Elävä sointi
palaa sanoiksi
kuun näyttäessä
oman itseni ja
soittaessaan kauniita
laulujaan
oksien ollessa paljaat
ja veden väreillessä
tuulessa kohti
hyräileviä huuliani
minä kompuroin,
jokaisen hengenvedon
tuntuessa rasitukselta ja
savusumun tukkeuttaessa
ajatuksiani
Hän ei ole
se nainen, jonka
kanssa haluan jakaa
vaan se jonka
kanssa olen aloittanut
Laiskuuteni,
päämäärättömyyteni
haluni himoita ja
pyyhkiä hänen
yksinäisyytensä
yhtä kevyeksi
kuin sormet
vaeltavat koskettimilla
saaden rakkaat
silmät kääntymään
itseäni kohden
tuntemaan harmonian
perustukselta
kalliolta, joka
meitä kannattelee
Se vaientaa tahtoni,
vapauttaa minäni
tuntemaan yhtä,
sellaista pakonomaista
halua ruumiillistaa
kaikki
maistella niitä
sanoja, kaikkia
rönsyjä ja niiden
johdannaisia
Se saa
joskus tuntumaan
kuin olisin tuuliajolla,
ajattelemalla niitä
tummien silmien
hehkuja tai
hiuksia olkapäiden
yli rinnoille valahtaneina,
jolloin otsakiehkuroiden
korkkiruuvimaisuus
saa nielun tuntemaan
kosteutena ja
sitä hellittämätöntä
painetta ollessamme
niin valitettavan usein
eri maailmoissa
Olenko pystynyt
lukemaan hänen
katseestaan rakkautta,
kesyttämään sitä
kissaa, joka tassutellen
kävelee takaisin sumuun
Tuoden ajatuksen,
kenen kädet
minun käsieni jälkeen
miten halpamaista
pelkkä intohimo,
joka helposti syrjäyttää
kylmän sisimmän
erottaa hauraat
siteet lujista,
vaikka en
ansaitsisikaan niitä ja
kuinka sen
tajuaminen survaisee
opiaatin kärjen
omaisella lamalla
Sellaista tarkkanäköisyyttä ja
lempeyttä, jollaiseen
en ollut tottunut
ihmiseen, jonka
ääni kuuluu sielua
syvemmälle ja kauemmaksikin
sokeuttaa turruttavalla
vaitiolollaan tietoisuuttani
typerän uskollisesti
takertuu ihmiseen,
makaa hänen
kanssaan ja silti
tunnustaa
olematta kuitenkaan
ensirakkaus,
joka olisi voinut
synnyttää läpikäymäni
omalaatuisen kuvituksen
iloa, surua ja
välisoittona suunnatonta
kauneutta ollen
ihmisen henki
maan päällä
muotoillen
huuliani aivan
erityisellä otteella
tunnustellen käden
elämän viivaa
aivan kuin yrittäisi
päästää ajatukset
karkuun niiden
lomitse ja
kilpailisi huomiosta
kevytmielisen tuhmasti
potkaista vaaleanpunaisen
lasikengän jalastaan
haluten myös
koskettaa olkaa
Mutta täytyy
myöntää,
kuvassa on
viehätystä
tai oikeastaan
Maailma tunkeutuu
aina sydämen hypähdysten
väliin ja erottaa
ruumiillisen henkisestä
niin kuin yö
laskeutuu oudon
päivän ylle
Siinä on jotain
hellää ja selittämätöntä,
outoa ja etsivää
sulkeutuvat silmät,
jotka on suudeltava
auki, jotta tuntisi
nälkiintymisen
synnyttämän hurmion
tunteiden kaksinaisuuden
olemalla kaikissa
niissä hetkissä,
joita emme viettäneet ja
silti ne polttavana
tunkeutuvat sovittamattomasti
määrittelemättömään
halaus ja suukko,
kaikki ovat hävinnet
sulautuen hämärään,
suloiseen hellittelysanan
muotoiseen pumpuliin
Olen kerrankin sanaton
http://www.youtube.com/watch?v=_Ye8GLPUVsM
palaa sanoiksi
kuun näyttäessä
oman itseni ja
soittaessaan kauniita
laulujaan
oksien ollessa paljaat
ja veden väreillessä
tuulessa kohti
hyräileviä huuliani
minä kompuroin,
jokaisen hengenvedon
tuntuessa rasitukselta ja
savusumun tukkeuttaessa
ajatuksiani
Hän ei ole
se nainen, jonka
kanssa haluan jakaa
vaan se jonka
kanssa olen aloittanut
Laiskuuteni,
päämäärättömyyteni
