Kiinostaako naisissa myös "status" ulkonäön lisäksi?Mua henk.kohtasesti ei kovin "vähäpätoiset"tyypit kiinnosta.Vaan naisella pitää olla jotain muuta kanssa itsensä lisäksi.Koulutus?Ammatti?Suomalainen status?Mitä se yleensä on...
Kiinnostaako...
Jansson
192553
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
jotain on pielessä, jos ajattelee että esim. kouluttamaton ihminen on vähäpätöisempi kuin korkeasti koulutettu. ei ihmisen arvoa mitata rahassa tai koulutuksen määrässä, jne. olet varmaan vielä aika nuori ja epäkypsä, kun ajattelet noin. mutta kyllä se elämä opettaa sinuakin
LeSbO, kyllä minua kiinnostaa, kovinkin.
Tuskin seurustelisin, jos tyttöystäväni ei olisi korkeasti koulutettu. Miksikö? Jos hän olisi valmistunut jostain kampaajalinjalta, meillä ei todennäköisesti olisi paljoakaan keskusteltavaa keskenämme. Koulutus ja sivystys kulkevat käsi kädessä.
Olen saanut tai pikemminkin joutunut huomaamaan, että aina koulutus ja sivistys eivät kulje käsi kädessä. Olen tavannut naisen, joka on hyvinkin sivistynyt, vaikkei ole kovinkaan korkeasti kouluttautunut. Toisaalta eräs tapaamani vastavalmistunut maisteri oli kaikkea muuta kuin sivistynyt. Toki hän itse kuvitteli kovin sivistynyt olevansa, mutta totuus olikin sitten aivan toinen...
kyllä se on jokin muu kuin koulutus joka ratkaisee!
Ei kirjoista opitakaan sivistystä. Ei titteli sano mitään.
...eri mieltä, kyllä kirjoista opitaan sivistystä. Riippuu siitä, mitä sivistyksellä tarkoitetaan. Minusta sivistykseen kuuluu pyrkimys laajaan tietomäärään, ei vain teknisesti ja ulkoa, vaan siihen sisältyy myös opitun omaksumista ja soveltamista mahdollisuuksien ja arvovalintojen mukaan omassa elämässä.
Pelkkä lukeminen tai oppi ei tartuta harrastajaansa vuorovaikutuksen taitoja, sydämen lämpöä tms, mutta auttaa se kuitenkin tajuamaan omaa rajallisuutta ja sen syitä. Kuten myös manipuloimaan muita, hallitsemaan hyvin tai julmasti jne. Kaikilla asioilla on vähintään kaksi puolta.
Protestoin myös sitä stereotypiaa vastaan, että opiskelusuuntautuneet ihmiset eivät välitä muista, ovat kuivia, itsekkäitä, suppeita, epäkäytännöllisiä, pikkuruisen oppimääränsä lumoissa. Suomi on "kaappiakateemisten" maa, ei täällä käytetä eikä näytetä oppiarvoja. Ikäänkuin niitä pitäisi hävetä ja vähätellä? Akateemisten ansiotasot häviävät useille käytännön ammateille, palkkakuopat ovat suhteellisesti syvempiä kuin muualla länsimaissa, korkeakoulututkinnon suorittaneita on meillä varaa pitää kaupan kassoina, siivoajina, pätkätöissä ja työttöminä.
Mikä tahansa opiskeleminen on arvokasta, myös ilman muodollisia tutkintoja ja niiden keskinäistä arvohierarkiaa. Tiedon halveksunta viestii pysähtyneisyydestä, ihmisestä on niin mukavaa kääriytyä omiin ennakkoluuloihinsa, tieto häiritsee tätä itsekylläistä henkistä laiskuutta. Akateemisuus tai muut opinnäyteet kertovat ennenkaikkea tavoitteellisuudesta ja pitkäjänteisyydestä, ei jätetä asioita kesken, vaan viedään loppuun. Arvostettava piirre niin rakastetussa, ystävissä kuin työelämässäkin. Samoin kuin sekin, että tiedonhaluiset pystyvät juttelemaan muustakin kuin vaipanvaihdoista, ruuanlaitosta, ulkonäöstä tai kulmakunnan juoruista. Niin ettei tuo akateemisuus ainakaan haitaksi ole, vaikkei se mikään edellytys ole ihmissuhteissa.
