Undulaatti puree!

Ainakin sen huomannu että jos yrittää ottaa sormil nokast kiinni, vähän ku sormet ois nokka, silloin se ainakin innostuu. Muutenkin se on sellanen kiukuttelija, vapaana kun on ja pitäis mennä häkkiin niin ei varmana mene suosiolla, lentää huoneen korkeimmalle paikalle ja kun nousee tuolille ja yrittää ottaa kiinni niin silloin lennetään toiseen paikkaan. Ja sama toistuu ties kuinka monta kertaa, välillä on hermot jo pikkasen kireellä. =) Mutta täytyypä kokeilla sitä napautusta nokkaan jos auttais. Toi sit on vähä pelottavan tuntunen ajatus ettei nykäsis kättä pois, täytyy kokeilla mut vähä kovemmin ku käy kiinni ni pakko nykästä...=)

Henna kirjoitti:

Ainakin sen huomannu että jos yrittää ottaa sormil nokast kiinni, vähän ku sormet ois nokka, silloin se ainakin innostuu. Muutenkin se on sellanen kiukuttelija, vapaana kun on ja pitäis mennä häkkiin niin ei varmana mene suosiolla, lentää huoneen korkeimmalle paikalle ja kun nousee tuolille ja yrittää ottaa kiinni niin silloin lennetään toiseen paikkaan. Ja sama toistuu ties kuinka monta kertaa, välillä on hermot jo pikkasen kireellä. =) Mutta täytyypä kokeilla sitä napautusta nokkaan jos auttais. Toi sit on vähä pelottavan tuntunen ajatus ettei nykäsis kättä pois, täytyy kokeilla mut vähä kovemmin ku käy kiinni ni pakko nykästä...=)

Tuosta häkkiinmenosta... Kun sain undulaatteja, luulin että ne pitää vapaana lentämisen jälkeen ottaa kiinni. Niitä sai sitten ajaa ja pyydystää jolloin ne tietysti tunsivat olonsa epämukavaksi eikä itsestänikään ollut kivaa pakottaa niitä häkkiin.

Sitten tajusin: Ei undulaattia pidä pyydystää, koska se menee häkkiin ihan itse! Meillä linnut lentää vapaana makuuhuoneessa, ja kun ne ovat lentäneet tai istuneet verhotangolla tarpeekseen, ne lentävät itse takaisin häkkiin. Kannattaa avata häkki, antaa lintujen itse lentää ulos ja sitten jättää kaikki häkin ovet auki ja vaikka mieluista ruokaa sisälle. Kyllä ne undulaatit jonkin ajan kuluttua (varsinkin jos huone on rauhallinen) palaavat itse häkkiinsä.

Pureminen ja pelkääminen väheni, linnut tulevat helpommin istumaan sormelle ja muutenkin tällainen järjestely on ollut sekä lintujen että itseni kannalta paras. Kokeilkaa ihmeessä!

Maria kirjoitti:

Tuosta häkkiinmenosta... Kun sain undulaatteja, luulin että ne pitää vapaana lentämisen jälkeen ottaa kiinni. Niitä sai sitten ajaa ja pyydystää jolloin ne tietysti tunsivat olonsa epämukavaksi eikä itsestänikään ollut kivaa pakottaa niitä häkkiin.

Sitten tajusin: Ei undulaattia pidä pyydystää, koska se menee häkkiin ihan itse! Meillä linnut lentää vapaana makuuhuoneessa, ja kun ne ovat lentäneet tai istuneet verhotangolla tarpeekseen, ne lentävät itse takaisin häkkiin. Kannattaa avata häkki, antaa lintujen itse lentää ulos ja sitten jättää kaikki häkin ovet auki ja vaikka mieluista ruokaa sisälle. Kyllä ne undulaatit jonkin ajan kuluttua (varsinkin jos huone on rauhallinen) palaavat itse häkkiinsä.

Pureminen ja pelkääminen väheni, linnut tulevat helpommin istumaan sormelle ja muutenkin tällainen järjestely on ollut sekä lintujen että itseni kannalta paras. Kokeilkaa ihmeessä!

Oon kyllä tehny niin että otan häkin katon irti ja linnut saa tulla ulos mutta harvemmin ne lähtee lentämään. Pitää vähän yrittää patistaa et sais vähän liikuntaa, tosin toinen ei taida ees pystyä nyt lentämään sulkasadon takia.

-M-, ensimmäinen kerta kun olen kanssasi eri mieltä tätä lintuosiota lueskellessa. Täytyy toki huomata, että kommenttisi on jo vuodelta 2004 jolloin tuollainen "dominointi" taisi olla ns. muodissa. Luulen vahvasti, että mielipiteesi undulaatin käsittelystä on jo tähän mennessä muuttunut, sillä muissa viesteissäsi vaikutat hyvin asiantuntevalta.

Jos joku vielä tätä keskustelua lukee, haluan ehdottomasti korjata tuon vanhan käsityksen. Jos lintu puree, on lähestulkoon varmaa, että vika on ollut ihmisessä. Ihmisessä, joka ei ole lukenut linnun elekieltä.
Tätä käsittelytapaa kutsutaan DOMINOINNIKSI.
Paljon parempi tapa on POSITIIVINEN VAHVISTAMINEN.
Näistä paremmin allla, ja antamassani linkissä.

Näin eräältä asiantuntevalta lintufoorumilta kopioituna:
""Papukaijalla pitää olla tiukat säännöt, joita on aina noudatettava." Vielä 5 vuotta sitten kyseinen näkemys oli lähes ainoa kirjallisuudessa mainittu linnun koulutustapa. Homma perustuu siihen, että koskaan ei anneta periksi, vaan käsketty toiminto viedään sinnikkäästi loppuun silloinkin kun lintu ei selvästi haluaisi sitä. Näin lintu oppii, ettei vastaan pyristeleminen auta, vaan tilanteesta pääsee pikemmin pois alistumalla ihmisen tahtoon. On siis ihan sama, mitä lintu haluaa, kunhan se vaan tekee niinkuin ihminen haluaa. Joskus voi antaa namuja ja kehujakin (temppujen opettaminen positiivisesti on jostain syystä sallittua) mutta suoria käskyjä tulee aina noudattaa ilman palkintoa. Tämän tyylisiä koulutustapoja voidaan kutsua myös linnun dominoimiseksi: "Tottelet, tai itket ja tottelet". Jos lintu puree, se on linnun vika ja johtaa rangaistukseen, joita ovat esimerkiksi käden heilutus eli ns. wobble correction, nenään puhaltaminen ja nokasta kiinni pitäminen.
Nykyisin yhä enemmän alaa on vallannut suuntaus, jonka mukaan lintua ei tule pakottaa mihinkään, vaan koulutus perustuu eläimen ymmärtämiseen ja oikean käytöksen palkitsemiseen, eli linnun motivointiin. Linnun mielipiteitä (=elekieltä) luetaan, linnun esittämiä toiveita noudatetaan ja sille annetaan valinnanvaraa joka tilanteessa. Komentamisen sijaan keksitään keino, jolla lintu saadaan tekemään haluttu toiminto oma-aloitteisesti ja iloisesti. Jos lintu puree, se ei koskaan ole linnun vika, vaan merkitsee sitä että kouluttaja on epäonnistunut linnun lukemisessa ja motivoinnissa."

Samasta aiheesta, tällä aloituksella jatkaa lintufoorumin aihe "Positiivinen koulutus vs. dominointi": http://forum.papukaijat.net/index.php?topic=32995.0