Viimeaikaiset keskustelut täällä ja lähikanavilla
ovat käsitelleet nettirakkauta, jota joidenkin
mielestä on olemassa ja toisten mielestä taas ei.
Mutta mitä se sitten on? Se valtava pelkän
sananhelinän herättämä tunnekuohu jota chattailu
joissakin saa aikaiseksi? Yksinäisten sielujen
viimeinen toivoko? Sosiaalisesti estyneiden ainoa
tapa lähestyä toista sukupuolta? Ajanvietettä?
Kertokaa meille kaikille opiksi ja opastukseksi.
ovat käsitelleet nettirakkauta, jota joidenkin
mielestä on olemassa ja toisten mielestä taas ei.
Mutta mitä se sitten on? Se valtava pelkän
sananhelinän herättämä tunnekuohu jota chattailu
joissakin saa aikaiseksi? Yksinäisten sielujen
viimeinen toivoko? Sosiaalisesti estyneiden ainoa
tapa lähestyä toista sukupuolta? Ajanvietettä?
Kertokaa meille kaikille opiksi ja opastukseksi.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Mä ihastun helposti, mutta olen jo oppinut ettei
kannata ottaa tätä chattia liian tosissaan...
"Yksinäisten sielujen
viimeinen toivoko? Sosiaalisesti estyneiden ainoa
tapa lähestyä toista sukupuolta? Ajanvietettä?"
Varmaan kaikkea tota tää on, meitähän on
monenlaisia, jonka varmaan tiedätkin....siis
miksi edes kysyt mokomaa?
mistä tulee se valtava tunnelataus joka
täyttyessään useimmiten näyttää jätttävän
nettirakkauden toisen osapuolen rannalle
ruikuttamaan. Hakevatko ihmiset tosissaan
kumppaneita vai pelkästään virtuaaliviboja? Mitä
muuta?
Naarasleijona kysyy mitä muuta?
Voisiko olla myös tutsumista itseensä?
Kirjoittaminen ja puhuminen vieraan ihmisen
kanssa on helpottavaa monessa mielessä.
Kokeilijoita on paljon ja heille on hyvä tietää,
että keskusteluista pääsee pois. Baaritiskin
ääressä sen ovaikeampaa...
Ei sellaista ihmistä olekaan, joka ei löydä
itsestään uusia puolia. Varsinkaan iän ja
kokemuksen karttuessa. Arki elämä kuluttaa
yllättävän paljon. On hyvä, että etsii
henkireikiä jostain.
Jos kotoa ei löydy vastinetta omille tarpeille
niin se on viisasta etsiä jostain muualta.
...ja muihin. Tuo on kyllä hyvä pointti!
Asioiden juttelussa oppii itsestään sekä
ympäröivästä maailmasta aika paljon.
pointti tuo tutustuminen itseen. Ehkä
harjoitteluakin? Puhumista ja vuorovaikutusta.
Mutta ne nettirakkaudet, sivusta katsottuina
joskus aika traagisia.
Kyllä nettivastauksissa on viesti toiselta
ihmiseltä eikä vain kirjailijan tai
elokuvakäsikirjoittajan konsepti.
Toinen asia on tietenkin ajankulukseen huulta
heitävät, jotka saattavat pyrkiä huijaamaan...
Luulenpa, että tuollainen paljastuu nopeasti.
iiris kertoi tavanneensa miehiä, joihin oli netin
kautta tutustunut.
Mitä eroja tällä on kirjrrnvihtoon? Henkilön
säilyminen salaisena kunnes haluaa sen toiselle
kertoa. Tämähän on vain hyvä puoli. Ei tule
luokitelluksi ja uskaltaa kertoa asioista, joita
ei jostain syystä voi rohkene ottaa esille
kavereiden tms kanssa.
Minun mielestäni koko chattikulttuuri on
ajanvietettä, voidaanhan siinä tykästyä
jonkun ihmisen puhetapaan ja -juttuihin,
mutta rakkaus on jo jotain muuta (mitä se
on niin sitä taas kukaan ei kai ole osannut
määritellä).
Voihan tähän kulttuuriin kuuluva *hali*- ja
*pusi*-keskustelu tietysti aiheuttaa sen että
helposti ajatellaan että tässä nyt jotakin on ...
mutta lähtökohdaksi oikeastaan pitäisi ottaa
se että kysymyksessä on aikuisten leikkiä.
Jos joku tykästyy toiseen ja tykästyminen
jatkuu sitten tosielämässäkin, niin sehän
on hienoa. Onnea keskusteluihin...
Mielestäni ei sellaista kuin nettirakkaus voi
olla olemassa. Kyllä henkilö pitää tuntea
muutenkin kuin muutamien lauseiden perusteella.