..tekstin voin minäkin allekirjoittaa.
Luulisinpa että jos itse on korkealle koulutettu (lakimies ym muu akateeminen..) niin vaatii tiettyä tasoa myös kumppaniltaan..
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä,että status toisessa henkilössä kyllä kiehtoo ainakin ajatuksena,(tyylikkäät jakkupuvut,uniformut,lääkärintakit vilahtavat mielessä..hmm;).. MUTTA: Mikään status ei todellakaan ole ratkaiseva tekijä kumppanin valinnassa! Oleellista on samankaltainen arvomaailma,luonteenpiirteet ja kemia..
Fiksun ja viisaan (ja älyllisiä pohdintoja harrastavan) ei tarvitse välttämättä olla korkean koulutuksen omaava.
* On hoitoalan ammattilaisena samaa mieltä *
Piru vaan kun riittäisi motivaatio ja mahdollinen järki lukea lääkäriksi...
Lääräriksi haluavan ei tarvitse kuin osata mahtavan hyvä sisälukutaito ja halu istua luennolla.Toki aina on plussaa jos omaat hyvät taidot empatiassa ja kohtalaisen hyvän vuorovaikutus taidon.
..vielä: Lääkäriksi h a l u a v a n...!
uuden ihmisen, en ole yleensä kovinkaan kiinnostunut siitä mitä hän tekee työkseen tai millaisen koulutuksen hän on saanut. Enemmänkin kuuntelen mitä hän kertoo itsestään, mistä on kiinnostunut, mitä harrastaa ja millaiset arvot hänellä. näin tiedän olemmeko samalla aaltopituudella ja onko meillä yhteisiä kiinnostuksenaiheita. Koulutus ei sitä aina juurikaan kerro...
Huomattu on se,että akateemisessa päässä ei älykkyys ja fiksuus kulje käsikkäin.Tosin naisellani on kaksikin akateemista loppututkintoa ja voisin sanoa jopa rohkeasti,että "suomalaiset status"vaatimukset tulee muutenkin täytettyä.En kiellä sitä,että tietyt arvot kiinnostaa ja luovat tiettyjä tuntemuksia.Kuitenkin mun mielestä hän voisi olla ammatiltaan ja koulutukseltaan mitä tahansa.Ei pätkääkään vähentäsi mun kiinnostustani ja rakkauttani.
Pahimmillaan koulutus tappaa kyvyn ajatella luovasti ja kyseenalaistaa. Mä haluan rakkaaltani lähinnä näkemystä ja älyä, en koulutusta. Ani harvassa tiedekunnassa yliopistossa ihan oikeasti oppii ajattelemaan, muuten se on vain pänttäämistä.
Minä olen fil. yo ja rakkaani on abi.
"Pahimmillaan koulutus tappaa kyvyn ajatella luovasti ja kyseenalaistaa."
Mikähän koulutus se noin toimii ja millaisessa ihmisessä...?
Riippuu miten status määritellään. Akateeminen koulutus, hyvätuloinen työpaikka? Itselläni akateeminen koulutus, exät olleet myös vähintään amk-koulutettuja. Kokemus on opettanut ettei mulla ja opistotason työttömällä oikeasti ole paljoakaan yhteistä, koska harrastukseni ovat joidenkin mielestä elitistisiä tai "vaikeita". Esmes luen filosofiaa, historiaa ja teologiaa omaksi ilokseni ja seuraan politiikkaa ja mielelläni myös puhun niihin liittyvistä aiheista, mistä seuraa se että alemmin koulutetut/niistä kiinnostumattomat joko kyllästyvät tai tuntevat itsensä tyhmiksi.
