Heippa kaikille!
Tarvitsen apuanne, kertokaa mitä teen?!?
Olen parikymppinen tyttö ja olen asunut avomieheni kanssa noin vuoden, seurusteltu ollaan kauemmin. Ollaan puhuttu koiran hankkimisesta jo aika kauan. Nyt olen jo jonkin aika etsinyt ja lukenut kaikenlaista koiratietoa eri roduista ostamisesta hoidosta koulutuksesta ja kaikesta mahdollisesta.
Olen ehdottanut miehelleni muutamaa rotua ja ottanut niistä enemmän selvää. Olemme nyt päätymässä erääseen rotuun, mutta minua huolestuttaa.
Mieheni sanoo että tuo on hyvä koira ja se me otetaan, mutta häntä ei oikeen kinnosta mitä kaikkea muuta koiran omistukseen liittyy. Mieheni on kyllä ihan innoissaan koiran hankinnasta, mutta ei ole kiinnostunut tietämään enempää kuin koiran ulkonäkö, hinta ja ehkä se kuinka monesti sitä pitää ulkoiluttaa.
Olen yrittänyt kertoa tietoja (tuntuu että tyrkytän sitä jo) ja kysyä mieheltäni että onko hän ihan tosissaan valmis hankkimaan koiran, ja muistuttaa häntä että koira tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa, lääkärikäyntejä, ruokaa, tavaroita, trimmausta ym ym ym ym ym ym ym. Ja kun mieheni on kuitenkin aika pihi niin olen yrittänyt selittää että koiran pitäminen maksaa, kaikki maksaa ja rahaa palaisi koiraan todella paljon loppujen lopuksi, ja että koira pitäisi laittaa esim. auton (mikä on miehelleni tosi tärkeä)edelle...
Kysymykseni on siis : Mitä minun pitäisi tehdä? En edes tiedä kuunteleeko mieheni minua kun kerron kaikkea koiratietoa hänelle, haluan hänen todella tietävän mihin on päänsä työntämässä ottaessaan koiran.
Kannattaako meidän hankkia koira ja minun vain uskoa että kun koira kotona niin miehenikin kiinnostuu siitä sitten enemmän? Onko muilla jotain kokemuksia? (mieheni ei ole valmis vauvaan, niin voiko hän olla valmis koiraan?)
Kiitos jos jaksoit lukea ja vielä ehkä vastatakin!
Tarvitsen apuanne, kertokaa mitä teen?!?
Olen parikymppinen tyttö ja olen asunut avomieheni kanssa noin vuoden, seurusteltu ollaan kauemmin. Ollaan puhuttu koiran hankkimisesta jo aika kauan. Nyt olen jo jonkin aika etsinyt ja lukenut kaikenlaista koiratietoa eri roduista ostamisesta hoidosta koulutuksesta ja kaikesta mahdollisesta.
Olen ehdottanut miehelleni muutamaa rotua ja ottanut niistä enemmän selvää. Olemme nyt päätymässä erääseen rotuun, mutta minua huolestuttaa.
Mieheni sanoo että tuo on hyvä koira ja se me otetaan, mutta häntä ei oikeen kinnosta mitä kaikkea muuta koiran omistukseen liittyy. Mieheni on kyllä ihan innoissaan koiran hankinnasta, mutta ei ole kiinnostunut tietämään enempää kuin koiran ulkonäkö, hinta ja ehkä se kuinka monesti sitä pitää ulkoiluttaa.
Olen yrittänyt kertoa tietoja (tuntuu että tyrkytän sitä jo) ja kysyä mieheltäni että onko hän ihan tosissaan valmis hankkimaan koiran, ja muistuttaa häntä että koira tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa, lääkärikäyntejä, ruokaa, tavaroita, trimmausta ym ym ym ym ym ym ym. Ja kun mieheni on kuitenkin aika pihi niin olen yrittänyt selittää että koiran pitäminen maksaa, kaikki maksaa ja rahaa palaisi koiraan todella paljon loppujen lopuksi, ja että koira pitäisi laittaa esim. auton (mikä on miehelleni tosi tärkeä)edelle...
Kysymykseni on siis : Mitä minun pitäisi tehdä? En edes tiedä kuunteleeko mieheni minua kun kerron kaikkea koiratietoa hänelle, haluan hänen todella tietävän mihin on päänsä työntämässä ottaessaan koiran.