Tämä chattaily on sellaista mukavaa ajanvietettä
jota (toivottavasti) monikaan ei ota liaan
vakavasti. En siis kuitenkaan pysyt puhumaan kuin
omalla suullani, jotenka tämä on vain minun
mielipiteeni asiasta.
Olen todella surullinen, mutta samalla
kiitollinen tästä keskustelusta. Elämn yksin
kaukan muista ihmisistä. Minä kaipaan rakkautta
ja älyllistä elämää, keskusteluja ja tunnetta,
että joku välittää. No nyt täältä netistä olen
löytänyt sellaisen maailman, jossa on ihmisiä;
huom. minun mielestäni he ovat oikeita ihmisiä,
ei fiktiivisiä hahmoja kuten kirjoissa. Olen
saanut lohduttavia sanoja , viisaita neuvoja
aivan arkisiin asioihin, olen saanut iloista
jutustelua ja lämpimiä halauksia. Olen tuntenut,
että, jos ja kun tapaan näistä jonkun ihmisen,
olen hänelle joku. Olen rakastunut älyä
sökenöiviin ihmisiin, tuntenut aivan oikeasti
väristyksiä ja ihastumista; minulle tämä maailma
on yhtä todellinen kuin muukin elämä. Olen saanut
ihan oikeasti ystäviä ja jopa rakkauden. Tämä on
mahdollisuuksien maailma sellaisille ihmisille,
joilla on muuten vaikea päästä ihmisten ilmoille.
Se vain on surullista, että täällä on todella
paljon sellaisia perheellisiä, jotka vain
huvittelevat toisten tunteilla, leikittelevät ja
kuluttavat aikaansa työpaikallaan (kummallista).
Kyllä monen sydän on murtunut ja itkenyt
tuollaisten kylmien ja välinpitämättömien
ihmisten vuoksi, minunkin. Ajattele, että se
toinen ihminen olisi siinä oikeasti ja sinä
kiedot hänet suloisilla sanoillasi puolellesi,
saat hänet ihastumaan ja haluamaan tapaamista.
Sitten sinä vain kylmästi klikkaatte hänet pois
ja menet kotiin syömään perheen pariin. Ja tämä
toinen odottaa sähköpostia, odottaa soittoa,
odottaa tapaamista, ja kuvittelee, että sinä
välität hänestä, että hän on sinulle joku tärkeä.
NÄMÄ IHMISET TÄÄLLÄ OVAT LIHAA, VERTA JA
TUNTEITA, OIKEITA IHMISIÄ. MONELLE AINOA PAIKKA
TAVATA IHMISIÄ PÄIVITTÄIN.
MINÖ OLEN YKSI HEISTÄ. ÄLKÄÄ VÄITTÄKÖ, ETTÄ MINÄ
OLISIN VIRTUAALIOLIO ..EN OLE !!!!!!
Olen todella surullinen, mutta samalla
kiitollinen tästä keskustelusta. Elämn yksin
kaukan muista ihmisistä. Minä kaipaan rakkautta
ja älyllistä elämää, keskusteluja ja tunnetta,
että joku välittää. No nyt täältä netistä olen
löytänyt sellaisen maailman, jossa on ihmisiä;
huom. minun mielestäni he ovat oikeita ihmisiä,
ei fiktiivisiä hahmoja kuten kirjoissa. Olen
saanut lohduttavia sanoja , viisaita neuvoja
aivan arkisiin asioihin, olen saanut iloista
jutustelua ja lämpimiä halauksia. Olen tuntenut,
että, jos ja kun tapaan näistä jonkun ihmisen,
olen hänelle joku. Olen rakastunut älyä
sökenöiviin ihmisiin, tuntenut aivan oikeasti
väristyksiä ja ihastumista; minulle tämä maailma
on yhtä todellinen kuin muukin elämä. Olen saanut
ihan oikeasti ystäviä ja jopa rakkauden. Tämä on
mahdollisuuksien maailma sellaisille ihmisille,
joilla on muuten vaikea päästä ihmisten ilmoille.
Se vain on surullista, että täällä on todella
paljon sellaisia perheellisiä, jotka vain
huvittelevat toisten tunteilla, leikittelevät ja
kuluttavat aikaansa työpaikallaan (kummallista).
Kyllä monen sydän on murtunut ja itkenyt
tuollaisten kylmien ja välinpitämättömien
ihmisten vuoksi, minunkin. Ajattele, että se
toinen ihminen olisi siinä oikeasti ja sinä
kiedot hänet suloisilla sanoillasi puolellesi,
saat hänet ihastumaan ja haluamaan tapaamista.
Sitten sinä vain kylmästi klikkaatte hänet pois
ja menet kotiin syömään perheen pariin. Ja tämä
toinen odottaa sähköpostia, odottaa soittoa,
odottaa tapaamista, ja kuvittelee, että sinä
välität hänestä, että hän on sinulle joku tärkeä.
