Kysyittekö lapsenne mielipidettä

Tyttö oli kuuden vanha eron tullessa. Varsinaista kiistaa ei ollut, vaan asioista pyrittiin puhumaan, vaikka tekikin kipeää ja välillä äänet nousivat yli sallitun desibeli rajan.
Kuitenkin, tytöltä kysyttiin, muttei kuitenkaan ruvettu antamaan kuvaa että koska nyt tahdot olla isin/äidin kanssa niin tottakai saat.
Tyttö nimittäin halusi jokatoisena päivänä toisen ja joka toisena päivänä toisen luo.. No, mimmi tosin oli nuori, mutta lähipiirissä on myös vanhempia lapsia, melkeinpä nuorisoa, joilta on kysytty eron tullessa, ja loppujen lopuksi asia tehdään niin kuin on lapsen kannalta parasta. Aika, jota antaa lapselle, ja kenellä sitä on, sehän se kai on tärkeintä. Ainakin minun arvomaailmassani.

Lapseni oli vielä mahassa. Ja nyt kun aikaa on kulunut, olemme puhuneet asiasta. Ja poika on ihan tyytyväinen siihen, että asuu äidin kanssa. Vaikka isää on välillä ikävä.

Jos ero olisi tapahtunut myöhemminkin... En ikinä olisi poikaa isälleen jättänyt vaikka olisi halunnut. Alkoholistilla ei ole mahdollisuuksia antaa lapselle turvallista ja tasapainoista lapsuutta.

Lapsi oli erotessamme alle 2 v, joten emme katsoneet lapsen osaavan tehdä itsenäistä päätöstä huoltajuuden suhteen. Lapsi jäi exälle ja hyvä niin. Kaikki nämä vuodet olen tavannut lastani lähes päivittäin. Toistaiseksi lasta ei näytä rasittavan se, etten enää makaa hänen äitinsä kanssa. Olemme kyllä aika ajoin puhuneet mahdollisuudesta, että poika muuttaisi minun luokseni. Äiti kun ei voi tarjota miehistä mallia. Mutta omat työaikani ovat sellaiset, että yksinhuoltajuus ei oikein sovi kuvioon.