Käkisalmen linnan pysäköintialueella on panssarimuistomerkki, jossa on kaksi isohkoa panssarivaunua. Toinen on nostettu oikein tekokumpareelle.
Kaupungissa monta kertaa vierailleena olemme kerta toisensa jälkeen pohtineet ja väitelleetkin siitä, mitkä vaunut ovat kyseessä? Selvitystyössä eivät ole auttaneet neuvoa-antavatkaan, jotka olemme napanneet Sanatoriota vastapäätä olevassa hirsimökissä ruokailun yhteydessä.
Nämä panssarit eivät vaikuta kovin tutuilta laitteilta Suomen rintamilla?
Mitkä vaunut ovat siis kyseessä?
Kaupungissa monta kertaa vierailleena olemme kerta toisensa jälkeen pohtineet ja väitelleetkin siitä, mitkä vaunut ovat kyseessä? Selvitystyössä eivät ole auttaneet neuvoa-antavatkaan, jotka olemme napanneet Sanatoriota vastapäätä olevassa hirsimökissä ruokailun yhteydessä.
Nämä panssarit eivät vaikuta kovin tutuilta laitteilta Suomen rintamilla?
Mitkä vaunut ovat siis kyseessä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
panssarivaunu on T-34 eli sotka, hyvinkin yleinen vuodesta 1942 lähtien. rynnäkkötykki on ISU-152 eli josef stalin sarjan rynnäkkötykki, harvinainen suomen rintamilla.
Maanpinnan tasolla oleva vaunu on JSU-152 –rynnäkkötykki.
Se on panssaroitu, etupäässä jalkaväen tukitehtäviin tarkoitettu tela-alustainen suorasuuntaustykki. Painaa 46 tonnia, aseistettu 152 millimetrin kanuunalla.
Näitä vaunuja oli Kannaksella kesällä 1944. Yksi niistä saatiin sotasaaliiksi Portinhoikassa. Tuo vaunu on Parolan panssarimuseossa.
Jalustalla oleva laite on raskas JS-3 –panssarivaunu.
Painaa 46 tonnia, pääaseena 122 millimetrin puoliautomaattinen kanuuna. Nelihenkinen miehistö, radio ja vaunupuhelin. Suomen rintamilla tätä vaunua ei tavattu, mutta se ennätti vuoden 1945 viimeisiin Saksan rintaman taisteluihin.
Jalustalle nostetun JS-3 –panssarivaunun muina aseina olivat tykin kanssa suunnastettu 7,62 millimetrin vaunukonekivääri ja tornin päällä lataajan tarvittaessa käyttämä 12,7 millimetrin ilmatorjuntakivääri.
Käkisalmen JS-3 –vaunusta tornin kannelle sijoitettu ilmatorjuntakonekivääri on poistettu.
Nimi Иосиф Сталин alkaa I-kirjaimella, vaikka henkilönnimi yleensä kirjoitetaankin "Josif", eli oisko vaunut tyypiltään isu-152 ja is-3. koska vaunuthan oli nimetty isä aurinkoisen mukaan.
Täsmälleen oikeaa tietoa; vaunutyypit on nimetty Josif Stalinin mukaan.
Oikeastaan Stalinin nimi käy hyvin näille hirviöille:
Josif Džugašvili käytti 1900-luvun alussa maanalaisen toiminnan vuosinaan peitenimeä Stalin (teräksinen).
On historian oikkuja se, kuinka tämä vaikeista ja rikkinäisistä perheoloista lähtöisin oleva levoton henkilö ujuttautui valtaan. Siitä oli tuhoisia seurauksia laajalti.
Siitä kärsivät kymmenet miljoonat ihmiset Neuvostoliiton sisällä ja naapurissa kymmeniä vuosia, ja osaksi vieläkin. Suuret määrät ihmisiä menetti henkensäkin.
Maanpinnan tasolla oleva vaunu on JSU-152 –rynnäkkötykki. Kaksi kuvaa:
http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=3321&with_photo_id=38531255&order=date_desc&user=1398578
http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=78&with_photo_id=18292927&order=date_desc&user=2743587
Jalustalla oleva laite on raskas JS-3 –panssarivaunu. Kaksi kuvaa:
http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=3320&with_photo_id=38531343&order=date_desc&user=1398578
http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=79&with_photo_id=18292912&order=date_desc&user=2743587
JSU-152 eli ISU-152 (ИСУ-152) - vaunun pääkäyttötarkoitus oli vihollisen panssarivaunujen tuhoaminen. Pääaseena oli 152 millimetrin haupitsi.
Vaunua käytettiin myös raskaana rynnäkkötykkinä sekä telahaupitsina, eli liikkuvana raskaana tykistönä.
JSU-152 taisteli siis suoralla tulella tankkeja vastaan, toimi jalkaväen ja panssarivoimien suoratulitukena ja antoi tarvittaessa taistelukentälle epäsuoraa tulta.
Laitetta tuotettiin joulukuun 1943 ja toukokuun 1945 välisenä aikana noin 1900 kappaletta. Massatuotanto lopetettiin vuonna 1947. Siihen mennessä laitetta oli tuotettu runsaat 3200 kappaletta.
Vahvan panssarointinsa ansiosta JSU-152 -vaunu osoittautui toimivaksi sotakoneeksi etenkin urbaanissa toimintaympäristössä, kuten Berliinin, Budapestin ja Königsbergin taisteluissa.
Vaunu oli operatiivisessa käytössä aina 1970-luvun alkuun asti. Nykyään se on monen panssari- ja tykistömuseon perusnäyttelyesineenä.
Neuvostoliitto valmisti JS-3 vaunuja aina vuoteen 1959 asti.
Vaunut modernisoitiin 1960-luvulla, ja niitä oli operatiivisessa käytössä kaikissa Varsovan liiton maissa. Myös Egypti ja Kuuba hankkivat näitä sotalaitteita, molemmat 50 kappaletta.
JS-3 oli viimeksi tositoimissa Siinain niemimaalla kesällä 1967.
Ne vaunut, joita Israelin joukot eivät ennättäneet tuhota, egyptiläiset vaunumiehet hylkäsivät kauhunsekaisin mielin ja tuskaisin sydämin.
Toisen maailmansodan loppuvaiheissa raskaita JS-3 –panssarivaunuja käytettiin vahvistamaan tärkeimpiä hyökkäysiskuja pääoperaatioissa.
Vaunut olivat taktisia läpimurtovaunuja. Niiden rooli oli tukea jalkaväkeä hyökkäyksessä. Vaunun tykillä pyrittiin tuhoamaan vihollisen bunkkerit, rakennukset, miehitetyt tuliasemat ja panssaroidut ajoneuvot.
Kun murtoaukko oli tehty, kevyemmät ja ketterämmät T-34 –panssarivaunut rynnistivät murtoaukosta syvälle vastustajan selustaan.
Tässä maalauksessa näkyy myös JS-3 –vaunun ilmatorjuntakonekivääri hyvin:
http://img-fotki.yandex.ru/get/5901/27652091.173/0_6801b_4104cea7_XXXL