NÄMÄ IHMISET TÄÄLLÄ OVAT LIHAA, VERTA JA
TUNTEITA, OIKEITA IHMISIÄ. MONELLE AINOA PAIKKA
TAVATA IHMISIÄ PÄIVITTÄIN.
MINÖ OLEN YKSI HEISTÄ. ÄLKÄÄ VÄITTÄKÖ, ETTÄ MINÄ
OLISIN VIRTUAALIOLIO ..EN OLE !!!!!!
Et sinä ole virtuaaliolio ja ovat ne
muutkin ihmiset oikeita, mutta minun
(huom: minun) mielestäni rakkautta netin
välityksellä ei voi syntyä. Kuten aikaisemmin
kirjoitin, niin jonkun ihmisen kanssa voi
olla kiva kirjoitella ja jopa odottaa
häneltä sähköpostia / keskustelua niin
se on sitä nettielämää. Ja mukavaa.
Se että tässä maailmassa on myös helppo
esittää jotain muuta kuin on, tai luoda
pikavirtuaalisuhteita oikeastaan osoittaa
mielestäni että kysymys on jostain muusta
kuin rakkaudesta...Meitä on moneen junaan.
Be careful out there.
jos jotain täällä pitää esittää..sillähän vaan
valehtelee itselleen....
avoimuudestasi. Olen samaa mieltä, kaikki me
olemme ihmisiä, hyvässä ja pahassa. Toisen
tunteiden kanssa leikkiminen ihan vaan huvin
vuoksi on raakaa peliä niin netissä kuin muualla.
Mistähän löytyisi keskustelupaikka meille
tosikoille?
leikkii toisen tunteiden kanssa...miten voi elää
omien tunteiden kanssa......
Huolimatta siitä, miten tunteet ovat lähteneet
alkuun, ne ovat todellisia ja koettuja. Vertaisin
tätä nettiseurustelua teini-iän kirjeenvaihtoon.
Joku muukin on varmaan ollut rakastunut
kirjekaveriinsa, minäkin italialaiseen poikaan,
jonka sitten tapasinkin. Se jäi suudelmien
asteelle, mutta vieläkin muistan sen tunteen, kun
odotin kirjeitä ja luin niitä jännittyneen
kiihtymyksen vallassa. Sellaista samaa koen nyt
vanhana yksinäisenä, kun odotan sähköpostia
netissä tapaamiltani ystäviltä tai soittoa
siltä "virtuaalimieheltä", johon tunnen
rakastuneeni. Tunnen aivan oikeaa ihastumista ja
olen varma, että jos ulkoisesti myös viehätymme
toisistamme, meidän on helppo rakastua syvemmin.
Sellaiset ihmiset, jotka eivät ole koskaan olleet
hylättyjä ja yksin, eivät voi ymmärtää, miten
vakavaa tämä kuitenkin pohjimmiltaan on
joillekin. Siksi varoitankin loukkaamasta ihmisen
sielua täälläkään!! Tämä EI OLE LEIKKIÄ tai jos
sinulle on, niin kerro se sitten ainakin. Voisiko
tänne perustaa leikisti chattaileville oman
huoneen ja sitten tositarkoituksella oleville
oman..... vaikka eihän se estä tunneköyhiä
huvittelemasta yksinäisten sydänten
kustannuksella ..se on nähty. Hyvä puheenaihe
kuitenkin. Mutta toistan .. aivan turha osoittaa
sormella tai heitellä kevyitä kommentteja siitä,
että tämä ei ole todellista .. kun se vain on
todellista aika monelle. Kun seuraa näitä
ilmoitussivuja, huomaa miten isoja tragedioita
siitä on syntynyt, kun joku leikittelee ja toinen
on tosissaa: eroja, sydänsuruja, illasta toiseen
toivomista ja etsimistä. TÄMÄ EI OLE VAIN
AJANVIETETTÄ JA LEIKKIÄ KAIKILLE ... VAROITAN ...
JA VASTUU ON SINULLA, SINULLA, SINULLA, JA MINULLA
...siitä, että chattaily on virtuaalimaailma,
jossa erilaiset ihmiset vaihtavat ajatuksiaan
ikäänkuin livenä mutta kuitenkin samalla
anonyymeina.
Meitä on moneen junaan - niitä, jotka päivästä
toiseen esiintyvät uusilla nickeillä ja
tarinoilla ja niitä, jotka tulevat rohkeasti
omana itsenään kertoen itsestään rehellisesti sen
verran kuin haluavat.
Chattailyn kautta voi löytää tosiystäviä ja
sielunkumppaneitakin. Mutta rakastuminen
pelkkään "nettinickiin" kuulostaa aika oudolta,
jopa pelottavalta.
Eiköhän meidät ihmiset ole kuitenkin luotu
rakastamaan toisiamme livenä - rakkauteenhan
kuuluu paljon muutakin kuin kirjoitetut sanat.