Kannattaako meidän hankkia koira ja minun vain uskoa että kun koira kotona niin miehenikin kiinnostuu siitä sitten enemmän? Onko muilla jotain kokemuksia? (mieheni ei ole valmis vauvaan, niin voiko hän olla valmis koiraan?)
Kiitos jos jaksoit lukea ja vielä ehkä vastatakin!
Vastaukset 13
Vanhimmat
harkita todella paljon, sinä olet nuori ja yhteistä elämää teillä on vähän,koira elää n 10 v ja siihen pitää sitoutua koko perheen.Jos sun miehellä on tärkee vaan ulkonäkö ja raha,niin mieti vielä,pennun kasvattaminen yhteiskunta kelpoiseksi koiraksi vaatii todella paljon aikaa ja rahaa.Koiraa ei voi verrata vauvaan,mut se vaatii pentuna lähes yhtä paljon aikaa,se on teidän yhteisestä ajasta pois.
Joo kyllä kannattaa nyt vaan tivata siltä mieheltäsi, että onko sitten valmis maksamaan kymmeniä euroja trimmauksesta, ruokinnasta, leluista, hihnoista, eläinlääkärikäynneistä, ja kun koiran hintakin on n.700-1200e, tietysti rodusta riippuen. Mitä rotua olette harkinnut. Oletko miettinyt, että entäs sitten jos ero tulee, koira jää varmaankin sinulle ja koira voi elää jopa 15-vutoiaaksi.
Miehesi kyllä varmasti ihastuu pieneen pörröiseen pentuun, mutta koira kasvaa myös vanhemmaksi.
Muistan parhaan tapauksen:
Mies ja nainen tulivat katsomaan pentuja meille ja olivat ottamassa koiraa. Ensimmäiseksi kun mies astui ovesta sisälle hän sanoi, että me tultiin vain katsomaan, ei me mitään koiraa oteta. Puolen tunnin päästä mies jo kysyi, että koska pennun saa hakea ja kai me saadaan sitten tämä pentu. He ottivat pennun, parin vuoden päästä vaimo halusi toisen koiran, tulivat sitten jälleen katsomaan pentuja, mies sanoi, että ei me sitten kyllä toista oteta tultiin vain katsomaan. Ja tällä hetkellä heillä taitaa olla 6 koiraa ja kaikki saman rotuisia. Että näin koiravastainen mies lähti meiltä monta kertaa pennun kanssa.
minä taas en ole koskaan edes kysynyt mieheni mielipidettä koiraa hankkiessani.Koska mieheni ei ole osallistunut koiran hoitoon, ei myöskään hänelle kuulu millaisen koiran otan.Aina myöskin hieman liiotellaan koirasta aiheutuvia kuluja, ei ne vuosien mittaan nyt niin hirveän kalliiksi ole tulleet.
ei kulut olekkaan päätä huimaavia jos koiraa ei tarvitse trimmauttaa, tai jos koira ei sairastele. Itse olen työtön, ja otin koiran, koska laskin että rahat riittää koiran normaaliin ylläpitoon. Nyt koirani on sairastellut jo jonkin aikaa, ja tulee sairastelemaan jatkossakin. Joten rahaa kuluu todella paljon. Nämä rahat otetaan sitten "omasta pussistani" eli itselleni varaamasta rahamäärästä (ruoka, jne). Tiukkaa on. Mutta vain parasta haukkukullalleni! =)
aikoinaan. Ensimmäisen noutajan ostin hieman salaa, mutta mieheni ei ihme ja kumma herpaantunut. Puolen vuoden kuluttua tuli taloon toinen noutaja, katto jo hieman pullisteli. Vuoden kuluttua tuli collie, nyt jo oli seinätkin revetä. Sanoi vielä, että vielä yksikin koira, niin tämä koira lähtee. No, siitä on jo kauan ja välillä on ollut jopa 15 koiraa ja pennut päälle. Mieheni avittaa todella kiitettävästi koirien ruokinnassa, lenkkeilyssä jne. eikä milloinkaan enään ole mutissut, vaikka olen omista kasvateistakin kotiin itselle jättänyt. Mieheni kuului aikanaan lähes samaan "kastiin" miehesi kanssa, mutta aika on hänet muuttanut. Siinä missä olen kouluttanut koiriamme, olen myös kouluttanut miestäni ;)) oppimaan ymmärtämään näitä koissuja. Kun rakkain uroksemme menehtyi jokin aika sitten, niin mieheni itki ikäväänsä ääneen. Niin, ajoin tässä takaa sitä, että myös sinun miehesi sisällä saattaa piileskellä se ihan oikea koiraihminen! Sitä et vain saa milloinkaan selville, jos pentu jää hankkimatta! Asioilla kun pruukaa aina olla kaksi puolta!!