haluni himoita ja
pyyhkiä hänen
yksinäisyytensä
yhtä kevyeksi
kuin sormet
vaeltavat koskettimilla
saaden rakkaat
silmät kääntymään
itseäni kohden
tuntemaan harmonian
perustukselta
kalliolta, joka
meitä kannattelee
Se vaientaa tahtoni,
vapauttaa minäni
tuntemaan yhtä,
sellaista pakonomaista
halua ruumiillistaa
kaikki
maistella niitä
sanoja, kaikkia
rönsyjä ja niiden
johdannaisia
Se saa
joskus tuntumaan
kuin olisin tuuliajolla,
ajattelemalla niitä
tummien silmien
hehkuja tai
hiuksia olkapäiden
yli rinnoille valahtaneina,
jolloin otsakiehkuroiden
korkkiruuvimaisuus
saa nielun tuntemaan
kosteutena ja
sitä hellittämätöntä
painetta ollessamme
niin valitettavan usein
eri maailmoissa
Olenko pystynyt
lukemaan hänen
katseestaan rakkautta,
kesyttämään sitä
kissaa, joka tassutellen
kävelee takaisin sumuun
Tuoden ajatuksen,
kenen kädet
minun käsieni jälkeen
miten halpamaista
pelkkä intohimo,
joka helposti syrjäyttää
kylmän sisimmän
erottaa hauraat
siteet lujista,
vaikka en
ansaitsisikaan niitä ja
kuinka sen
tajuaminen survaisee
opiaatin kärjen
omaisella lamalla
Sellaista tarkkanäköisyyttä ja
lempeyttä, jollaiseen
en ollut tottunut
ihmiseen, jonka
ääni kuuluu sielua
syvemmälle ja kauemmaksikin
sokeuttaa turruttavalla
vaitiolollaan tietoisuuttani
typerän uskollisesti
takertuu ihmiseen,
makaa hänen
kanssaan ja silti
tunnustaa
olematta kuitenkaan
ensirakkaus,
joka olisi voinut
synnyttää läpikäymäni
omalaatuisen kuvituksen
iloa, surua ja
välisoittona suunnatonta
kauneutta ollen
ihmisen henki
maan päällä
muotoillen
huuliani aivan
erityisellä otteella
tunnustellen käden
elämän viivaa
aivan kuin yrittäisi
päästää ajatukset
karkuun niiden
lomitse ja
kilpailisi huomiosta
kevytmielisen tuhmasti
potkaista vaaleanpunaisen
lasikengän jalastaan
haluten myös
koskettaa olkaa
Mutta täytyy
myöntää,
kuvassa on
viehätystä
tai oikeastaan
Maailma tunkeutuu
aina sydämen hypähdysten
väliin ja erottaa
ruumiillisen henkisestä
niin kuin yö
laskeutuu oudon
päivän ylle
Siinä on jotain
hellää ja selittämätöntä,
outoa ja etsivää
sulkeutuvat silmät,
jotka on suudeltava
auki, jotta tuntisi
nälkiintymisen
synnyttämän hurmion
tunteiden kaksinaisuuden
olemalla kaikissa
niissä hetkissä,
joita emme viettäneet ja
silti ne polttavana
tunkeutuvat sovittamattomasti
määrittelemättömään
halaus ja suukko,
kaikki ovat hävinnet
sulautuen hämärään,
suloiseen hellittelysanan
muotoiseen pumpuliin
Olen kerrankin sanaton
http://www.youtube.com/watch?v=_Ye8GLPUVsM
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sanaton... kukas täällä on kuule sanaton. Ihana, montakohan kertaa olen jo ahminut tätä. Lost tracks. Ihan lostina :))
http://www.youtube.com/watch?v=OTw3DMR26PQ
Todellan nautittavan live-pätkänkin löysit, se kruunasi hyvin. Jäi selvästi kakkosena sun kauniille ja hellälle runolle kuitenkin
Tuli vaan tässä mieleen, että eipä sitten pelästytä sitä mun linkkiä! Senkin vellihousu ;D
He hee veltsu joo.... tai vepa niin kuin meillä sanotaan ;)
Eilen oli tylsä päivä harmaine sateineen ja tänään se A. armas palasi hymyillen taivaalle. Mikäs medän on siitä ja tästä kommentista sanattomana nauttia ;)
Sweet harmony. Kuka se sanoikaan, että erilaisista sävelistä syntyy kaunein harmonia. Sitä löytyi runostasikin. Kiitos.
