Sinä

Pitäisikö olla
kaksi erillistä
elämää,
kumpikin eri
maailmaa varten

Liikkua sarjakuvan
ilmakuplassa repliikkinä
ja puristua tiiviiksi
rakkaussuhteeksi

Sitä voisi silittää
kämmenselällä
ympäriinsä
päivän valon
sulautuessa yhteisiin
iltoihin

Niissä hämyisissä
sataa tihruttaa ja
pilvet peittävät
taivaan
savuisen vanun
laskeutuessa kohti
taivaanrantaa


Painottomassa on
helppo rakastaa
laajaa selkeää
näköalaa, joka
on levittäytynyt
luottamukseen ja
saanut rajat

Rajat, jotka
kukkivat ja saavat
kireäksi pingottuneen
tunteen unohtamaan
kuinka nopeasti
päivät valuvat ohi

Korkeasta kuplasta
on helppo nähdä
alapuolisia kasvoja,
joista paistaa kipu,
epäilystä täynnä
olevat silmät

Ne muistuttavat
kissan yhdeksästä
elämästä, siitä
kuinka kauan
salaisuudet säilyvät
puhkaisematta palloa

kaksi erillistä
olemassaoloa,
minun elämäni hänessä
ja hänen minussa

olemalla se näkösälle
jätetty lappu, jota
ei ollut tarkoitus lukea

tuntua kuin
sisustus olisi
sielun ilmoitustaululle
ripustettu
asuttu huone,
jonka avaimen
reiästä näkyy
kolmaskin ulottuvuus

Miksi tämä
hohde kiusaa
minua leikkiä
laskien,
kaksi yhtäaikaista säveltä,
korkea ja matala

Upottaen ajatukseni
kauniin vartalon
väreilevään hyrinään
iltataivaan taakse

saa askeleeni
vaeltamaan tyhjissä
arvauksissa ja
palaen loppuun
jokaisella kierroksella,
muistamatta
niistä mitään
päivän taas
nostaessaan päätään

Silti tuntuu että
olisin voinut luoda
menneisyyden uudestaan,
niitä painostavia
sykähdyksiä

luoden tunteen
jokaisen väärän
käänteen olevissa
oikaistavissa

Kaikki oli niin
epäselvää,
pelkkä kynttilänliekki,
joka tuntuu kajollaan
vääristävän kaikki
kuvat, joita olen
muistini albumista
tulostanut

Sen albumin,
jonka takana
on pelkkä
musta yö

Sade, joka
ei roiski pisaroitaan,
vapisuta käsiä vaan
kohottaa maljan
pakenevan rakkauden
hengelle

Olinhan minä
silloin rakastunut,
korviani myöden
kahlasin syviä
vesiä koskettaen
parhaita

parhaita puolia,
joita naisen vartalo
vakaudessaan tarjoaa
ollen kangastuksissaan
ihanaa juoksuhiekkaa

Hiljaisuus,
josta selviää
sulkemalla silmät,
kauniin keveä
tunnelman virheettömyyden

eräänlainen kuolema
ja katoaminen,
onnellisen miehen
vilu ja nälkä

käsittämättömän
tunnepitoisia sanoja,
lähes yöttömän
yön tuoma viimeinen
pilkahdus siitä
ensimmäisestä maailmasta

Hyväilyjen mieleen
palannut ajattomuus,
joka oli pukeutunut
parhaisiinsa

ollen ilot,
surut ja rakastajatar,
jonka vannomaton
uskollisuus ikävissään
jätti luomatta

Sinä olet

http://www.youtube.com/watch?v=x0FJ6lOtav4&ob=av2e
12159
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

"Elämä on yksi iso kupla, jossa on pienempiä kuplia, joiden sisältä voi välillä kurkistaa, ollen edelleen sen hiukan isomman kuplan sisällä."

Niin kaunis on runosi, kiitos.

Kiitän myös vastauksestasi edellisessä runossasi. Hienosti ajateltu, joskaan ei aivan vastannut siihen, mitä ajoin takaa.
"...heillä on yleensä myös muita tarkempi vainu aistia niitä elämän herkimpiä ominaisuuksia." Upeasti sanottu.

Vaikka olen hiljainen ja ujohko, siltikin elän in perfect harmony with myself. En haaveile olevani jotain muuta. En vaan jaksa tuhlata energiaani moiseen. En koe, että ujous jotenkin rajoittaisi elämääni tai olisi rasite. Minusta se on nimenomaan voimavarani ja vahvuuteni. Vastauksestasi voi saada käsityksen, että itse pidät sitä heikkoutena ja rajoitteena.

Ujo on usein tunneherkkä, empaattinen, muita kuunteleva ja vastuuntuntoinen. Mielestäni tässä kylmässä viileitä suorittajia arvostavassa kulttuurissa meillä ujoilla on oma tärkeä roolinsa. Se inhimillisempi osa.