Se, mitä kautta se oikea rakkaus sitten löytyy
lienee lopulta sivuseikka.
Huumorinpilkettä ja rehtiä meininkiä chattailyyn
meille kaikille! :)
... kyllä voi virtuaalirakastua.. minoon sen
kokenu... joskus... ja se oli ihanaa ;))
Luulen, että sellaiselle ihmiselle, joka on
äärimmäisen herkkä, vaistoaa ja tuntee ja
tunnekoskettelee asioita, niin
virtuaalirakastuminen voi olla hyvinkin
luontaista.
Näinä vaikeina aikoina, kun oikeat ihmissuhteet ei
tahdo millään onnata, niin mikä sen ihanampaa on,
kun virtuaalirakkaus, suosittelen kaikille
ennakkoluulottomille ;)))
mitä ihmettä on virtuaalirakkaus? Tarkoitatko
että ette tavanneet toisianne lainkaan?
Rakastuitte siihen kuvaan jota itsestänne
toisillenne piirsitte? Miten se on mahdollista
pelkästään kirjoittelemalla? Ruudun edessä,
aistimatta? Anteeksi vaan, mutta kuulostaa melko
pöhköltä moinen tunnekoskettelu. Eräänlaista
aivojumppaako? Unta, jaettua harhaa. Ymmärrän
kyllä että toisesta voi kiinnostua chatissa,
mutta että rakastua näkemättä, kuulematta,
haistamatta, maistamatta, tuntematta toista?
että tunteilla leikkijät voisivat pysytellä
noissa seksi- ja erotiikkahuoneissa. Yhtä
raadollista kuin tunteilla leikkiminen on
mielestäni nettiseksi, mitä sitten lieneekin,
fantasioita tai maksullisen toiminnan ostamista
ja myymistä. On se vaan surullista huomata, miten
ihmiset voivat itseään alentaa nimettömänä
esiintyessään.
Jos ihmettelet rakkautta realielämässäkin
niin miten voisi edes olettaa että
voisit käsittää virtuaalirakkauden?
Ehkä vaan on niin että joillakin
ihmisillä on vaan niin paljon rakkautta
annettavanaan että he voivat rakastua
viruaalisestikin.
Eikö kuitenkin ole tärkeintä että
olemme kykeneviä rakastamaan?
On järkyttävää seurata tätä kyynisyyttä
mitä tämän keskustelun puitteissa on
tullut esille.
Olemmeko jo niin turtuneita?
>Jos ihmettelet rakkautta realielämässäkin
Juu, ihmettelen...ja ihmettelen millä
eri tavoilla ihmiset tuon sanan määrittelevät.
En minä osaa sanoa mitä se on - minulle
piisaa se että on hyvä olla jonkun ihmisen
kanssa ja mukava herätä hänen kanssaan
aamulla ja luottaa siihen että niitä
aamuja tulee vielä. Mutta OK...olen törmännyt
omissa suhteissani siihen että kun minä
määrittelen rakkauden näin, niin toiset
osapuolet ovat olleet jotenkin tyytymättömiä.
...ehkä sen takia ne suhteet ovatkin
päättyneet ;-) Pyydän kaikilta anteeksi.
Juu, olemme erilaisia ihmisiä. Meillä
on erilaisia kokemuksia ja näkemyksiä
elämästä. Koitan välttää sitä että
minun mielipiteeni näyttäisi joltakin
yleiseltä julistukselta. Ongelma on
etten vaan yksinkertaisesti ymmärrä.
...se vaan on ettei kaikkista
ole suuriin intohimoihin.
Minulle käsittämätöntä että
joku voi suhtautua noin
hmm...värittömästi Rakkauteen.
Oletkohan mies ollenkaan hereillä?
Nukutko elämäsi ohi?
Kirsikka puhuu asiaa "kuumasta" aiheesta,
tunnekuohut joita chateissa esiintyy ovat kaukana
rakkaudesta. Toki ne tunteet voivat suuriakin
olla, mutta rakkautta ei käsittääkseni voi olla
olemassa kuin todellisessa elämässä.
Nettipersoonallisuuksiin tuskin kukaan oikeesti
voi rakastua, kavereita, ystäviäkin voi toki
chatista löytää, ehkä jopa sen elämänkumppanin,
tiedän niin joillekin onnellisille käyneenkin,
mutta ne todelliset suuret tunteet kyllä ovat
leimahtaneet vasta, kun on tutustuttu
todelisuudessakin......
Rakkaus on rakkautta löytyi se toinen osapuoli
sitten mistä ja miten tahansa, mutta se mitä
chatista saa ei voi rakkautta olla, viihdettä ja
ajanvietettähän chattaaminen pääasiassa on.
Tokihan se voi myös olla tapa pitää yhteyttä
johonkuhun, josta välittää, mutta silloinkin
tunteet lienevät syntyneet reaalielämän
puitteissa....
