Olen avoliitossa elämäni miehen kanssa. Meillä on kuusiviikkoinen suloinen tytär ja suunnittelemme naimisiin menoa. Miehelläni on edellisestä liitosta pian yhdeksän vuotta täyttävä poika.
Poika on perusluonteeltaan ihan kiva ja hyväsydäminen. Ongelmana on se, että mielestäni hän on hyvin hemmoteltu. Poika mm. oppi pyyhkimään itse pyllynsä vasta tänä vuonna!!!! Mielestäni tämä ei voi olla normaalia. Poika kärsii livästä ADHD:sta, mutta muuten hänellä ei ole mitään sairauksia tai vammoja.
Mieheni poika asuu meillä nyt kesälomalla kuukauden. Muuten hän vierailee meillä joka toinen viikonloppu. Mieheni käy vain osa-aikatöissä, jotta hän voi lisäksi hakea pojan koulusta meille pariksi tunniksi joka päivä. Tämä järjestely on rankka jo ihan taloudellisestikin varsinkin nyt, kun minä olen äitiyslomalla.
Minusta on hienoa, että mieheni on kiinnostunut molemmista lapsistaan ja on hyvä isä heille, mutta suoraan sanottuna alan olla kurkkuani myöten täynnä tätä poikaa. Kun hän on meillä minun täytyy kokata kaksi lämmintä ateriaa päivässä pienen vauvan hoidon lisäksi. Poika ei osaa itse tehdä edes voileipiä! Hän ei myöskään voi/uskalla olla yksin hetkeäkään. Jopa suihkussa jonkun pitää olla mukana valvomassa.
Pojalla on meillä oma huone, jossa hän kyllä leikkii ja sotkee (ei tietenkään osaa/viitsi korjata jälkiään) mutta ei suostu nukkumaan. Vauvan synnyttyä hän suostui muuttamaan meidän makuuhuoneestamme viereiseen vauvan huoneeseen nukkumaan. Olen suunnitellut siirtäväni tyttäremme omaan huoneeseensa heti kun hän lopettaa yösyönnin. Ilmeisesti isoveli muuttaa silloin takaisin meidän makkariin! Ja kyseessä on siis edelleen lähes 9-vuotias...
Poika on erittäin kovaääninen, eikä välitä vaikka vauva nukkuisi vieressä. Hän jättää vaatteet keskelle lattiaa ja kerjää rahaa jatkuvasti useista kielloista ja huomautuksista huolimatta. Hän on myös hyvin lapsellinen. Kuulema kotona äiti syöttää ja pukee häntä kuin vauvaa. Minunkin kai pitäisi sitten...
Mieheni on ihana ihminen, mutta hyvin kiltti ja toisten tahtoon mukautuvainen. olen keskustellut hänen kanssaan pojan kasvatuksesta. Mieheni mukaan pojan äiti on aina vastannut kasvatusmetodeista ja nyt on jo liian myöhäistä muuttaa niitä. Olen todella väsynyt tähän tilanteeseen ja pojan palvelemiseen. Haluaisin rauhassa tutustua pieneen tyttäreemme, mutta sen sijaan joudun viihdyttämään ja palvelemaan mankuvaa poikaa. Pojan äiti on sitä mieltä, että poika saa itse päättää milloin tulee meille. Meidän täytyy mieheni kanssa sopeutua tähän. Mitään ei voi suunnitella etukäteen, koska poika saattaa pärähtää paikalle milloin tahansa.
Kertokaa, joku olenko aivan kohtuuton, kun olen sitä mieltä, että 8-vuotiaan tulisi jo osata käyttäytyä ihmisiksi ja jopa osallistua kotitöihin, edes siivoamalla oman huoneensa? Minua huolestuttaa tulevaisuus. Haluan kasvattaa omasta tyttärestäni oma-aloitteisen ja hyvätapaisen ihmisen. Mitä sitte, kun tyttö huomaa, että isoveljellä on aivan eri säännöt?
Onko tämä normaalia?
31
3548
Vastaukset
- äitipuoli
en ihmettele että olet väsynyt... Pitäisi kyllä tuon ikäisen lapsen olla jo omatoimisempi sitähän saa passata täysi-ikäisenäkin jos se siihen tottuu..
tiedän kyllä mistä puhut..
Mä olen kohta 7-vuotta täyttävän pojan äitipuoli.
hän on muuten kyllä omatoiminen mutta mm. huonetta ei taho siivota ja on erittäin levoton, syödässäkään ei malta istua paikoillaan(käy haukkaan leivästä palasen ja räpii ja sotkee ja juoksee välillä 10min.olohuoneessa ja samaa rataa niin kauan että leipä on syöty)se tympäsee todella..sitten asioista jos sanoo sievästi ei todellakaan ota kuuleviin korviin,pitää aina huutaa ennen kuin "kuulee" ja "muisti on lyhyt",samat asiat saa toista monen monta kertaa mut unohtuvat sittenkin..Muuten kyllä mukava poika välitänkin hänestä todella..mutta hermot ovat välillä aika tiukilla. Poika on meillä kax viikkoa kerrallaan... olen monesti miettinyt että entä sitten ku saamme vauvan?? huh huh...- Mie
Olen itse kahden lapsen äitipuoli. Me lasten isän kanssa vedämme yhtä köyttä, joten mukulat eivät miehen exästä puhumattakaan pääse "iskemään väliimme". Mielestäni et ole ollenkaan kohtuuton, päinvastoin! Kyllä sinun kuuluisi rauhassa saada tutustua esikoiseesi ja nauttia hänestä. Meillä kaiken a ja o on keskustelut asioista mieheni kanssa, ehkäpä sinun kannattaisi kokeilla samaa..? Olet tosin varmaan jo yrittänyt, mutta kerro miehellesi ihan suoraan (=rehellisesti ja napakasti, ei ilkeästi) miltä sinusta tuntuu ja mitä itse toivot miehesi pojan ja oman vauvasi suhteen. Miehesi pojan tai exän ei todellakaan kuulu sanella milloin poika luonanne vierailee. Et mainitse, onko tapaamisista sovittu lastenvalvojan luona, mutta jos ei ole, suosittelen lämpimästi! Kun tapaamiset tapahtuvat sovitusti ja ennalta määrättyinä aikoina ( meillä joka toinen viikonloppu ja juhlapyhät vuorovuosin) tuo se turvallisuutta ja selkeyttä sekä sinulle, miehellesi ja miehesi pojalle. Ja jos poika kerran on miehesi, anna hänen hoitaa itse lapsensa kaikkine oikkuineen, sinulla ei siihen ole minkäänlaista velvollisuutta. Tiedän, että käytännössä tätä on hankala toteuttaa, mutta "siperia opettaa". Voimia ja onnea matkaan!!!