"Ujouden karaisu on sielun surma.", joku viisas on sanonut. Olen täsmälleen samaa mieltä.

Äänestä
  • Minäkin olin myös pienenä kovin ujo ja ehkä hivenen sulkeutunutkin. Ei minusta nytkään saa mitenkään yltiöpäistä, mutta elämä on osaltaan karaissut ja teroittanut särmiä. Ehkä osaan pitää paremmin puoliani kuin nuoruudessani, jolloin olin mielestäni raakile ja en osannut vastata elämän haasteisiin oikealla tavalla, tämä siis vain oma subjektiivinen näkemys itsestäni. Mä olen aina ollut kiitollinen siitä, että minua on siunattu periksi antamattomalla luonteella, että olen pienestä pitäen saanut vastuuta ja vastannut huutoon yritteliäisyydellä ja sitä kautta saanut luottamusta. Ja kun huomaa pärjäävänsä, olevansa kaiken saamansa luottamuksen arvoinen, saaden siitä uskoa seuraavaan haasteeseen ja näin se ruokkii itse itseään eteenpäin.

    Ujous on kaksipiippuinen asia, jos sillä tarkoitetaan ainoastaan herkkyyden tasoja, ulospäin suuntautumisen tasoja ja käyttäytymisen malleja suhteessa haluun valita hiljaisuus tai pienempi hälinä, silloin kaikki pitäisi olla suht koht kohdillaan. Mutta jos asiaan liittyy sellaisia käsitteitä kun pelko ja uskallus, jotka määräävät sen miten ihminen käyttäytyy esiintymistilanteissa, kotioloissa ja työpaikoilla ollen osaltaan jokin lainen rajoite enemminkin kuin pelkkä oma tahto. Silloin kaikki ei ole täysin harmitonta ja enää niin idyllistä.

    Missään tapauksessa mä en väheksy kenenkään valintoja tai ominaisuuksia vaan nimenomaan painotan sitä, että jokainen löytäisi itsensä ja olisi kiitollinen siitä mitä on saanut ja ei missään tapauksessa yritä olla mitään muuta kuin todellisuudessa on. Aivan kuten sinä sanot pitäväsi itseäsi voimavarana ja vahvuutena. Silloinhan sinä tunnet itsesi kotoisaksi omassa oloasussasi ja et turhaan pälyile muiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, tunnet olotilasi onnelliseksi. Eikä sinun tarvitse sitä selittää kenellekään. Se mitä sinulla on, on se mitä sinä tarvitset ja mitä sinä olet. Jokaisen pitäisi olla tietyllä tavalla ylpeä siitä mitä on.

    Kiitos Ich bin…sinulle oikein paljon!

    Äänestä

  • Savuna saavun kirjoitti:

    Minäkin olin myös pienenä kovin ujo ja ehkä hivenen sulkeutunutkin. Ei minusta nytkään saa mitenkään yltiöpäistä, mutta elämä on osaltaan karaissut ja teroittanut särmiä. Ehkä osaan pitää paremmin puoliani kuin nuoruudessani, jolloin olin mielestäni raakile ja en osannut vastata elämän haasteisiin oikealla tavalla, tämä siis vain oma subjektiivinen näkemys itsestäni. Mä olen aina ollut kiitollinen siitä, että minua on siunattu periksi antamattomalla luonteella, että olen pienestä pitäen saanut vastuuta ja vastannut huutoon yritteliäisyydellä ja sitä kautta saanut luottamusta. Ja kun huomaa pärjäävänsä, olevansa kaiken saamansa luottamuksen arvoinen, saaden siitä uskoa seuraavaan haasteeseen ja näin se ruokkii itse itseään eteenpäin.

    Ujous on kaksipiippuinen asia, jos sillä tarkoitetaan ainoastaan herkkyyden tasoja, ulospäin suuntautumisen tasoja ja käyttäytymisen malleja suhteessa haluun valita hiljaisuus tai pienempi hälinä, silloin kaikki pitäisi olla suht koht kohdillaan. Mutta jos asiaan liittyy sellaisia käsitteitä kun pelko ja uskallus, jotka määräävät sen miten ihminen käyttäytyy esiintymistilanteissa, kotioloissa ja työpaikoilla ollen osaltaan jokin lainen rajoite enemminkin kuin pelkkä oma tahto. Silloin kaikki ei ole täysin harmitonta ja enää niin idyllistä.