Juuri tuollaiset ihmiset, joilla on joku, jonka
vierestä herätä, eivät piittaa tuon taivaallista
yksinäisten sydänten tunteista .. pääasia, että
omat lakanat on sekaisin. Juuri sinun kaltaisesi
ihmiset vievät täällä todellista ihmissuhdetta
etsiviltä toivon ... esittämällä jotain muuta
kuin on, tarjoamalla virtuaalisia "halipusuja"
sellaisille, joiden lähellä ei ole ketään ...
pettymyksiä.. toivoa ..pettymyksiä a viimein
pettymykset vievät uskon ja halun elämältä. Varo
sinä hyväosainen vähättelemästä ihmisten
tunteita. Rakkauden voisi jakaa kolmeen osaan:
himo, ystävyys ja sitoutuminen. Miettikää, voiko
netissä tuntea näitä kaikkia, ja mitä ei ???
... uskoisimpa, että himon perässä aika moni
täällä vaeltelee ... joillekin ystävyys on
tärkeintä ... sitoutumiset ovat aika löysiä,
mutta kyllä sellainenkin on mahdollista. Väitä,
että rakkauden tuntemukset voivat esiintyä aika
laajana täälläkin .. ja aivan todellisena niille,
jotka ovat eläytyviä, tunneälyisiä ja herkkiä.
Koviksille mikään ei ole pyhää ..ei edes toisten
ihmisten tunteet!!
..... ota joskus satissa hihasta kii, voin kertoo
sen mun tarinan... täs en ny jaksa.... mutta
rakastunut olin tai olimme... sydän meinas
pakahtuu, vatsassa väänsi aina silloin kun ei
rakkainpansa kanssa ollut kuvaruutuyhteyksissä...
eikä edes kuvaa ollut (valokuvaa) siit
ihmisestä... kunnes vasta puolen vuoden jälkeen
siitä, kun aloimme satissa puhua ja joka yö
tapasimme... satissa... ja mitä enemmän puhuimme,
sen rakastuneita olimme, kunnes tunne oli niin
pakahduttava, että päätimme tavata (puolen vuoden
päästä) ja kun tapasimme, emme pystyneet muuta
kuin suutelemaan ja suutelemaan ja halaamaan...
ei edes sanoja tarvittu. Ja kun erosimme sinä
iltana, itkimme molemmat, koska tunnelataus oli
hyvin voimakas.
Eikä se siihen päättynyt.. vaan jatkui, mutta se
onkin sitten seuraavan kerran tarina ;))
Niin että kyllä nettirakastumista voi tapahtua...
Lämmöllä......Suukkis
se ilmeisesti ei jäänyt pelkäksi nettirakkaudeksi.
Itse en ole käynyt chatissa monta kertaa sillä se
on lähinnä vaikuttanut joltakin senssipalstalta,
mutta kerropa, missä chatissa voisi jutskata ihan
tavallisia asioita?
Herkät ihmiset ovatkin yllättävän kovia
kun puhutaan rakkaudesta?
Ehkä ei kuitenkaan keskustelun eteenpäin
menemiseksi kannattaisi kehittä alla
olevan kaltaista fiktiota:
>Juuri tuollaiset ihmiset, joilla on joku, jonka
>vierestä herätä, eivät piittaa tuon taivaallista
>yksinäisten sydänten tunteista ..
Jos nuo kommenttisi on minulle suunnattu, niin
en kyllä pahemmin itseäni tunnista. Mutta
kuten rakkaudessakin, niin myös vihassa
ihminenhän rakentaa omassa mielessään kuvan
siitä toisesta.
T: Pornopettäjäsikanalle
Oli hyvä, että kuitenkin mietit asiaa, ja
puolustauduit. Uskon, että sinäkin (kuten
useimmat) olet aivan mukava ja hyvää tarkoittava;
älä kuitenkaan väitä täällä, että nettikontaktin
perustella ei voi rakastua. Monelle tämä on ainoa
tapa saada osakseen helliä sanoja ja ajatuksia.
Pyydän anteeksi, jos olen puolustanut kiivaasti
ja suurella tunnalatauksella, ihmisten oikeutta
rakastua missä ja keneen tuntee vetoa. Herkkyys
ei tarkoita sitä, että olisi heikko ja saamaton.
Muiden ihmisten ymmärtäminen ja oikeuksien
puolustaminen vaativat kykyä ajatella järkevästi,
perustella väitteensä ja asettua toisten asemaan.
Ei ole myöskään pahitteeksi kaysellä ja katsoa
asioita aivan toisenlaisessa maailmassa asuvien
näkökulmasta. Kiitos sinulle Puh61, kun olet
antanut hyviä impulsseja keskustelun
syventämiseksi. En minä sinua loukata halunnut,
herättää vain ajattelemaan, että hyvin monen
ihmisen tyyny on aamulla kyynelistä kostea siksi,
että se toinen tyyny siinä vieressä on
koskematon. Nettirakastuminen on ihana tunne !!!