- anne
Moi!
Kyllä mun mielestäni tuon ikäisen pitää jo osallistua kotitöihin.Meillä on samanikäinen tyttö ja pari vähän vanhempaa poikaa ja he kyllä siivoavat huoneensa ja raivaavat astiansa pöydästä,ottavat osaa lemmikeistä huolehtimiseen ym.
Mää tekisin sinuna niin et selittäisin pojalle säännöt miten teillä ollessa eletään ja niistä on myös pidettävä kiinni.Esim. meillä ei lapset lähde ulos ennen kuin omat sängyt on pedattu.
Kyllähän se saattaa nurinaa aiheuttaa aluksi mut sit lapset tekee sen automaattisesti.
Mun mielestäni tuon ikäiselle pitää jo opettaa vastuuta omista tekemisistään ja omasta itsestään...
Toivotan voimia ja onnea vauvan johdosta! :)- nainen
Kyllä mekin yritettiin tota kotitöihin osallistumista,mutta äiti oli vahvasti sitä mieltä että lasten ei kuulu osallistua meillä kotitöihin vaan he ovat meillä lomalla!Ei mikään ihme etteivät jaksaneet osallistua - äiti kun laittoi lapsensa siivoaamaan melkein koko huushollin kun lapset kotonaan:pölyjen pyyhkimisestä vessan pesuun!!
- äiti ja puolikin
Onpas tilanne! Onneksi en siis kuitenkaan ole ainoa ns. äitipuoli,joka on uupunut miehen lapsiin, jotka ovat heidän äitinsä "kasvattamia".
Ensimmäinen asia,mikä teidän pitäisi tehdä on SELKEÄT TAPAAMISAJAT.
Se selkeyttäisi pojankin elämää.
Muuten tuo kuvio on ennenpitkää umpikujassa. Yritä selvittää miehellesi, että se olisi myös lapsen paras, sillä juuri ylivilkas lapsi tarvitsee selkeyttä paljon enemmän kuin ns. normaali lapsi.
tUTTUINA toistuvat rutiinit, vaikka ne puuduttavia ovatkin, ovat tärkeitä ylivilkkaalle.
Miksi sinä passaat miehesi lasta? Miksi mies ei hoida, laita ruokaa yms.?
Meillä meni homma siihen pisteeseen, etten minä järjestä omia menojani sen mukaan, onko miehen lapset meillä - isäänsä he ovat tulleet tapaamaan ei minua, ja isä heistä on vastuussa, en minä.
Huolehdin jonkun verran, mutta loppujen lopuksi hyvin vähän, koska en jaksa niitä lapsia ja heidän "tavattomuuttaan".
Myöhäistä ei ole milloinkaan. Lapselle voidaan alkaa opettaa nyt niitä asioita, jotka osaa jo 3 vuotiaskin. Vaatii vaan hitosti kärsivällisyyttä.
Teidän pikkuinen kasvaa. Miksi hänen pitäisi siivota, osata ruokailla kauniisi, oppia vessa-asiat, kun vierellä on 8 v vanhempi isoveli, joka saa tehdä mitä sattuu ja miten satuuu. Lapsi ottaa esimerkin veljestään. Haluaako isä tästä toisestakin samanlaisen kuin isoveljestään.
Mies ja sinäkin - te olette exän pomputettavana. Ilmeisesti se exäkin on vähän ylivilkas, koska ei saa kuviota kasaan. ADHD on yleensä periytyvä.
Se koti on sinunkin kotisi. Kuvittele kun menet töihin ja pikkuinen on jo kouluikäinen. Lapsi tulee koulusta ja isoveli onkin siellä jo ja sotkenut koko kämpän. Sinä tulet töistä ja yllätyt, kun siellä onkin tämä isompi lapsi - tuolloin jo murrosikäinen! Ja tuonut mukanaan kenties kavereitaan, sillä onhan lapsen saatava tuoda kavereita kotiinsa......- Väsynyt
Kiitoksia teille, jotka jaksoitte lukea vuodatukseni ja annoitte neuvoja. Olen todella yrittänyt puhua asiasta mieheni kanssa ja periaatteessa hän on ihan samaa mieltä kanssani. Pojan käytökseen pitäisi saada muutosta. Kuitenkin, kun hän taas seuraavan kerran tulee vierailulle sama meno jatkuu. En jaksaisi aina olla se nalkuttava "paha äitipuoli", joka kieltää ja käskee. Luulen, että mieheni tuntee syyllisyyttä siitä, että ei asu poikansa kanssa ja antaa siksi tälle helposti periksi.
Mieheni kyllä siivoaa ja hoitaa vauvaa siinä missä minäkin, mutta ruokaa hän ei tosiaan osaa tehdä, joten se lankeaa minun osalleni. Hän myös leikkii pojan kanssa, mutta poika viihtyy myös minun seurassani ja tahtoisi, että koko ajan katson hänen tekemisiään ja leikin hänen kanssaan. Jos esim. vauvan imettämisen vuoksi en ehdi/jaksa/halua alkaa kauhea marina "kun sä et koskaaaaan leiki mun kanssani".En kuitenkaan haluaisi loukata poikaa.
Mieheni exä sai pojan tosi nuorena, eikä mielestäni vielä ollut kypsä äidiksi. Se näkyy kyllä lapsen kasvatuksessa. Miehellä on ihan asialliset välit exäänsä, mutta tämä on kasvatusasioissa hyvin herkkänahkainen ja ehdoton eikä siedä minkäänlaista kritiikkiä osakseen. Toisaalta ymmärrän senkin. Ei minustakaan olisi mukavaa, jos joku puuttuisi minun lapseni kasvatukseen.
Nyt kun vasta vajaa kuusi viikkoa on kulunut tyttäreni syntymästä olen vielä aika hormonihöyryinen. Syytän itseäni kaikista negatiivisista tunteista, joita tunnen tätä poikaa kohtaan. Tiedän, ettei se ole hänen vikansa miten hänet on kasvatettu. Toivottavasti en joskus oikein univelkaisena kilahda ja huuda kurkku suorana pojalle ja miehelleni.
Kiitos teidän, jotka kommentoitte valitusvirttäni, olen nyt rohkaistunut ja aion vaatia selkeät tapaamisajat. Lisäksi pakotan mieheni ja pojan laatimaan kanssani yhteiset pelisäännöt, joita meillä noudatetaan AINA.
Tsemppiä muille äitipuolille ja uusperheellisille!
- uusvanhaäiti
No jo on... jotain pielessä. Jos lapsi on melkein 9v, niin on jo aika alkaa harjoittelemaan hitusen itsenäisempää elämää. Onhan se jo lapselle itselleenkin tärkeää! Ajatellaan nyt vaikka terveen itsetunnon kehittymistä, kyllä lapsi itsekin kärsii siitä jos ei osaa mitään tehdä itse.