    Missään tapauksessa mä en väheksy kenenkään valintoja tai ominaisuuksia vaan nimenomaan painotan sitä, että jokainen löytäisi itsensä ja olisi kiitollinen siitä mitä on saanut ja ei missään tapauksessa yritä olla mitään muuta kuin todellisuudessa on. Aivan kuten sinä sanot pitäväsi itseäsi voimavarana ja vahvuutena. Silloinhan sinä tunnet itsesi kotoisaksi omassa oloasussasi ja et turhaan pälyile muiden tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, tunnet olotilasi onnelliseksi. Eikä sinun tarvitse sitä selittää kenellekään. Se mitä sinulla on, on se mitä sinä tarvitset ja mitä sinä olet. Jokaisen pitäisi olla tietyllä tavalla ylpeä siitä mitä on.

    Kiitos Ich bin…sinulle oikein paljon!

    Toki ujoudesta tulee ongelma silloin, jos se on esteenä sosiaalisten suhteiden muodostumiselle, aiheuttaa syrjäytymistä tai uskaltamattomuutta elämän normaaleissa tilanteissa.

    Uskallus olla aito oma itsensä. En peittele, enkä piilottele. Näin elämällä kosketus omiin tunteisiin ei häviä.

    Hyvää yötä

    http://www.youtube.com/watch?v=mO4lcEQTDO4

    Äänestä

  • Ich bin... kirjoitti:

    Toki ujoudesta tulee ongelma silloin, jos se on esteenä sosiaalisten suhteiden muodostumiselle, aiheuttaa syrjäytymistä tai uskaltamattomuutta elämän normaaleissa tilanteissa.

    Uskallus olla aito oma itsensä. En peittele, enkä piilottele. Näin elämällä kosketus omiin tunteisiin ei häviä.

    Hyvää yötä

    http://www.youtube.com/watch?v=mO4lcEQTDO4

    Juuri näin, olemme varmaan kutakuinkin samaa mieltä asiasta.

    Hyvää yötä

    Äänestä

Skitsoillako meinaat :)

Hellyyskerroin tässä lipoi satasta. Saako runoja syödä? Mä söisin tän heti. Veikkaan että maistuisi sukl... hyss, se on jälleen kerran kiellettyjen aineiden listalla, se pääsiäinen nääs.

Mulle tuli mieleen nykyaikainen Romeo ja Julia tarina. Missä Romeo toivoo ehdotonta rakkautta Julialta, ja Julia luulee että Romeo on vain pelimies. Jolloin Romeo luulee että Julia on pelinainen ja rankaisee hänet armottomasti :)) Ymmärrys heidän välillä vallitsee hetkellisesti, kunnes taas jokin tai joku sekoittaa heidän pää parat. Ja näin tämä jatkuu vuodesta toiseen.

Mä en muista mikä se Shakespearen sadun opetus olikaan? Että pidä kännykkä lähellä jos arseniikkia meinaat ottaa? :)))

Mutta sellainen tarina, jos se kestää tuon kaiken, niin kuvittele.. pidätteleekö heitä mikään.

Ja uutta Happoradiota, hieno! Niisk.

Wapun kunniaksi
http://www.youtube.com/watch?v=JwjBtm_KQlc

Äänestä
  • He hee...mä olen kävelevä skitso ;)

    Tosta sun Romeo ja Julia jutskasta menee pää pyörälle, mutta silleen mukavasti!

    Tässä nykyversio;

    Kertomus miehestä, joka ajatteli lähinnä kulkusillaan ja jonka päässä pyörrytti säännöllisesti(ei kait se muutn ois lurittanu palturia joka yö). Kertomus myös tytöstä, joka rakastui kyseiseen mieheen. Joku voisi tietenkin kysyä, että kannattaako mennä naimisiin ihmisen kanssa, jonka on tuntenut kovin lyhyen aikaa. Nykyaikainen versio voisi olla Matti ja Mervi. Tänään rakastunut ja huomenna vain yhden illan tuttu ja eikös niitä synny viikon jokaisena viikonloppuna, että sikäli kovin on tarinat muuttuneet menneistä ajoista. Mikään ei ole enää pyhää, ei edes aviotonliitto, jossa eilen vasta terffit ja tänään jo vongataan.

    Kiitos miss.fire, anna palaa vaan, mieles tekee kummiskin ;)

    Äänestä

  • Savuna saavun kirjoitti:

    He hee...mä olen kävelevä skitso ;)

    Tosta sun Romeo ja Julia jutskasta menee pää pyörälle, mutta silleen mukavasti!