Jotenkin vaan tuntuu että ne jotka
sättiä eniten epäilevät ovat tulleet
huijatuksi tai ovat itse niin
tehneet.
Miksi kapakoissa päihteiset ihmiset
olisivat aidoimpia kuin ihmiset sätissä?
Yhtä hyvinhän ihmisiä voi huijailla missä
vaan - ei siihen mahdollisuutta vain sätti
suo.Sitäkin ihmettelen että miksi ihmisten
välinen kommunikointi on leikkiä, täällä
sätissä? Väitteet siitä että olisimme
virtuaalisia on käsittämätön. Kaikki
kirjoittajathan on ihmisiä, ei täällä koneet
kirjoitte.Ja miten silloin tunteet voisi
olla virtuaalisia?
älähän nyt itseäsi ihan verille ruoski. Eiköhän
chatissa juuri se omassa päässä oleva kuva ole
päällimmäisenä, niin pettäjillä kuin
petetyilläkin. Minun mielestäni harhaa,
nettirakkaus, mutta sitähän rakkaus usein on
elävässä elämässäkin. Rakastuu omassa mielessä
olevaan kuvaan toisesta, ei ihmiseen, vikoineen
kaikkineen. Ja viereinen tyyny on taas tyhjä.
saatanan vaarallinen puheenaihe
minusta tämä on todella tärkeä puheenaihe.
Tämä on tärkeä puheenaihe.
Ensinnäkin periaatteelliselta kannalta. On
nimittäin tarpeen, että ihmiset keskustelevat
aidosti henkilökohtaisista asioista.
Toisaalta käytännön syistä. On asioita, joista
voi keskustella, jos ei tarvitse olla
puhekyvyiltään kyvykäs ja väittelyyn valmis.
Kirjallinen ilmaisu antaa aikaa miettiä.
Chattiin tullaan varmaan monilla eri motiiveilla,
odotuksilla ja eri elämäntilanteista niin kuin
kaikkialle muuallekin. Kuten kaikki olemme
huomanneet ihmiset käyttäytyvätkin hyvin eri
tavoin chatissa kuin myös
reaalitodellisuudessakin. Toista ihmista voi
arvostaa ja kunnioittaa.. tai loukata niin
chatissa kuin muuallakin.
Mielestäni chat ei ole sen huonompi tapa tutustua
ihmisiin kuin esimerkiksi hämyinen baari.Toki
oman säväyksensä antaa se, ettet aisti toista
fyysisesti läsnä, mutta hänen ajatuksiinsa voit
päästä syvällisestikin. Vaikka baarit on ookoo ja
niissä on kiva käydä, niissä vasta voikin törmätä
mitä epäilyttävimpiin sanaseppoihin, joiden
fyysisyyden taas aistii joskus liiaksikin!!Ei
siis aina järin todellista sekään touhu!! Tosin
tietty aina reaaliajassa reaalitodellisuudessa,
mikä ei välttämättä ole aina eduksi. Valehtelija
valehtelee reaalissa tai chatissa ja rehellinen
on rehellinen, niin uskon.
Minusta se vaan on niin, että elämä tarjoaa
kohdallemme erilaisia asioita ja yleensä vielä
yllättäen, juuri silloin kun mitään suurta ei
odota tapahtuvaksi. Chatissa on ihan jees
höpötellä ja jutella monella eri tasolla, mutta
jos kohdallesi osuu "se tietty" joka antaa
elämääsi uuden kipinän ja jonka kanssa haluat
tavata uudestaan ja uudestaan chatissa, reaalissa
tai missä tahansa, SITÄ EI VOI OLLA HUOMAAMATTA!!
Tapaat hänet aluksi sitten chatissa tai
reaalissa.Toki asioiden eteneminen vaatii
molemminpuolista rehellisyyttä, avoimmuutta ja
tunnetta, niin hyvät ihmissuhteet aina. Niin
harvoin elämässä kohtaa sen ihmisen, joka
oikeasti liikkuttaa sisintä, että ainakaan
minulla ei ole varaa jättää sitä tunnetta
elämättä. Pinnallisuus on usein muuri, jonka
taakse on helppo paeta tunteitaan ja elämää.
Lopulta ihminen itse onkin usein suurin este
tunteilleen ja todelliselle elämälle. Voihan sitä
toki elää elämänsä säkki päässä kokematta ja
aistimatta oikeasti mitään.
Hyvää talvea ja tunteiden kirjoa kaikille
toivottaa: väärinkäsityksistä selvinnyt ja
hänestä sekä tunteistaan onnellinen ex-sinisilmä
Hauska lukea optimistisen elämäniloa pursuava
teksti chatin kautta
tapahtuvasta "tutustumisesta", toivottavasti se
olisi monen muukin mielipide tai kokemus.