Eli ei sinun tarvitse ajatella olevasi "paha äitipuoli" jos alat poikaa vähän koulimaan itsenäisemmäksi. Kaikkea ei pidä eikä saakaan antaa lapselle periksi, siinä tekee vain suuren karhunpalveluksen lapselle itselleen.
Miehesi taitaa elää jotkut suuren suuret vaaleanpunaiset lasit silmillään, jos hän ei itse oivalla omaa kasvattajan rooliaan. Vielä ei ole liian myöhäistä alkaa osallistua lapsen kasvattamiseen.
Ja sitten nuo tapaamisajat. Itse kuluin miltei puhki, kun meidän etälapset olivat meillä ihan miten sattui. Eli jos varasin ruokaa useammalle lapselle, niin syömässä olikin vain yksi, ja jos varasin ruokaa vain pikkuporukalle, niin koko poppoo olikin pöydän ääressä odottamassa syötävää, jne... Aina oli epävarma olo kun kotiin tuli, että keitäs kaikkia meiltä tänään löytyy. Juttelin mieheni kanssa, ja kerroin miten helpompaa olisi jos asioista sovittaisiin etukäteen, ja se auttoi. Välillä jokin itsekkäältä tuntuva asia onkin kaikkien parhaaksi, me naiset (ja toki myös miehetkin) olemme vain niin helposti syyllisyydentuntoisia. Jos kuitenkin oikeasti välität miehesi pojasta, et varmasti tee mitään ratkaisuja niin, että poika kärsisi. Luota itseesi! - jupe
Ohhoh!! Itselläni on aivan samanlainen tilanne. Tyttö 9v (marraskuussa 10v) asuu meillä. On asunut äitinsä luona (meillä) 8v. Nyt tänä vuonna on alkanut ongelmat ja mielestäni epänormaalit?
Vaimoni erosi tytön isästä 9v sitten. Tyttö asui hetken isänsä luona, mutta kun isä oli nuori ja oli omia"menoja" tyttö oli tiellä. Tyttö muutti meille asumaan ja olen rakastanut ja kasvattanut häntä kuin omaani. Leikkinyt, touhuillut, jutellut, lukenut, komentanut, yms. normaalia lasten kanssa touhuilua.
Nyt tilanne on muotoutunut todella vaikeaksi. Biol. isä on muutamia vuosia vanhempi ja hän on alkanut "hyppiä silmille". Hän sitoo kengän nauhat, tekee voileivät valmiiksi, kuorii perunat,siivoaa tytön jäljet eli passaa tyttöä kaikin tavoin, että tytöllä olisi mukavaa olla hänen kanssaan. Tottakai tyttö pitää sellaisesta, kun mitään ei tarvitse itse tehdä, vaan tehdään valmiiksi. Mutta kotona vaimoni ja minä emme todellakaan "nuole tytön persettä" ja passaa, vaan tyttö joutuu tekemään asioita itse;huoneen siivous, lemmikkihamsterinsa hoidon, omien ruokailuvälineiden pois korjaamisen yms. Eli tyttö joutuu kotona tekemään normaalit rutiinit. '
Hän on muuttunut henkisesti todella rajusti. Hänestä on tullut kiukutteleva, huutava, tavaroita heittelevä ja tuittupäinen.
Mitä tehdä??
Olen antanut hänelle "leivän suustani" jos hänellä on ollut nälkä, eli tarkoitan, että olen huolehtinut hänestä joka tavalla. Vaimoni on kehunut minua ihanaksi isäpuoleksi, joka ei syrji tyttöä, eikä varsinkaan nyt kun meillä on 2v ja 4v yhteiset pojat.
Tyttö on alkanut kohdistamaan kiukkuaan minuun ja sanoo pelkäävänsä minua, että tekisin hänelle jotain.Hän ei uskalla nukahtaa, jos vaikka ammun hänet kun hän nukkuu. Hän ei omien sanojensa mukaan tykkää minusta eikä ole koskaan tykännytkään.Hän ei ole yksin kotona edes 5:ttä minuuttia, saatika leikkimään ulkona. Asumme maalla, todella rauhallisella paikalla.
Vaimoni mukaan exä eli tytön isä on kateellinen vaimolleni ja minulle, koska rakensimme uuden ja melko kookkaan talon ja meillä on asiat uomissaan. Exä on työttömänä vältellen työntekoa yli kaiken. Voisiko olla mahdollista että biol. isä myrkyttää tytön mieltä minua vastaan??
Miten minun pitäisi suhtautua ja käyttäytyä tyttöä kohtaan? Pakko myöntää, että rakkaus tyttöä kohtaan alkaa rakoilemaan. Tämä tilanne on alkanut vaikuttamaan myös vaimoni ja minun väleihin, vaikka olemme vaimoni kanssa samoilla linjoilla kasvatuksen suhteen. Vaimoakin ärsyttää ja väsyttää tytön käytös.
Voiko tytöllä olla jonkinlainen pyrkimys saattaa minua ja äitiänsä eroamaan rassaamalla suhdettamme? Voiko tytöllä olla haaveena saada isä ja äiti yhteen ja yrittää tällä tavoin sitä?
Vaimoni kertoman mukaan exä oli väkivaltainen, mustasukkainen "lellitty ja hemmoteltu kakara", eikä ole toivoakaan siitä, että he palaisivat yhteen.
Mitä teen, kun tytön silmissä isä on enkeli ja totuus on hieman erilainen? Purenko hammasta ja kuuntelen kuinka hän vertaa minua ja isäänsä, ja palvoo isäänsä maasta taivaisiin ja haukkuu ja tuittuilee minulle? Yritänkö hieman selitellä ja kertoa ettei isä olekaan enkeli?
Auttakaa te minua!!! En jaksa kauaa tällaista. Tämäkö on palkka kun olen vuosikausia elättänyt ja vaatettanut toisen lasta? Eikä isän edes tarvitse maksaa ruokkoja (vaimoni kanssa sopineet).- Väsynyt
Huoh. Ei ole helppoa sinullakaan. Olet harvinainen yksilö, kun jaksat noin hienosti hoitaa ja rakastaa lasta, joka ei biologisesti ole sinun.
Kuulostaa siltä, että muutos tytössä on tapahtunut yhtäkkiä? Outoa. Myöskään nuo tytön kuvitelmat siitä miten sinä saattaisit tehdä hänelle pahaa, eivät minusta kuulosta normaalilta. Olisikohan lapsen biol. isän luona sattunut jotain ikävää? Se selittäisi sen miksi lasta pelottaa olla yksin (jos hän aiemmin on siihen kyennyt). Voihan myös olla mahdollista, että bio isä kateellisuuttaan yrittää kääntää tytön sinua vastaan. (silloin hänen täytyy olla tosi sairas ihminen).
