Nam nam, nyt on taas herkkua tarjolla!!!

Lappeenrannan susi sai ansionsa mukaan ja niin tulee tapahtua muuallakin.
Ainoa oikea taajamasusi on kuollut taajamasusi.

Jos ei luihussa trikiienjä, niin kylläpä susipaistu maistuu, nami, nami vaan.
Valkosipulilla maustettua sudenreittä, voisi oikein eläytyä susimetsästykseen, kuinka mokoma älähtää luodin lätkähtäessä lavoille.

En muistaakseni ole maininnut miten Viron Otepäässä olen syönyt suden lihaa, se oli laitettu seuraavasti. Susi oli paloiteltu jäniksen tapaan ja laitettu marinoitumaan vuorokaudeksi sitruunamehuun, jossa oli öljyä ja rouhittua pippuria.
Sitten sitä oli keitetty pari tuntia suolavedessä ja ruskistettu padassa runsaassa voissa. Se oli haudutettu täysin kypsäksi, näin vältytään trikiinivaaralta.
Padassa oli lisäksi porkkanaa ja sipulia. Kastike oli tehty kypsentämällä vehnäjauhoja voissa, siihen oli lisätty paistinlientä ja tuhdisti smetanaa. Herkku oli nimeltään smetanasusi ja se tarjoiltiin perunoiden kanssa. Juomana oli Vana Tallin- olutta, kylläpä olikin herkkua.
Syömäjuhlaa höystettiin myös muutamilla tymäköillä snapseilla ja sudenkaato lauluilla.

Äläs nyt allesi analysoi hematittiperse. Tällä tosimehet turinoi joten tyydy sinä vaan huutelemaan ovenpielestä että ehdit karkuun jos joku saisi päähänsä tulla hiekkakintaalla hipiääsi silittelemään.

Uhoat täällä susien vaarattomuutta vaikka väitteesi ovat samaa tasoa kuin holokaustin kieltäjillä. Ei leijonakaan ole vaarallinen jos välissä on pleksi tai verkko mutta meneppä susihäkkiin jossa on lauma villejä susia jotka eivät ole syöneet mitään viikkoon.

Susien hallitsematon kasvu luonnossa ajaa tilanteeseen että susia kuolee nälkään. Jos susi on kovassa nälässä niin en suosittele laittamaan esikoululaista jonottamaan pysäkille.

Mehtuumiehet täällä taas pullistelee ja yrittää pönkittää puutteellista miehuuttaan. Tähän on tietysti syynä se että heillä ei ole kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen kun naisväki on älynnyt poistua sieltä korvesta ihmisten ilmoille kaupunkeihin. Tästä syystä luontokappaleet nyt saavat kärsiä junttien vihaa ja raivoa kun he purkavat surkeaa ja epäonniostunutta elämäänsä heikompiin ja puoluskyvyttömiin.

Milloin ja missä on Kouvolan suden seppeleenlasku.

No sekin on saanut tuomion.

Aika mielenkiintoinen yhtälö, kun RKTL:n tutkijat väittävät susikannan olevan siellä puolentoistasadan korvilla, niin suhteettoman suuri prosentti niistä pyörii aivan asutuskeskuksissa. Vähän päästä näitä roskisten tonkijia lopetetaan poliisin määräyksestä.
Suojelijat höpittävät fantasioitaan erämään asukista, joka ulvoo jossain vaaran rinteellä, kutsuu laumaansa, jalo eläin.
Tosiasia on kuitenkin toinen. Jos ulvotaan, niin korkeintaan kaatopaikan liepeillä, kun homehtunut ranskanpulla saa mahan kipristelemään. Kevyen liikenteen väylillä vaanitaan mummujen puudeleita, siinä se jalous sitten on. Papat asumalähiöissä sitten ropsii kiekkohauleilla kintuille, kun tunkevat pihaan ja niitä siitä karkotetaan kauemmaksi.
Kuka noita oikein kaipaa?
Minä esikaupunkilaisena en kaipaa tuollasia raadonsyöjiä takapihalleni.

Täällä päin sudet lannoittaa metsiä. DAA

Lannokkeena niistä on sentään jotain hyötyäkin. Suden elämän päätepisteen jälkeen siitä siis saadaan hyötyäkin.

RKTL laskeekin vain ne sudet jotka ovat taajamista yli 20km.