitko ajatella meneväsi traumaterapiaan? Netissä on muistaakseni toinenkin sivusto, jolla terapiasta kerrotaan laajemmin, mutta bongasin tällaisen, jossa voit kysyä aluksi ilmaiseksi vaikka paikkakuntasi tai sen lähialueiden mahdollisuuksista tarjota tätä terapiaa sekä mahdollisista Kela-korvauksista.
https://www.vastaamo.fi/psykoterapia/post-traumaterapia?gclid=CMPttO3pjLICFQ4wmAodzBMAkQKiitos kannustavasta vastauksesta. :)
Palasin lukemaan kirjoituksia, sillä asia kummittelee taas. pari päivää sitten näin raiskaajani kadulla ensimmäistä kertaa (3,5 vuotta sitten tapahtuneen) raiskauksen jälkeen. Rikosilmoitus tekemättä. Oli aivan kauhea kokemus edes nähdä sse henkilö. :( hän katsoi minuun siihen malliin, että luulen että hän tunnisti minut. itse en aluksi edes älynnyt kuka siinä on. Oli kauheaa yhtäkkiä tajuta, että tuossa on se raiskaaja!! yritin esittää että en tunnistaisi/muistaisi/ ja yritin näyttää tyyneltä , kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Onneksi puhuin puhelimeen silloin enkä halunnut lopettaa puhelua vaikkakaan en mittään enää kuunnelltkaan oikeasti.. sillä minua pelotti että hänsanoo minulle jotain/tekee jotain. Aivan kauheaa, en voi edes uskoa todeksi että se oikeasti oli se... eihän sen pitäisi edes asua tällä paikkakunnalla vaikkakin ilmeisesti vierailee joskus täällä .. En tiedä miten selviän tästä pahasta olosta mikä nykyäänkin on vähän väliä. minulla ei ole ketään jolle puhua, tai uskaltaisin puhua :( tuntui todella oudolta nähdä se henkilö. en ikinä halua olla sen kanssa missään tekemisissä. sen näkeminen sai minut vaan entistä varmemmaks siitä että en voisi kohdata häntä enää asian tiimoilta... oikeudessa tai missään muuallakaan. Se vaan on liikaa. sen naama tuo niin kaiken sen pahan mieleen. jotenkin vaan en halua hyväksyä koko tapahtunutta vaikka sen muistot minua kiusaakin. vaikka joskus tekisi mieli puhua asiasta vaikka mitä, olen vaan oppinut pitämään suuni kiinni siitä. koska aina jos olen jotai kertonut asiastta, olen joutunut katumaan sitä jälkikäteen. minun on kyllä vvaikea käsitellä asiaa, tuntuu että kokoajan entistä vaikeampaa. en halua sanoa niitä asioita. vaikka tuo raiskaus tapahtui vain kerran, painajaisissa se tapahtui uudelleen eri paikassa ja ne pelot kävi unissa toteen mitä muutenkin pelkään, eli jos tekisin rikosilmoituksen niin saisin vain itselleni pelkkää paskaa niskaan. on todella vaikea olla, kyyneleet tulee ihan silmiin, kun tajuaa että oli silloin niin nuori ja ehkä osittain siitä syystä en voinut ymmärtää etten ollut siihen syypää. nyttenkun on on jo vähän vanhempi, niin tajuaa jotenkin paremmin asiaa.. mutta ei se syyllisyys ole kokonaan hävinnyt todellakaan. pahimmalta tuntuu se että kaikki pienetkin syytökset tuntuu aivan liian kipeiltä. siksi en halua kertoa asiasta ollenkaan.. koska tuntuu ettei moni voi ymmärtää miten raiskaus on todella kipeä aihe. jos voisin saada aikaa taaksepäin en olisi ikinä avopuolisolleni kertonut. syytän itseäni parisuhteemme ongelmista, ajattelen niiden johtuvan siitä että hän tietää raiskauksesta ja ei jotenkin kestä sitä. en tiedä :( jotenkin vaan en kestä sitä tosiasiaa että se on todella tapahtunut. toivoisin ettei olisi, jotta voisi pyyhkiö kaiken siihen liittyvän pahan pois elämästäni - ,,
Sinun asemassasi harkitsisin eroa, noin nuoren ihmisen ei tarvitse kuunnella loukkauksia.
Exäni ei loukannut, mutta pahalta tuntui kun hän ystäviensä kanssa pähkäili, kysymättä minulta, etten sen tähden ilmoittanut mihinkään enkä puhunut asiasta, kun olin mukamas niin hieno. Se tuntui kuin ihmisarvo olisi viety.
Seksuaalisuus on yksityisasia silloinkin, vaikka joku kusipää uskoo nöyryyttävänsä sillä.
Miksi kaikki on ajateltava tunteellisesti, on vain käytännön asia, joko saat oikeutta tai et, näin minä se ajattelin enkä hienouden kannalta.