Teidän kannattaa keskustella tytön kanssa ja yrittää selvittää, mitä bio isän luona oikein tapahtuu. Ehkäpä tyttö avautuisi parhaiten äidilleen kahden kesken. Tilanne olisi silloin jotenkin "puolueettomampi".
Älä kuitenkaan missään nimessä sorru haukkumaan lapsen biologista isää tämän kuullen. Tytön on helppo tehdä poissa olevasta isästä sankari, kun tämän kanssa ei tarvitse jakaa arkea. Muista, että oikea vanhempi on se, joka rakastaa ja huolehtii lapsesta ja on läsnä tämän elämässä. Tyttö uskaltaa tuittuilla sinulle, koska luottaa sinuun ja tietää, että et katoa hänen elämästään. Tämä vaihe on varmasti ohi menevä ja myöhemmin lapsi kunnioittaa sinua, koska kestit sen. - jupe
Väsynyt kirjoitti:
Huoh. Ei ole helppoa sinullakaan. Olet harvinainen yksilö, kun jaksat noin hienosti hoitaa ja rakastaa lasta, joka ei biologisesti ole sinun.
Kuulostaa siltä, että muutos tytössä on tapahtunut yhtäkkiä? Outoa. Myöskään nuo tytön kuvitelmat siitä miten sinä saattaisit tehdä hänelle pahaa, eivät minusta kuulosta normaalilta. Olisikohan lapsen biol. isän luona sattunut jotain ikävää? Se selittäisi sen miksi lasta pelottaa olla yksin (jos hän aiemmin on siihen kyennyt). Voihan myös olla mahdollista, että bio isä kateellisuuttaan yrittää kääntää tytön sinua vastaan. (silloin hänen täytyy olla tosi sairas ihminen).
Teidän kannattaa keskustella tytön kanssa ja yrittää selvittää, mitä bio isän luona oikein tapahtuu. Ehkäpä tyttö avautuisi parhaiten äidilleen kahden kesken. Tilanne olisi silloin jotenkin "puolueettomampi".
Älä kuitenkaan missään nimessä sorru haukkumaan lapsen biologista isää tämän kuullen. Tytön on helppo tehdä poissa olevasta isästä sankari, kun tämän kanssa ei tarvitse jakaa arkea. Muista, että oikea vanhempi on se, joka rakastaa ja huolehtii lapsesta ja on läsnä tämän elämässä. Tyttö uskaltaa tuittuilla sinulle, koska luottaa sinuun ja tietää, että et katoa hänen elämästään. Tämä vaihe on varmasti ohi menevä ja myöhemmin lapsi kunnioittaa sinua, koska kestit sen.Mutta vaikeaa se varmasti tulee olemaan. Koulu alkaa kohta ja sielläkin on jotain "kahnausta" kaveripiirissä. Ajateltiin että kesä helpottaisi tilannetta, mutta eipä ainakaan vielä ole helpottamista havaittavissa.
Kiitos rohkaisusta! Yritän jaksaa, koska en halua pojilleni erovanhempia!! - Bella
Oletkohan mustasukkainen lapsen isalle?lapsella on vaikeaa luonasi, kuulostaa vain etta vaadit
kiitollisuutta lapselta etta uhraudut vaatettamaan ja ruokkimaan lasta.Opeta lasta rakkaudella,ole pitkamielinen ja mika paha se on
etta isa sitoo kengannauhat lapseltaan kerran viikossa,rakkautta on sekin.Jos et kuitenkaan jaksa tuollaista elamanmenoa niin voithan etsia
parempaa muualta.Bella - Ami
Olet ihanteellinen isäpuoli. Ihanaa että olet olemassa =) Lapset ovat manipuloijia vailla vertaa, olet varmaan huomannut. Heillähän on oma tapansa saada haluamansa huomio puoleensa, se on selviytymisvietti ja kaikilla yksilöillä. Tytär on tainnut saada biologisen isän toimimaan haluamansa mukaan ja tämä toimii niin, jotta on parempi tyttärensä silmissä. Parempi kuin sinä. Lapsihan ei kuitenkaan ole vielä niin kasvanut, että osaisi katsoa yhtä kauaskantoisesti, kuten aikuinen ihminen, eikä näe mikä lopulta on hänen parhaaksi. Kiukutteluhan kuuluu tähän ikään jokatapauksessa. Ja hänellä on vielä niin sanottu yllytin, joka panee hänet kiukuttelemaan, jotta saisi teidänkin luona kaiken haluamansa. Keskustelun biologisen isän kanssa luulisi voivan olla avuksi, mutta jos hän ei ole osoittanut todellista kiinnostusta lapsen hyvinvointia kohtaan, vaan yrittää tämän kautta niin sanotusti pelata omaa paikkaansa paremmaksi, niin ei välttämättä ole keskustelusta apua. Hänen tulisi kuitenkin ymmärtää kuinka sekoittaa lapsen pään toimimalla aivan eri tavalla kuten hän on oppinut. Lapsi on kuitenkin maailman vastaanottavaisin tapaus, niin en sanoisi että olisi turhaa hänelle sanoa vakavissaan, että kotona on nyt näin. Meillä on ollut näitä ongelmia pikkuveljen kanssa, joka sai isän luona kaiken minkä vain pyysi. Isästä kuitenkin tiesin sanoa, ettei hän pohjimmiltaan välittänyt lapsen kasvatusperiaatteista, vaan oman asemansa parantamisesta (minkä itse luokittelen vastuuttomaksi), joten veljen kanssa oli kotona ojentamista. Hän oli paljon rauhattomampi tullessaan isän luota, joten reissusta tultuaan oli edessä ihan vain tilanteen rauhoittaminen rutiineilla. Ei mitään ylimääräistä toimintaa vaan perus kotielämää. Se on raskasta, mutta toimii. Aikaa voi viedä ja voimia, mutta jos mikään muu ei auta. Siihen ei tule tukehtua, eikä luopua toivosta. Se on raskasta. Jaksa, tämäkin on kuitenkin ohimenevää loppujen lopuksi. Iloa ja auringonenergiaa =)
- Ami
Ami kirjoitti:
Olet ihanteellinen isäpuoli. Ihanaa että olet olemassa =) Lapset ovat manipuloijia vailla vertaa, olet varmaan huomannut. Heillähän on oma tapansa saada haluamansa huomio puoleensa, se on selviytymisvietti ja kaikilla yksilöillä. Tytär on tainnut saada biologisen isän toimimaan haluamansa mukaan ja tämä toimii niin, jotta on parempi tyttärensä silmissä. Parempi kuin sinä. Lapsihan ei kuitenkaan ole vielä niin kasvanut, että osaisi katsoa yhtä kauaskantoisesti, kuten aikuinen ihminen, eikä näe mikä lopulta on hänen parhaaksi. Kiukutteluhan kuuluu tähän ikään jokatapauksessa. Ja hänellä on vielä niin sanottu yllytin, joka panee hänet kiukuttelemaan, jotta saisi teidänkin luona kaiken haluamansa. Keskustelun biologisen isän kanssa luulisi voivan olla avuksi, mutta jos hän ei ole osoittanut todellista kiinnostusta lapsen hyvinvointia kohtaan, vaan yrittää tämän kautta niin sanotusti pelata omaa paikkaansa paremmaksi, niin ei välttämättä ole keskustelusta apua. Hänen tulisi kuitenkin ymmärtää kuinka sekoittaa lapsen pään toimimalla aivan eri tavalla kuten hän on oppinut. Lapsi on kuitenkin maailman vastaanottavaisin tapaus, niin en sanoisi että olisi turhaa hänelle sanoa vakavissaan, että kotona on nyt näin. Meillä on ollut näitä ongelmia pikkuveljen kanssa, joka sai isän luona kaiken minkä vain pyysi. Isästä kuitenkin tiesin sanoa, ettei hän pohjimmiltaan välittänyt lapsen kasvatusperiaatteista, vaan oman asemansa parantamisesta (minkä itse luokittelen vastuuttomaksi), joten veljen kanssa oli kotona ojentamista. Hän oli paljon rauhattomampi tullessaan isän luota, joten reissusta tultuaan oli edessä ihan vain tilanteen rauhoittaminen rutiineilla. Ei mitään ylimääräistä toimintaa vaan perus kotielämää. Se on raskasta, mutta toimii. Aikaa voi viedä ja voimia, mutta jos mikään muu ei auta. Siihen ei tule tukehtua, eikä luopua toivosta. Se on raskasta. Jaksa, tämäkin on kuitenkin ohimenevää loppujen lopuksi. Iloa ja auringonenergiaa =)
Villikko rauhoittui aina kun hän tuli aina syliin ja pyysi rutistamaan kovaa. Tiesi olevansa kotona :) Joku tämänkaltainenkin merkki että ollaan kotona auttaa paljon. Yrittäkää saada biologinenkin isä ymmärtämään että pyritään yhtenäistämään ajatusmaailmaa ts. kasvatusmenetelmiä. Lapsen kannalta helpompi tapa. Aurinkoa!!
- jupe
Ami kirjoitti:
Villikko rauhoittui aina kun hän tuli aina syliin ja pyysi rutistamaan kovaa. Tiesi olevansa kotona :) Joku tämänkaltainenkin merkki että ollaan kotona auttaa paljon. Yrittäkää saada biologinenkin isä ymmärtämään että pyritään yhtenäistämään ajatusmaailmaa ts. kasvatusmenetelmiä. Lapsen kannalta helpompi tapa. Aurinkoa!!
No hei Ami. Kiva että sinunkin mielestä olen "ihana". Samaa sanoo vaimoni, ettei tyttö olisi voinut saada parempaa isäpuolta. Hän oli tyytyväinen minun kuvioihin tuloon, että tytölle tuli rajat ja säännöt. Biol. isä ja vaimoni eivät kumpikaan pystyneet sanomaan tytölle EI, eikä hänellä ollut oikein rajojakaan siitä syystä.
Nyt tytöllä on minun mielestä turvallisempi olo ja elo, kun hän tietää rajat ja säännöt. Aivan varmasti kiitos seisoo tässäkin asiassa jossain vaiheessa. Onko se murrosiän jälkeen, hänen omien lapsien kiukutellessa tai ihan tässä lähiaikoina?
Odotan mitä tapahtuu..
Kaipa tuo kiukuttelu on juuri jotain hänen kieltään sanoa että asiat on hyvin, ainakin kotona (minullehan hän kiukuttelee, ei muille). Olen puhunut tytön kanssa miksi hän " ei pidä minusta". Hän ei osaa vastata..
Vaimo on keskustellut isukin kanssa kasvatusmenetelmien sulauttamisista lähelle toisiaan, mutta isukin mielestä kaikki on ok. Ainakaan hänen kasvatuksessaan ei ole moitetta(hänen mielestä). Hän "retuuttaa" tyttöä koko ajan jonnekin päin ja keksii harrastuksia ja tekemistä. Tyttö puhui minulle, että hän haluaisi olla joskus kotona meidän ja veljiensä kanssa, sekä lemmikkihamsterin kanssa. Hamsteri on reilu puoli vuotta ja pelkää vieläkin tyttöä (missä hän tyttöä näkisi ja tottuisi?)
Sinulle Ami kanssa kovasti aurinkoa ja lämmintä kesää!!!
Kiitos mukavista sanoista.
t: jupe - jupe
Bella kirjoitti:
Oletkohan mustasukkainen lapsen isalle?lapsella on vaikeaa luonasi, kuulostaa vain etta vaadit
kiitollisuutta lapselta etta uhraudut vaatettamaan ja ruokkimaan lasta.Opeta lasta rakkaudella,ole pitkamielinen ja mika paha se on
etta isa sitoo kengannauhat lapseltaan kerran viikossa,rakkautta on sekin.Jos et kuitenkaan jaksa tuollaista elamanmenoa niin voithan etsia
parempaa muualta.BellaMitä on mustasukkaisuus? Miksi olisin mustasukkainen tytölle, että hän on biol.isän kanssa???
Voi voi Bella.
Nautitaan kesästä!! - äiti 2
Teillä on ihan tavallinen murkku. Siihen ei tarvita edes uusperhettä, niitä on muuallakin. Yleensä helpottaa 14 ikävuoden jälkeen. Voi kestää kauemminkin.