Valitettavasti tämä foorumi on monelle niin
helppo ja jotenkin välttämätönkin paikka sanoa -
ei mitään. Mutta, niin ovat baaritkin. Tavataan
tiskillä.
Elän juuri itse sellaista vaihetta että olen
rakastumassa..rakastunut. Olen tavannut ihmisen
chatissa joka tuntuu kummalliselta sillä en
juurikaan chattaile. Tapasimme chatissa ja
tapaamme edelleen.
Rehellisyyteen perustuu myös meidän suhde, se on
sen kulmakivi. Ja luottamus. Ja kyllä sen huomaa
myös chatissä mikä ihminen on todella. Jos
haluaa. Kuka meistä on sanomaan mikä on oikein ja
aitoa, ei kukaan. Silloin kun tunne tulee sen
huomaa on sitten missä tahansa, vaikka chatissa.
ja teksteihin voi aina palata ja lukea
rivienvälistä. Tietysti siitä puuttuu elet ja
ilmeet ja kosketukset. Joilla suuri merkitys.
Mutta sanat on sanoja...sanoihin voi rakastua.
Ajatuksiin, tunteisiin pääse ihan yhtä syvälle
jos ei syvemmälle lukemalla toisen kirjoitusta.Ja
ehkä tulee puhuttua enemmän kuin esim baarissa,
sillä se on ainoa keino kommunikoida.
Olen äärettömän onnellinen, kaipaan ja ikävöin ja
odotan viestejä..ihana tunne. Toivon että kukaan
ei ota tätä minulta pois.
Elämä on arvoitus ja eihän koskaan tiedä mitä
tapahtuu, minulle kävi näin ja nautin nyt
siitä..nautin.
Antakaa ihmiset mennä..eläkää tässä ja nyt,
elämää ei saa pelätä. Se tuo sen minkä tuo ja jos
se on suuria tunteita älä väisty, kävele vastaan.
tiesin........oot ihana
mihin me rakastutaan? siihenkö miltä ihminen
tuntuu.. tai näyttää.. tai kuulostaa?
kun mä alotin sättimisen, en tosiaa hakenu
rakkautta.. en ees ystävii.. tulin vaa kattoo
mitä täällä on.. saatoin kertoo ittestäni
puolitotuuksia tai jättää jotain kertomatta,
mutta en ehkä suoranaisesti valehdellut..
sit törmäsin mieheen joka teki muhun
vaikutuksen.. hänelle myös jätin kertomatta
jotain itsestäni, koska en voinut kuvitellakkaan
että jostain ihmisestä voisi tulla netissä niin
tärkeä.. että täällä tosissaan voi tutustua
ihmisiin ja jopa rakastua! en olisi sitä ikinä
uskonut silloin puolisentoista vuotta sit ku
alotin..
mutta tiesin kyllä olevani rakastunut ennen
ensimmäistä tapaamista..
emmekö me kuitenkin rakastu toisen luonteeseen..
ja siihen kaikkeen minkä voi kertoa myös
netissä.. emme ulkoisiin juttuihin? uskoisin (ja
toivoisin) ainakin niin..
lentää sun uniin....!
miksi yleensä nettirakkaus koetaan
pahaksi.möröksi....eikö rakkaus ole kaunis asia...
Ihminen rakastuu vain jos antaa itsellen siihen
luvan...elikkä ei voi syyttää kun itseään...
rakastaminen ja rakkaus on eri sanoja....
rakastamaan pystyy...mutta..rakkautta on vaan jos
uskaltaa antaa luvan....itselleen....
että uskaltaa antaa itselleen luvan... ja pystyy
ottamaan sen riskin, että pettyy... Onko rakkaus
sitten vain vahvoja varten? Miten käy meidän
herkistelijöiden? Netissä ja elämässä?
Ilmeisesti on niitäkin, jotka chatissa kokemiensa
suurten tunteiden jälkeen eivät uskalla. Ja
jättävät sen toisen rannalle ruikuttamaan.
on aina riskiä..tiedostettuja...tai
tiedostamattomia....
kauniit asiat säilyy...ja pysyy....
kauniit asiat eivät aina säily ja pysy, kuten
olemme näistäkin kirjoituksista huomanneet.
Kaikki me varmaan jossakin vaiheessa jotakin
rakkaustarinaa olemme tunteneet nuo samat tunteet.
Hieman köyhältä tuntuu jos se kaikki -
rakastuminen ja sen päättyminen - tapahtuu
pelkästään virtuaalimaailmassa
tämän kysymyksen ..saisin muotoilla
uudelleen..kyseenalaistaa koko jutun..ajatuksella
mitä nettirakkaus voisi olla..
päästäisiin aiheen juurille
mitä nettirakkaus voisi olla? Eikö mielestäsi
mitään?