http://www.youtube.com/watch?v=5hsbvmRHBl4
Sanaton olen minäkin, tosin se on toinen luontoni. Olla hiljaa ja kuunnella. Tekee aika ajoin hyvää meille kaikille.
Aurinkoista keskiviikkoa
juu tais olla Herakleitos ;)
ja hää sano myös et;
"Luonne on ihmisen kohtalo tai aurinko on joka päivä uusi."
ja katsos valkeus tuli!
Kiitos ja hyvää luonnetta tällekin aurinkoiselle päivälle ;)
"Luonne on ihmisen kohtalo"
Onko se hyve vai pahe olla usein sanaton, hiljainen, ujokin? Mikä on kohtaloni silloin, jos se on omasta mielestäni hyve, mutta jonkun toisen mielestä pahe?
Kas siinäpä kysymyksiä, vilosohvi Kapnós...
Kaikki riippuu siitä mistä ne roikkuu...mulla on vähän sellainen kutina (mutua), että ujot ja hiljaiset saavat liian paljon päälleen "koko maailman tuskaa ja murhetta" , mutta heillä on yleensä myös muita tarkempi vainu aistia niitä elämän herkimpiä ominaisuuksia...eli rikkaus ja joltain osin myös ylimääräinen kärsimys noin yleisenä kommenttina.
Ihminenhän on sellainen, että jos hän on ujo ja hiljainen, hän saattaa haaveilla ominaisuuksista, joissa rohkeus ja hyvät puheenlahjat tulevat voimakkaasti esille. Kun taas kovasuinen pälättäjä saattaa haaveilla siitä, että osaisi rauhoittua ja antaa edes hetken aikaa ajatuksen hautua ja jalostua.
Niin tai näin, minusta tärkeintähän on ymmärtää omat luontaiset kykynsä ja myös ymmärtää omat rajoitteensa, jolloin vaikka kuinka tekee työtä jalostaakseen niitä heikoimpia osa-alueitaan paremmaksi (kehittyminen on aina hyvä asia) niin ymmärtää kuitenkin sen tosiasian, että jokainen on oma yksilönsä. Oma luonteensa ja saa rauhan sielulleen olemalla se joka on eikä kukaan muu. Silloin ei ole kysymys enää siitä mitä muut haluaisivat tai mitä muut näkevät vaan siitä, että jokaisella on oikeus olla ja näyttää omannäköiseltään ilman, että sitä täytyisi mitenkään hävetä, selitellä, kilpailla tai verrata.
Jokaisen on saatava rauha sielulleen ja sille oman näköiselle luonteelleen, yhtä ainoaa oikeaa ei ole. Jokaisen ihmisen on osattava olla tyytyväinen siihen lahjaan, jonka on syntymässä saanut. Jokaisella meillä on se lahja aivan varmasti.