- Jane
Hyvä valotus asioihin, nimimerkki Väsynyt. Miesystäväni tyttäret 8- ja 10-vuotiaat ovat saaneet minut ajattelemaan, että vaadinko heiltä jotain ylivoimaista heidän kykyihinsä/ikäänsä nähden. Kuvioon kuuluu mm. se, että isä kertoo milloin vaihdetaan pikkuhousut, heidän kanssaan pitää omalle pihalle melkeinpä vieläkin mennä mukaan hiekkalaatikolle, viikonloppulaukkujen sisällöstä ei ole mitään käsitystä vaan isi (joka ei tietenkään ole pakannut vaan heidän äitinsä) tietää mitä sieltä löytyy. Mitkään rutiinit eivät tule itsestään, vaan miltei joka asiaan kysytään "voinko". Voinko ottaa lasin ja juoda, kun janottaa. Voinko käydä suihkussa (vanhempi oivalsi ylipäätään, että käy löytyi vasta kun 12-vuotias sisarentyttäreni kävi viikonloppuvierailullaan toki joka aamu säännöllisesti), nuorempi ilmeisesti pelkää siellä niin paljon että suurinpiirtein pitää pakottaa peseytymään, kuluneiden n. 2 vuoden tuntemisaikana on käynyt 2 kertaa luonani yksin suihkussa. Isänsä luona kylpevät, johon tietenkin kuuluu, että isi laskee veden, ottaa heidät "pois", pesee ammeen, hoivaa ja hössää. Voiko aamupalalla ottaa pöydästä mitä siinä on tarjolla. Isi käy kertomassa tytöille, milloin silmät laitetaan kiinni illalla. Nukkumaanmeno on todellinen rumba miltei joka ilta. Tytöt eivät tunnista normaalia väsymystä ja tee ratkaisua koskaan itse. Isi sanoo, milloin mennään nukkumaan. Isän käyminen ulkona autolla, roskapussia viemässä ym. herättää kymmenen kertaa kysymyksen "missä isi on?". Ulkopuolinen maailma ei kiinnosta, kun tämä porukka reissaa tätä vakiomatkaa isänsä luo ei tunnisteta yhtään, milloin ollaan lähellä kotia/isän asuntoa. Mielelläni heitä veisin eri paikkoihin, mutta kun tuntuu, että ei kiinnosta mikään. 10-vuotias eli kolmasluokkalainen tytär ei osannut keväällä kertoa isälleen milloin koulu alkaa ja minkä pituisia päiviä hänellä on. Ilmeisestikään rahasta, maksamisesta, kaupassa asioinnista ei ole vielä mitään käsitystä. Normaalit reissut "ulkomaailmassa" eli kaupassa tuovat sata kertaa kysymyksen: "Ai, mihin me nyt mennään." Hyllyihin ei mennä aktiivisesti hakemaan niitä vakiotarvikkeita. Olen yrittänyt tarkkailla toimimista nk. rauhallisissa oloissa, mutta on sellainen tunne, että tytöt eivät ole hetkeäkään paikallaan. Vähintään käsi tai jalka heiluu, jos vaikka lukeekin tai kääntelehditään edestakaisin. Minulla on ollut sellainen käsitys, että lapset ovat avoimia, aktiivisia ja uteliaita luonnostaan ja muistavat hyvin rutiinit ja nauttivatkin, kun asiat tapahtuvat entisen mallin mukaan. Kun tapaan näitä lapsia, tuntuu että käperrytään sisäänpäin omaan umpioon ja kaikki asiat aloitetaan opettelemalla taas alusta. Enkö ymmärrä mitä tämänikäisiltä voi edellyttää - onko tämä siis normaalia?
- kokemusta on
Taitaa lasten äiti hyysätä lapsille kaikki nokan eteen...kenties ei halua opettaa vastuuta,että olisivat niitä "äidin ja isin pikkuisia",mutta kyllä se elämä vielä opettaa-kovimman kautta..
- Bella
Vaadit liikaa pojalta.Kahdeksanvuotiasta ei
voi vaatia siivoamaan.En usko avioliitosta pojan
isan kanssa koska et oikein sovi tuohon "uusperheeseen"Etsi mies ilman lapsia-se sopii sinulle paremmin.Jos todella rakastaisit
miesta,olisit kiltti pojallekin.Bella- Väsynyt
Ihan kiva, kun provoat täällä Bella. Kukas on sanonut, että en ole kiltti pojalle? Sinun neuvosi kaikkiin ongelmiin taitaa olla: "Eroa! Anna periksi ja eroa". Kiitos ei en halua erota lapseni isästä.
En ole vaatimassa, että lapsi siivoaisi koko talon. Ainoastaan, että hän korjaisi omat tavaransa paikoilleen leikin jälkeen. Se ei voi olla liikaa vaadittu edes 8-vuotiaalta. - Mie
...on nuo Bellan viestit, joten eiköhän jätetä huomiotta. Sitähän hän noilla kommenteillaan hakee.
- Bella
Väsynyt kirjoitti:
Ihan kiva, kun provoat täällä Bella. Kukas on sanonut, että en ole kiltti pojalle? Sinun neuvosi kaikkiin ongelmiin taitaa olla: "Eroa! Anna periksi ja eroa". Kiitos ei en halua erota lapseni isästä.
En ole vaatimassa, että lapsi siivoaisi koko talon. Ainoastaan, että hän korjaisi omat tavaransa paikoilleen leikin jälkeen. Se ei voi olla liikaa vaadittu edes 8-vuotiaalta.En todellakaan halua kenenkaan eroavan noilla perusteilla, ajattelen vaan etta miksi tuhlata
parhaimmat vuodet kiukutteluun lapsesta joka on
syyton.ottaisit pojan kunnolla siipiesi alle
kertoisit vaikka 1000 kertaa pojalle -etta nain tehdaan meidan perheessa.Lapsi vaistoaa ajatuksesi,
on kylla selvilla ettei han ole tervetullut.Varmaan miehesi on lukenut ajatuksesi
ja on haavoittunut sydammessaan.Voisit keskustella asiasta pojan aidin kanssa lapsen takia,jos itse olet kohtelias aidille niin uskon
etta elamasi helpottuisi.Naen asian lapsen puolesta ja hanella on vaikeaa.bella
- uusio myöskin
joo, mulla kun on niin hidas kone että en viitsiny tarkistaa muitten viesteja voi olla päälekkäisyyttä. olikohan niin että viestistäsi ei tullut ilmi siitä että kauanko olette olleet yhdessä? uusio on aina kiperä asia keskustella kun oikeata neuvoa tai tapaa ei ole.ensinnäkin pitäisi ensiksi miettiä miten pääsisi tilanteen herraksi ajatellen sitä että kuitenkin teidän suhde jatkuu pitkään ja lapset on roikkumassa vielä tovin. auttaako siina painostus miestäsi kohtaan mitään vaiko pitääkö sinun itse ottaa ohjat käteesi? kasvatusperiaattelliset keskustelut olisi paikoillaan jolloin voitte miehesi kanssa puhua siitä miten lapsia kasvatetaan ylipääntänsä. se minkä koette uuden tytön paraaksi on myös vanhemman hyväksyttävä. onko ollu että olette olleet kauan yhdessä ja poika on ollu siinä sivussa ilman että olisit itse puuttunut kasvatukseen? on sääntöjä mitä äiti noudattaa ja on sääntöjä mitkä toimii vain teillä ja piste.meillä ei soitella suuta ja kunnioitetaan aikuisia sekä on omat säännöt.