Sen piti vaan olla harmitonta leikkiä,mutta siitä
kasvoi suuri rakkaus joka päättyi särkyneseen
sydämmeen ...
Muistan hänet vieläkin ,hänen kasvonsa ,silmien
väriä ja koko kauneutensa vaikka en hänet koskaan
nähnytkään!!
Sydämmentykytyksiä ruudun äärellä kun hänen
nimensä ilmestyi chätissä minun silmieni
edessä.Se oli suuri seikkailu sieluni syvyyksiin
enkä vaihtaisi siitä ajasta hetkeäkään.
Silti vannoin ,etten enää koskaan anna itseni
rakastua....
Tuska oli lian
suuri......................,kenties se oli tosi
NETTI_RAKKAUTTA..........................!!!!!!
muuten koskaan miettinytt sitä, että itseään
chatissa hemaisevaksi blondiksi kuvaavan nikin
takana saattaakin olla hihitteleva
polttariporukka. Tai että ihanan kypsän miehen
nikin takana muutama seksinälkäinen pojanjolppi?
Jne. Kuka vaan voi liverrellä ihan mitä vaan.
Eikö rakastuminen nikkiin ole aika hupsua?
ihan oikeassa.!! Mutta kun asiaan on liittynyt
niin paljon muutakin kuin pelkää nikki mistä voin
olla varma ettei se ollut mikään hupsu pila
.Mutta se on nyt mennyttä ja mä oon kokemusta
rikkaampi....
Tarttee elää elämänsä täysillä eika takertua
asiohin jotka ovat olleet ....,life is to short!!
on tosiaan lyhyt ja yllätyksiä täynnä ja siksi
toivonkin sinun kokevan samanlaisen sielujen
syväluotauksen elävässä elämässä. Muista että
sinä ne sielujen syyvyydet koit, se on jotakin
johon sinä itse kykenit. Osaat ihan varmasti
rakastua uudestaan, kunhan löydät arvoisesi
kohteen. Kyky rakastua ei katoa.
Netti rakkaus on rakastumista johonkin mikä ei
ole todellista!
nettirakkaus!se on yksi osa ihmisee
tutustumista,itse olen pyörinyt paljon chatti
sivuilla ja tutustunut erilaisiin ihmisiin siellä
ja nähnytkin luonnossa heitä ihan vaan kaveruus
pohjalla,ja en ole pettynyt kertaakaan=)tosi kiva
että tämä on keksitty,eihän kaikki edes halua
juosta kapakoissa ja elokuvissa iskemässä
vastakkaista sukupuoltaan vaan tää on helpompi
tapa tutustua ihmisiin,jopa itse löysin chatti
sivun kautta rakkaani=)jonka kanssa nyt
seurustelen ja olemme tosi onnellisia
toisistamme,ilman chattia ois aika pikkuinen
mahdollisuus ollut tavata!tässä niinkuin porautuu
ihmisen luonteeseen eli ei tuijoteta ulkonäköön
niinkuin ravintolassa,keskustelu tyyli paljastaa
aika paljon ihmisestä eli mitä se haluaa ja mitä
on vailla sen vaistoo=)nimimerkillä:kokemusta on
tässäkin asiassa
tutustutaan netissä mutta rakastutaan vasta
oikeassa maailmassa. Jonkinlainen laajennettu
senssipalstako mielestäsi chatti? Kävin muuten
eilen ihmettelmässä 40 plussaa, aika köyhältä
näytti keskustelun taso. Sellaisia yksinäisten
sydänten ja sänkykaveria vailla olevien
höpötyksiä.... Ilman henkevän keskustelun
häivääkään.
laan. ihmisillä on ikävä. aito tunne puuttu
kanssakäymisestä. eikö me voida syyttää vain
itseämme. ollanko me tunneköyhiä toisillemme???
meneekö kaverilla paremmin. anna mennä kannusta
mielummin kain alat kadehtia. sun vuoros on
joskus aivan varmasti. silloin hymyillyttää ja
leveästi sen näkee hölmömpiki höpöttäjä aikanaan.
Ihminen kokee harvoin kestävän rakkauden
todellisessa elämässä, mut tää nettirakkaus
homma...En nyt oikein sanois et se on rakkautta.
Ite oon jutellu monien tyyppien kanssa chatissa,
ei ne ole jääneet mieleen.Kai tää rakkaus on vaan
sitä, että tuntee itsensä imarrelluks, kun joku
kiinnittää huomioo ja kun voi puhua, ilman että
tietää toisen kasvoja.En mä usko nettirakkauteen.
En mä taida uskoo rakkauteen yleensäkään...
voi uskoa ellei sitä ole kokenut. Kyllä sekin
vielä tiellesi osuu, usko pois. Toivottavasti ei
kuitenkaan netissä!