Tosin jos statuksella tarkoitetaan urheiluautoa ja viiden tonnin rannekelloa ja merenrantahuvilaa Ibizalla niin ei se tuo yhtään pluspisteitä ihmiselle minun silmissäni. Ällöttävän rikas saa olla mutta ei hieroa sitä toisten naamaan. :)
Minusta sivistys on yhdeltä osaltaan sitä, että jätetään karsinat vetämättä näin suoraviivaisesti.
Olen itse tavannut näitä "opistotason työttömiä" ja ainakin yhden metallialan ammattilaisen, jotka myös harrastavat laajalti filosofiaa, etiikkaa, historiaa, psykologiaa, antropologiaa, taiteita ja taidehistoriaa ja pystyvät keskustelemaan näistä aivan tasaveroisesti huomattavasti enemmän koulutusta nauttineen henkilön kanssa. Jos olisin uskonut väitteisiin "eritasoisuudesta", olisi taas jäänyt useampi todella mielenkiintoinen, älykäs persoona kohtaamatta.
Ennakkoluulottomuus, suvaitsevaisuus, kyky nähdä kulissien taakse ja yleensä tiedostaa kulissien olemassaolo, kyky nähdä itsensä sellaisena kuin on, itsetuntemus, rohkeus elää turvaamatta materialistisiin tai ulkopuolelta kerättyihin suojarakennelmiin, kiinnostus maailmaa, elämää ja ihmisiä kohtaan, halu ELÄÄ ja olla TOTTA ilman teennäisiä kuvioita. Näitä minä arvostan enemmän kuin yhtäkään oppiarvoa.
Oma kokemukseni korkealle koulutetuista ihmisistä on, että monet ovat elämästä etääntyneitä; omien sanojensa ja teorioidensa lumoissa niin pahasti, että herkullinen, värikäs, ihastuttava elämä jää jonnekin lasiseinien taakse = erittäin tylsää ja mielenkiinnotonta. Ja monella se sama virhe: olettamus, että muut tuntevat itsensä tyhmiksi heidän seurassaan. Monesti muut ovat vain helkkarin tympääntyneitä, vaikka pysyisivät varsin hyvin kärryillä aiheesta. Tästä on kokemusta.
Tämä on sinun kokemuksesi, minun kokemukseni on osin päinvastainen. Enkä koe olevani millään tavalla toisten yläpuolella, olen vain omassa elämässäni huomannut tämän menevän näin. Eikä akateemisuus ole minusta mitenkään erityisen hienoa, ainoa mitä se vaatii on hyvät perselihakset että jaksaa istua lukemassa. Tottakai mulla on kavereita jotka ovat myös niitä opistotason ihmisiä, ja tietenkin meillä löytyy yhteistä jutun juurta vaikka kuinka paljon, mutta suhdemielessä he eivät tunnu toimivan. Jotkut heistä näyttävät ajattelevan jopa niin että korkeasti koulutettu ja hyvässä työpaikassa oleva on hyvä saalis yksistään sen takia että taloudellinen tilanne ja tulevaisuus näyttää paremmalta. Näihinkin on törmätty, ja sen tyylisiä ihmisiä välttelen.
To each her own, tiedän kokemuksesta minkä tyyppinen kumppani on minun mieleeni ja se mitä etsin on tähän mennessä löytynyt muualta kuin opistoista tai muuten kovin paljon alemmin koulutetuista. Hyviä kavereita on löytynyt niistäkin, mutta kumppania ei.
..kirjoitus.
Ja vielä lisäisin, että hyväkin koulutus voi mennä hukkaan, jos maaperä ei ole oppimiselle altis.
Oppineisuus ja sydämen sivistys eivät ole vastakohtaisuuksia, eivätkä välttämättä myöskään kulje käsi kädessä.
Itseään korostava, pilvilinnojaan rakastava (oppinut tai oppimaton) ei ole kovinkaan mukavaa seuraa, ei minulle ainakaan.