Olette kertoneet että ostitte koiran vähän salaa tai että se on oma asia jos hankkii koiran eikä kuulu miehelle... Siskoni on ostanut salaa koiran vaikka tiesi ettei hänen mies tykkää koirista, nyt mies on ihan innoissaan koirasta, mutta tässä tapauksessa koiran omistaja, eli siskoni onkin kokenut koirien hoitaja, minä en ole!
Minä olen yhtä kokematon koirien kanssa kuin miehenikin ja todella haluan hoitaa koiraa yhdessä mieheni kanssa, siten että koirasta tulisi meidän yhteinen harrastus, en halua ottaa koiraa vain itselleni ja hoitaa sitä yksin!
Mieheni on niin innostunut koiran hankinnasta että en haluaisi pilata hänen innostustaan tivaamalla hänen ymmärrystään asiasta (rahan meno, hoito ym olisi molempien vastuulla).
Myös sitä mietin kovasti että mitä jos emme olisikaan yhdessä enää 7 vuoden kuluttua tms, mitä sitten tapahtuisi koiralle, jota kumpikin luultavasti rakastaisi yhtä paljon... Mutta onhan se niin että jos liikaa miettii niin ei saa mitään koskaan aikaiseksi, vai mitä?
En kai voi muuta kuin kysellä ja jutella mieheni kanssa vielä...
Voinko/voidaanko käydä katsomassa koiria kenneleissä ja kyselemässä pennuista ja katselemassa niitä vaikkei vielä haluttaisikaan ostaa??? Voinko heti sanoa että emme ole vielä ostamassa, että ehkä vuoden päästä, mutta haluan vain olla aivan varma kaikesta ja luottaa omiin hoitotaitoihin sitten kun koira meille tulee...
Kiitos kaikille vastanneille ja odotan vielä jotain kommentteja!
voi mennä kenneliin ja sanoo että haluaa vain tutustua ja niinkun aiemmin kirjotin niin kannattaa käydä useassa paikassa.Koiranäyttelytkin on oiva paikka tutustua rotuun ja aina sieltä löytyy joku jolla on aikaa kertoa omasta rodusta.
Ihan hyvä että sinä pohdit ja mietit,liian moni ostaa koiran hetken mielijohteesta,unohtaa että sitä onnea kestää yli 10 vuotta, iloineen ja suruineen.
Kennelissä voi käydä tutustumassa koiriin ja kyselemässä kyseiseen rotuun ja yleensä kaikkea koiriin liittyvää. Kun olet selvittänyt minkä rotuista koiraa olet ajatellut, niin voit hakea rodun mukaan netistä kasvattajia ja sopia heidän kanssaan tapaamisesta ja tutustumisesta kyseiseen rotuun. Monet kasvattajat esittelevät mielellään koiriaan, vaikkei heillä olisi sillä hetkellä edes pentuja myyntiin.
Itselläni on kolme koiraa ja olen hankkinut ne omalla päätökselläni. Mieheni kyllä pitää koirista ja ulkoiluttaa niitä, mutta muuten hoito on minun vastuullani, siitä sovittiin jo koiria hankittaessa. Eli mieheni sanoi, ettei voi lupautua hoitamaan niitä, muttei halua estää minua koiria hankkimasta. Hyvin on mennyt jo kymmenisen vuotta koirien kanssa.
Kiitos taas kaikille vastanneille! Pohdinta jatkuu...
Ajattelin ehdottaa miehelleni jos mentäisiin 17.8 viikonloppuna Raisioon ja 17.9 Helsinkiin katselemaan koiria kun siellä on kaikkien rotujen koiranäyttely.
Voitaisiin sitten sen jälkeen alkaa soitella eri kenneleihin ja käydä juttelemassa, vaikka se miehestäni tuntuukin tyhmältä. Hän ajattelee että sitten kun on rahat koossa niin sitten vaan mennään ja ostetaan se pentu, mutta minä haluan tietää kaiken mahdollisen jotta osaisimme hoitaa koiraamme mahdollisimman hyvin.