- Ami
Tässä, kun lueskelin tämän palstan juttuja niin en voinut olla huomaamatta tietynlaista kireyttä ja negatiivista suhtautumista avo-/aviopuolison entisen liiton lapsia kohtaan. Ikäänkuin olisivat syyllistyneet johonkin. Lapsethan tässä uhreja olevat, eikä tämänkaltainen "hyljeksintä" auta. Lapsen olo on tukalampi. Varsinkin kun kyseessä on niin sanotusti erikoisempi lapsi ADHD, joka tarvitsee miltei jatkuvaa vahtimista ja muistuttamista. Oireilu on tällöin voimakkaampaa ja lapsi sananmukaisesti hyppii pitkin seiniä. Oireetonkin lapsihan testaa mahdollisimman paljon, jotta saa rajansa selville uudessa tilanteessa. Kärsivällisyyttä, lämpöä ja hyväksymistä hän kaipaa. Ennen kaikkea läsnäolo on tärkeä. Tässä ei ole kyse mistään taistelusta entistä vanhempaa vastaan saati täysin syytöntä lasta, vaan ehkä sinun pitäisi tarkistaa omia todellisia periaatteitasi. En kirjoita tätä mitenkään hyökkäyksenä, vaan lasta ajatellen. Hän tuskin kokee itseään hyväksytyksi, sanoithan ihan kivaksi pojaksi. Tämänhetkinen tilanteesi ei parane, jos jatkat "taistelemalla". Kaivat omaa hautaasi. Avoimuus ja kuuntelemaan pysähtyminen on valttia. Onhan elämäsi miehellä kuitenkin jo lapsi ennestään. Eikö lapsen hyväksyminen ole perusta kaikkien hyvinvoinnille. Hän vaatii enemmän, mutta oliko sinulla kokemusta muuten lapsista vai onko tämä tytär ensimmäisesi? Ole hyvä ja mieti hetki, ennenkuin suunnistat kohti seuraavaa askelta.
- Väsynyt
Ymmärsit kirjoitukseni aivan väärin. Rakastan mieheni poikaa kuin omaani. Mistään hyväksymättömyydestä ei ole kyse. Päin vastoin tällä hetkellä hän saa minulta enemmän huomiota kuin oma lapseni. Eikä minulla ole mitään mieheni exääkään vastaan. Halusin vain neuvoja siihen, mitä tehdä tilanteessa, jossa lapsen kotikasvatus poikkeaa täysin siitä, mitä itse pidän "normaalina". Niitä olen myös saanut. Kiitokset niistä. En nyt jaksa kommentoida enempää, vauva itkee.
- mammas
Väsynyt kirjoitti:
Ymmärsit kirjoitukseni aivan väärin. Rakastan mieheni poikaa kuin omaani. Mistään hyväksymättömyydestä ei ole kyse. Päin vastoin tällä hetkellä hän saa minulta enemmän huomiota kuin oma lapseni. Eikä minulla ole mitään mieheni exääkään vastaan. Halusin vain neuvoja siihen, mitä tehdä tilanteessa, jossa lapsen kotikasvatus poikkeaa täysin siitä, mitä itse pidän "normaalina". Niitä olen myös saanut. Kiitokset niistä. En nyt jaksa kommentoida enempää, vauva itkee.
.. parasta, että varaatte ajan jollekin perhetyöntekijälle, mitä nämä nyt ovatkaan ammattinimitykseltään.. siis että varaatte ajan ja menette yhdessä miehesi kanssa keskustelemaan perheenne tilanteesta. Josko sieltä löytyis vinkeejä jaksamiseen ja siihen, miten arki viikonloppuisin ja tapaamisellaq sujuisi ilman, että uuvut ja niin, että sinulla jäisi aikaa myös pienelle vauvallekin.
Ja samalla myös yhteinen linja miehesi kanssa että miten toimitaan. Ja että miehesikin olisi aktiivisesti ja napakasti mukana.
Ylivilkkaan lapsen kanssa toimiessa mikään ns. normaali ja ns. normaalin lapsen kanssa tehtävä ei onnistu. Se vaatii aivan omat juttunsa joten se vaatisi myös tietoa ja tukea. - Ami
Väsynyt kirjoitti:
Ymmärsit kirjoitukseni aivan väärin. Rakastan mieheni poikaa kuin omaani. Mistään hyväksymättömyydestä ei ole kyse. Päin vastoin tällä hetkellä hän saa minulta enemmän huomiota kuin oma lapseni. Eikä minulla ole mitään mieheni exääkään vastaan. Halusin vain neuvoja siihen, mitä tehdä tilanteessa, jossa lapsen kotikasvatus poikkeaa täysin siitä, mitä itse pidän "normaalina". Niitä olen myös saanut. Kiitokset niistä. En nyt jaksa kommentoida enempää, vauva itkee.
Juu ymmärsin väärin ja olen pahoillani siitä. ADHD lapsi tosiaan on erilaisempi, kuten tässä tulikin jo esille on mahdollista saada tukea ja tietoa. Koulussakin täytyy varautua erilaisiin tapauksiin, joten heille on tukihenkilöt ja eri toimintatavat. Lastakin varmasti häiritsee kovasti erilaiset menetelmät, juuri kun tarvitsisi mahdollisimman paljon rutiinia ja toistoa. Tuntuu, että se on sitten vain sitä ainaista jankuttamista, eikä mene perille, mutta ei kuitenkaan luovuteta vaan jatketaan ja jatketaan. Samat asiat joka päivä, kyllä se näkyy lopuksi. Jaksa Väsynyt vielä. Aurinkoa ja energiaa.
- Samassa tilanteessa ollut
Hei,
Oli kuin olisin lukenut omaa tekstiäni. Sillä erotuksella vaan, että miehelläni on yhdeksän vuotias tytär entisestä avioliitostaan ja meillä yhteinen kolmi vuoitas poika!
Surustelumme alkuaikoina reilut kuusi vuotta sitten, mieheni kuletti aina tytärtään mukana menimmepä sitten minne vaan, vaikka tyttö asui lapsen äidillä. Mieheni haki lapsen työttömänä olevalta ex vaimoltaan aina omien töittensä jälkeen ja palautti hänet iltasella yhdeksään mennessä. Tapaamisemme rajoittui aina iltaan minun aikaisten työvuorojeni vuoksi ja aina tyttö oli mukana!
