Kertokaahan viisaammat. Mulla on yksi leikattu uroskissa (löytöeläimenä tullut. eläinlääkäri arvioi iäksi alle 5-vuotta) ja harkitsen nyt toisen hommaamista. En tiedä kisuni menneisyyttä. Paitsi sen ettei sitä ainakaan hyvin ole ennen kohdeltu koska oli kovin arka ja pelokas tullessaan, iso arpi poskessa ja pelkäsi miehiä kovasti :( Nyt on kisu kuitenkin reipastunut ja tottunut elämään meillä :) Meinasin eksyä aiheesta siis: Millainen kissa (ikä, poju/neiti?) sopisi parhaiten meidän lauman jatkeeksi? Muutenkin vinkkejä kaipaisin seuraavan kisun kotiutumiseen. totuttamiseen ym? Ihan kaikkia kokemuksia ja vinkkejä tulemaan. Ainut ehdoton asia uudessa tulokkaassa on että hänkin tulee kodittomana ja eläinsuojelu tms. yhdistykseltä. Ja kysytään nyt vielä toistakin juttua. Nykyisen kisun kanssa on kaikki muuten mennyt hyvin mutta yksi ongelma on. Se raapii seiniä. Silloin kun en ole itse kotona/näkemässä. En siis ole saanut ko. tapaa kieltämällä loppumaan, koska tyyppi on ovela ja tekee sitä vain ja ainoastaan kun en nää :D. Raapi myös ovea kotona ollessani. Sen sain loppumaan kieltämällä ja hakemalla kisun ovelta pois. Ja kiitti jo etukäteen kaikille :)
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tapetit alko säästyä kun naulasin (oma tupa oma lupa) paksua huonekalukangasta raapimiskohtiin kissan korkeudelle, uniikki kangastapetti ja kestää tai vaihdetaan toiseen kun nyppääntyy. Raapimispuut ja laudat ovat myös käytössä mutta sienä tuntuu parhaalta.
Toista kissaa en ottaisi. tappelu siitä todennäköisimin tulee! ja varsinkin, jos on aikuinen ja kodittoman tottunut taistelemaan ja pakenemaan hen kensä edestä,, niin tulokaskin joko sähisee ja kynsii tai lentää kauhissaan seiniä pitkin. Kissat harvemmin suvaistevat toista reviitillään, elleivät ole pennusta toisiinsa tottuneet
Meilläkin on raapimispuu. Täysin koskemattomana. Ja seinät repsottaa :D Ja oon kanssa miettinyt tota et onko se Muruu kohtaan sit väärin toisaalta. Jos tulee toinen. Juuri kun toinen on oppinu luottamaan ja rentoutumaan muhun ja rakastamaan kotiaan. Ja tietää ettei mitään pahaa tapahdu mun kanssa. Mut sydämmessä ja kodissa olis paikka useemmallekkin kodittomalle. Jään pohtimaan asiaa :)
jos otat toisen kissan, niin ehkä mieluiten toinen kollikissa. Niin se menee niinkuin luonnossakin etelänmaissa, jossa elää kissayhteisöjä. Niissä elää kollipojat keskenään ja naaraat muiden naaraiden kanssa.
Voi kyllä olla, että jos kissaa on kohdeltu kaltoin ja tottunut elämään yksin, niin ei välttämättä sulata toista kissaa elämäänsä välttämättä koskaan. Kokemuksien lisäksi ratkaisee paljon luonne, jotkut on vaan niin yksineläjiä, kun taas toiset kaipaa sitä seuraa ja siitä olisi paljonkin iloa.
Mutta eikös se onnistu sellainen että kokeilee ottaa kaverin ja katsoo miten menee, jos eivät tule toimeen niin voi palauttaa takaisin löytöeläintarhaan...
Raapimispuut käsiteltiinkin jo mutta tuohon toiseen kissaan palaisin, varsinkin Jussin mamman kommenttiin. Itselläni on 7 eri-ikäistä kissaa, kaikki kolleja. Jokainen on tullut pentuna taloon ja aikuiset ovat olleet erittäin kiinnostuneita ja jopa liikuttavuuteen asti huolehtivaisia pennuista. Yhdelle kissalle olen joutunut hankkimaan uuden kodin koska se parin vuoden iässä alkoi kiusata muita.
Toinen kissa saattaa myös antaa sen verran seuraa ja virikkeitä että turhat raapimiset jäävät pois (hanki pari raapimapuuta ja kokeile kynsien säännöllistä leikkaamista).
Kissasi tausta saattaa vaikuttaa asiaan mutta vaikka kissa ei ole laumaeläin, se yleensä kaipaa toisen kissan seuraa.
Toivoisin että voisit kokeilla miten kissasi käyttäytyy pennun seurassa. Aikuista kissaa en ottaisi kaveriksi.
Pentu on parempi vaihtoehto. Se ei ole uhka arallekaan kissalle. Mielestänii mieluummin tyttö, tyttöpentu on jotenkin vastustamattoman viehättävä vanhempienkin kollipoikien meielestä, minun kokemukseni mukaan.
Toisaalta, jos arvelet että kisusi kaipaa enemmän hellimistä, niin tyttö, jos tulevaa painikaveria, niin poikapentu. Joka tapauksessa voit varautua toimimaan suojelijana ja erotuomarina noin 2 viikkoa. Sen ajan tutustuminen ja sopeutuminen vaatii. Älä ota liian pientä pentua. saisi olla ylikin sen 12 vikkoa, sillä pärjää paremmin, eikä säiky niin paljoa. Saattaa olla että piankin saat katsella, kun arasta pojastasi tulee hellivä ja turvaa antava isoveli.
.(Kokemusta minulla on useamman kissan perheestä parinkymmenen vuoden ajalta)