Mieheni sanoo että minä olen vaan turhan innostunut ja ettei hoitamista tarvitse eikä voi oikeen opetella ennen koiraa, mutta minä olen eri mieltä. Noh, kyllä me varmasti hankitaan se koira, harkiten, ei tässä mikään kiire ole (ensi keväänä/kesällä..) ja minun täytyy vain toivoa etten jää yksin sen kanssa. =)
kannata surra etukäteen, sillä milloinkaan ei kukaan voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan!
Jos huomista/tulevaisuutta pelkää, niin silloinhan ei periaatteessa uskalla tehdä yhtään mitään! Kannattaa elää tätä päivää, ei eilistä, eikä huomista, sillä silloin tämä päivä jää elämättä!
juuri näin! =)
Miehesi ei ehkä ole ns. koiraihminen, heitä joko on tai sitten ei. TESTAA: Käykää kenneleissä ja tavatkaa muiden koiria, huomaat kyllä miehesi käytöksestä, miten asia on. KOIRAN PITO TIETÄÄ VASTUUTA JA RAJOITTAA MENOJA, ilmankos hän kyselee, miten paljon ulkolutettava. LAPSI tietää vastuuta myös, eikä valmis siihenkään. Todennäköisesti koiran hoito, ulkoilutus ja hoitajien etsiminen tarvittaessa on kaikki sinun vastuullasi. Entäs kulut; ruoka, tarvikkeet, harrastukset, eläinlääkärikulut jne.. Entäs "vaiva", kurajalat syksyllä, jos narttu, kiima-ajat 2 x vuodessa. Entäs jos kylmän alrka lyhytkarvainen, vaatteiden osto ja pukeminen, yöherätykset 3-4 krt/yö. Sisäsiisteyden opetus jopa 20 krt ulos/pvä. Miten asutte ?kerrostalosa ? Silloin vielä hankalampaa. Alussa iso homma opettaa kodin säännöt. MOLEMPIEN PITÄÄ OLLA VALMIITA HOMMAAN JA PELISÄÄNNÖT PITÄÄ OLLA SAMAT KOIRAA OPETETTAESSA, muuten ei hyvä tule. En suosittelisi ihan suoralta kädeltä vielä koko koiraa. VOIT MYÖS PYYTÄÄ HOITOON IHMISTEN KOIRIA PÄIVÄKSI, PARIKSI, katso miehesi suhtautuminen silloin. Pyydä häntä myös lukemaan KUMIKANA.ORG ja sieltä MILLAN KOIRAKOULU, että vähän on hajulla, mitä koiran hankkiminen tarkoittaa käytännössä. Koiraa ei voi panna kaappiin tarvittaessa! Toivon mukaan oli apua. Itselläni ollut aina isoja koiria ja mieheni mukana 100 %. Yhteinen harrastus. Mukavaa ja vaativaakin, villi tapaus tämä nykyinen bernipoika 11 kk. Huokaus. Ei "hengentiellistä rauhaa", iltaisin, päivisin, aamuyöstä tullaan jo kyyläämään klo 4.00 - 5.00, milloin alamme heräillä, ellei tapahdu mitään, eikun herättämään ja tarvittaessa tullaan sänkyyn (46 kg!). Joskus kyllä ottaa ihan pannuun. Ja se riekkuminen. Opetus pois hyppimisestä (ihmiset kivoja) meneillään. Jatkuva vaatiminen, opetus tästäkin vähemmälle, riittää-komennolla, pään kääntö sivulle ja taputus kaksi kertaa päähän. Tehoaa jo vähän. Lue: Hihnan toisessa päässä-kirja. Itse luin ja sain todella hyviä vinkkejä. Katso kiinnostaako miestäsi lukea. ÄLÄ HÄTIKÖI !!
ÄLÄ VAAN OSTA KOIRAA SALAA MIEHELTÄSI ! Sehän kertoisi tosi negatiivista luonteestasi, mitä muuta olet tehnyt/pystyt tekemään salaa? Se on luottamuksen pettämistä. JA KOIRA KUITENKIN ASUISI SAMASSA PERHEESSÄ. Kun tulee esim. lapsi, niin on käytännössä pakko jakaa kotitöitä jotenkin ja toisen (miehesi esim.) onkin joissakin tilanteessa PAKKO hoitaa koiraa, kun sinä syötät vauvaa ja koira pitää ruokkia ja viedä just silloin kakalle yms. Kenellä auto, kuka vie lääkärille jne. Elämään mahtuu paljon muitakin perheasioita (ansiotyö, työvuorot?)kuin koiran hoito, jotka ovat kaikki perheessä yhteensovitettava. T: Kokenut nuori mummoihminen