Se kaikki kasvoi kokoon
rapistui ajan myötä
olisi kait pitänyt tehdä se eteen työtä
karkasi karikoille
hukkui ajan juurettomuuteen
minkäs teen
olen tyhjä turta
en hamua enää sulta
sitä onnensirpaletta
elin aina haaveksien
jos joskus minullakin
olisi rakkautta kosolti
vaan haihtuvi päivät
kulkevi vuodet
jatkaen samaa
elämän rappuja alas
toivoen kuitenkin
et joskus vielä olisi paremmin
seesteiseen eloon
rapistui ajan myötä
olisi kait pitänyt tehdä se eteen työtä
karkasi karikoille
hukkui ajan juurettomuuteen
minkäs teen
olen tyhjä turta
en hamua enää sulta
sitä onnensirpaletta
elin aina haaveksien
jos joskus minullakin
olisi rakkautta kosolti
vaan haihtuvi päivät
kulkevi vuodet
jatkaen samaa
elämän rappuja alas
toivoen kuitenkin
et joskus vielä olisi paremmin
seesteiseen eloon
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei Margi,
niinhän se menee
aikansa kuuntelee kipua
sitten siihen turtuu
ja oppii nauttimaan
niistä hetkistä
kun ei ajattele kaikkea menettämäänsä
täytyy katsoa eteenpäin ja
antaa hetkien viedä
muistot voivat muuttua ajan myötä
vain kuviksi
Kaunehin kiitos kun kurkistit
Elämä eheyttää ja kuljettaa sinua lempeällä kädellään kohti seesteisyyden satamaa, paikkaan nimeltä Harmonia. Usko siihen.
Kiitän runostasi.
Minä kiitän kun kurkistit.
Margitta, pitkän tauon jälkeen olen käynyt
lukemassa runoja ja tämä sinun runosi
oli todella hieno kuvaus siitä kuinka voi
sopeutua elämäänsä sellaisena kuin se on.
Uudenlaista, erilaista "Margittaa"!
Voi kiitos sinulle kun piipahdit
Vappua kaunista toivottaisin