Ei tule edes mieleen mihin perustuu suuruus, tylsä seksi, ja silti mahtaillaan.
- Alistettu Nainen
Minulla kävi kylässä jokin aika sitten hyvin hurmaava mies..joka ihan väkisin taivutteli minut seksiin.Käytti voimaansa,ei auttanut että sanoin EI.Ei auttanut että kun sanoin hänelle lähde,ei.Koska olen niin hento,hän sai minustayliotteen.Ja takoituksellisesti teki minulle jälkiä,näkyviin apikkoihin.Olen niin vihainen,koen että minulla ei ole oikeutta edes omaan kehooni.Väkisin maatuksi tulin,ja tämä on minulle todella suuri shokki.Mutta onneksi omatuntoni on puhdas koska kietäydyin sataan kertaa.Nämä manipuloijat tarvitsivat eristysselliä oppiakseen.Niin julmia he ovat.Niin julmia.
- tarinanisuruahdistus
Minut on raiskattu ollessani teini-iässä ja siitä on jo usea vuosi.
En tehnyt rikosilmoitusta. :(
En ole käynyt terapiassa. :(
En ole kunnolla päässyt yli tapahtuneesta. :(
Elämä jatkuu melko normaalisti, mutta tapahtunut aiheuttaa vaikeuksia esim. parisuhteessa. Jatkuva ahdistus ja tapahtuneen kieltäminen. Olen myös hyvin säikky välillä ja jatkuvasti jollain tapaa varuillaan ja vaikea rentoutua. Ei oikeastaan muuta toivoisi kuin vain saisi asian pois, ei siitä pysty puhumaan ja yritän parhaani mukaan myös välttää asian muistamista. Tajusin miten vakavasti se on minuun vaikuttanut kun jokin aika sitten satuin käymään tapahtumapaikalla, ja se ahdistus mikä silloin minuun iski oli niin voimakas että hyvä etten pyörtynyt ja en pystynyt pidättelemään kyyneliä ja halusin vaan äkkiä pois pystymättä kertomaan kenellekään mitään. Aivan valtava ahdistus. Yleensä pystyn hyvinkin peittämään tunteeni ja esittämään vahvaa mutta tuolloin menin aivan pois tolaltani. En olisi uskonut että se voi niin voimakkaasti vaikuttaa minuun. Ei sitä oloa voi oikein sanoin kuvaillakkaan. Aivan kuin olisin irtautunut kropastani ja kaikki tuntui ihan epäluonnoliselta. Nyt olen parisuhteessa ja todella ahdistavaa taas kun ei tiedä miten asiasta kertoisi. En haluaisi kertoakkaan, mutta tuntuu sekin väärältä että salaan asiaa koska se vaikuttaa kuitenkin välillä aika paljon.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Perussuomalaiset kirjoittaa vain positiivisista uutisista
Ei tarvitse palstaa paljon seurata, kun sen huomaa. Joka ainoa positiivinen uutinen Suomen taloudesta tai ylipäätään, ni1447228Kuka on UMK-suosikkisi? UMK26 paljastuksia lauantai 28.2.
UMK26 tänä lauantaina! UMK26 tulee suorana Tampereelta ja nyt selviää, kuka pääsee edustamaan Suomea Euroviisuihin. M1265035L/over ja Jani Volanen! Minkä arvosanan 4-10 annat roolityöstä?
Psykologinen trilleri L/over - ikuisesti minun on koukuttanut tv-katsojat ruudun ääreen. Kun Roosa (Krista Kosonen) tapa694472TTK:n jättänyt Vappu Pimiä rehellisenä MasterChef-kuvauksista: "Höh..."
Vappu Pimiä on uusi MasterChef Suomi -tuomari. Viime vuonna Tanssii Tähtien Kanssa jäi taakse, ja nyt vuorossa on uusi a153533Natomaa hyökkäsi Iraniin
Näemme nyt tällä hetkellä Natomaan nimeltä Yhdysvallat, joka toimii aika pitkälti perinteisen kansainvälisen lain ulkopu7242341Trump aloitti III maailmansodan tänään.
Narsisti ja mielipuoli Trump pitäisi saada pois, miten se onnistuisi parhaiten?3411920Mistä se kertoo
Näin miehen pitkästä aikaa. Samantien iski sellainen paineen tunne rintaan, sitä ei ole ollut vuosiin. Ja nyt olen siitä241826Suvi Lindenillä 5 366 päivän putki
Täytyy kyllä myöntää vaikka olen itsekin innokas, niin en ole tuollaiseen yli kymmenen vuoden putkeen kyennyt. Välillä o91639- 681517
Rakas tiedät, että toivoisin
Kuulevani sinusta. Tiedät, että viestisi tekisi minut ihan onnelliseksi. Että äänesi kuuleminen saisi minut leijumaan ja581468