Muutaman kuukauden tunnettuamme kysyin mieheltä, että jos haluat minusta jotain muutakin kuin hyvän päivän tutun, olisi varmaankin aiheellista alkaa viettää aikaa kahdestaan! Pienen painostuksen alla mieheni luopui iltapäivä hoitajan virasta, josta taas ex vaimo kautta nykyinen anoppini ei tykänneet ollenkaan.
Vuosi tämän jälkeen menimme kihloihin ja muutimme yhteen, minun luokseni! Tytär kävi meillä joka viikonloppu, jotta työtön äiti sai levätä!
Vuosi tämän jälkeen menimme naimisiin ja aloin odottaa poikaamme!
Poikamme syntyi tuli kamalat kateus pusskat, kut isä piti pientä poikaa sylissään, tuli lyömistä, intoa saada pieni itkemään ja nauraa itkevälle vauvalle. tehdä kaikkea käynää ja aloittaa jopa housuun pissaaminen kun ei muuten huomiota saanut. Tämä oli minusta ika naurettavaa kuusi vuoitaalta työltä.
En jaksanut enää kun poikani täytti puoli vuotta. Pyysin miestäni muuttamaan pois!
Tai vähentämään tyttären tapaamisen normaaliin joka toiseen viikonloppuun!
Mieheni ei aluksi suostunut, häntähän painosri äitinsä ja ex vaimonsa!
hain avioeropaperit ja kirjoitin oman osuuteni niistä valmiiksi, annoin ne hänelle!
Mieheni lähti, mutta palasi kahden tunnin kuluttua takaisin ja sanoi tehneensä ratkaisunsa.
Hän valitsi meidät! Kiitos siitä hänelle! Olisi ollut raskasta alkaa perustaa uutta elämää, mutta olisin sen kyllä tehnyt jos muita vaihtoehtoja ei olisi ollut.
Nykyisin hänen tyttärensä käy meillä vain joka toinene viikonloppu ja kesäisin hän on meillä vain viikon. Tytär pissaa edelleen housuunsa ja kiusaa kolme vuotiasta veljeään sen minkä kerkeää, sotkee huushollin ja väittää pikku veikan sotkeneen. Epäilimme tätä miehemme kanssa alusta saakka ja lopulta ratkaisimme asian ja laitoimme veräänä päivänä videokameran nauhoittamaan olohuoneen tv tasolle huoneen tapahtumia. Vilmistä näki kun tavarat lenti ja pikku veikka sai syyt niskilleen vaikka tapahtumaan ei hällä ollut osaa eikä arpaa!
Nykyisin olen pyrkinyt paljon järkkäämään niin, että viikonloppuna jolloin tytär tulee vierailulle, lähden poikani kanssa jollekkin kylä reissulle omien vanhempieni tai ystäväperheittemme luokse. On väsyttävää katsoa kohta kymmenen vuotta täyttävän tytön mellastusta, kieroiulua ja pissapyykki suoraan sanottuna inhottaa!
Voimia ja elämän iloa sinulle ja muista sinä itse päätät mitä sinun tulee jaksaa ja kestää, sitä ei voi kukaan muu sinun puolestasi päättää! - Väsynyt
Heippa toinen väsynyt! kirjoitellaan samalla nimimerkillä, pitää varmaan vaihtaa. Lueppa samalla nimimerkillä kirjoittelevan tekstit ja meillä asuu sentään 15vuotias mieheni poika joka ei ole myöskään kovin oma-aloitteinen eli ei tee käskemättä muuta kuin purkaa tiskikoneesta puhtaat astiat kun on kerrottu sen kuuluvan hänen tehtäviinsä.Olen koko talven passannut häntä ja isää mut nyt on pakko lopettaa kun olen vuorotöissä jossa juoudun kanssa pyykkään ja kokkaan. Kommentoi!
- 3. Väsynyt
samassa tilanteessa. Miehelläni 7 vuotias kauhukakara. Saa kaiken eikä osaa käyttäytyä lainkaan. Aloittaa ruokailunsa sanomalla hyi, mitä tää on? Ei tunnu kovin hyvältä! Aikoinaan meillä meni oikein hyvin, kun hän oli vielä vieras korea ja minä en ehkä kehdannut miehelleni "motkottaa" pojan sanomisista. Mieheni on niin ihana mies, kun olemme kahden, mitta täysi idiootti,kun poika on meillä. Kun komennan tai kiellan poikaa tekemästä jotain, hän täysin kumoaa kaiken mitä olen sanonut ja antaa pojan esim. pelata, vaikka olen juuri kieltänyt... Poika on oppinut, että minua ei tarvitse kuunnella ja kielen näyttö tai irvistus saa minut pahalle mielelle, joten sitä on kiva tehdä.
En suoraan sanottuna siedä tilannetta enää. Jos sanon asiasta miehelleni, tai kritisoin hänen kasvatusta, niin ei siitä synny kuin kamala tappelu, ja mulle saa kiukutella ainakin kolme päivää sanomisen jälkeen.
Kolme vuotta tätä on kestänyt, mutta nyt on yhteinen tulossa ja meillä on täysin erilaiset kasvatus periaatteet... en tiedä mitä teen...
AUTTAKAA!!!!!
- Anonyymi
Kuulostaa erityislapselta ne eivät juuri osaa olla oma aloitteisia tai siivota jälkiään ym tarvitsevat aikuisilta paljon tai sit et ei ole opetettu siivoimista ym.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitaisko olla kavereita?
Haluaisin aloittaa puhtaalta pöydältä sinun kanssasi, tabula rasa. Minä lopetan sinun perääsi haikailun, ja sitten sinäk244312Deodoranttiteollisuus
Annan ilmaisen vinkin. Kyseinen teollisuus voisi alkaa valmistaa kuolleen ruumiin hajua. Olisi varma hittituote, ainakin132968Rukoilimme Länsimuurilla 2000 vuoden jälkeen, Jumalamme oli antanut meille kaiken takaisin
Western Wall, In our Hands. 55th Para. https://www.youtube.com/watch?v=u4BJAppyCSo https://en.wikipedia.org/wiki/55th_141229Kerro kaivattusi
Jokin tapa/piirre mikä sinua viehättää ja mistä hän voisi myös tunnistaa itsensä.43955Oulaisten kaupunki tuomittiin maksamaan korvauksia
Mikäs juttu tämä on? Kaupunki syyllistänyt useamman vuoden koneyrittäjiä ja nyt tuomittu.22950PURRA TULEE !
Valtiovarainministeri Riika Purra, joka on lisäksi varapääministeri ja perussuomalaisten puheenjohtaja, tulee puoluesiht117783Onko MOT tulossa Ähtärin valtuuston kokoukseen?
Esityslistan mukaan Ähtärin kaupunginvaltuuston valtapuolueet aikovat maanantaina estää tilintarkastajan laatiman raport38756- 37754
- 107719
- 135677