    Tässä nykyversio;

    Kertomus miehestä, joka ajatteli lähinnä kulkusillaan ja jonka päässä pyörrytti säännöllisesti(ei kait se muutn ois lurittanu palturia joka yö). Kertomus myös tytöstä, joka rakastui kyseiseen mieheen. Joku voisi tietenkin kysyä, että kannattaako mennä naimisiin ihmisen kanssa, jonka on tuntenut kovin lyhyen aikaa. Nykyaikainen versio voisi olla Matti ja Mervi. Tänään rakastunut ja huomenna vain yhden illan tuttu ja eikös niitä synny viikon jokaisena viikonloppuna, että sikäli kovin on tarinat muuttuneet menneistä ajoista. Mikään ei ole enää pyhää, ei edes aviotonliitto, jossa eilen vasta terffit ja tänään jo vongataan.

    Kiitos miss.fire, anna palaa vaan, mieles tekee kummiskin ;)

    Hah! Julia oli sittenkin oikeassa!

    Matti ja Mervi ;DD joo. Annas kun mää hihitän ensin...
    Sympatiat menee kyllä Merville. Ne jatkuvat jutut Matin existä, ja kuinka ne edelleen pyöri kuvioissa, tai jos ei niitä, niin nyxiä. Veikkaan ettei ne kaikki edes koskaan kantautunut Matin korviin. Ei se Mervi-parka koskaan tajunnut että Matti hänestä oikeasti välitti, ennenkuin sai sen rakkaudenosoituksen taottuna johonkin. Vasta sitten hän tajusi, että jos Masaa sattuu noin paljon, hän kyllä välittää sittenkin.

    Sitäpaitsi, ne ne vasta ovatkin näyttäneet, että kandee mennä naimisiin vaikka vuoden jokaisena viikonloppuna :))

    Ai mitä mun tekee mieli.. mä en muista sitä ässällä alkavaa enää :))) paitsi, mun sängyssä on joku karvainen, eikun sinne ;D harmi että se on vähän liiankin...

    Äänestä

Täällähän oli taas yksi romaani. Muistaakseni olen aiemminkin parista runosta
Savuna saavun nimimerkillä kirjoitetusta
sanonut, että vitsi mitä tekstiä. Ja nyt tämä

Sinä

Oletko mitenkään ajatellut, että tästä saisi hyvinkin sellaisen
Vysotski -tyylisen laulelman,
tai sitten
Fado.

Hyvät on rytmit. Kävin nimittäin lukaisemassa tätä jo aamutuimaan pitkästä aikaa harhaillen Rakkausrunot osiolla. Ja nyt iltapäivällä huomaan, että jäi jotenkin niin vahvana mieleen,
että tulin lukemaan uudelleen näitä sanoja.
Ja kyllä kyllä.

Hieno runo !
Kiitos lukuelämyksestä ja kerro sitten täällä kun on sävel ja kuka esittää.

Äänestä
  • Kiitos todella kauniista sanoistasi!
    Olen sanaton rytmistäsi ja laulamastasi sävelestä, joka tuntuu hyvältä jokaisessa solussa yrittäen virittäytyä suraavaan ;)

    Äänestä

Elääkö todellisuudessa vaiko rinnakkaistodellisuudessa, eipä voi tietää. Jokaisella lienee oma näkemyksensä elämästään ja yhteydestä itseensä ja muihin. Onko se matala vaiko korkea sävel riippunee tulkitsijasta ja tulkinnastakin. Elämän monimuotoisuus yllättää usein, vaikka ei itse parhaimpiinsa olisikaan pukeutunut.

Aidosti tykättävä runo, makusteltava ja kummasteltava. Aihetta hivenen sivuava musiikkiesitys löytyi, kysyvä kuten runosi aloituskin.

http://www.youtube.com/watch?v=hq2KgzKETBw

Äänestä
  • Nimenomaa monimuotoisuus yllättää.

    Mitä rakkaus on?

    Mä ymmärrän kaikki hyvät teot, mukavan tekemisen, suudelmat, välittämisen...väliin jopa riitelyn, sopimisen ja taas sen hyvän olon....toisen puolesta voisi jopa kuolla...

    Silti kysyn itseltäni aina uudestaan ja uudestaan....Mitä rakkaus on?

    Nyt tulee kovin hypoteettisen korkealla tasolla jalostamattomia ajatuksia ääneen...
    me käytämme elämästämme kolmanneksen nukkumiseen, kolmanneksen työn tekoon ja vanhemmiten jo puolet vapaa ajasta menee toipumiseen...

    Meillä on pienestä pitäen kiire kilpailemaan lajitovereidemme kanssa kaikesta, rahasta, vallasta...rakkaudesta (mitä se nyt onkin)...meillä on kiire opiskella, mennä naimisiin, kiire töihin ja saada iso perhe...leipää perheelle ja vahtia jälkikasvua, että heillä menisi paremmin tai ainakin siedettävästi...huolehtia ja murehtia kaikesta...olla joskus kateellinen ja vahingoniloinenkin...

    Oppiiko tällaisella menetelmällä rakastamaan, tuntemaan ihmisä, joita haluaisi tavata oli sitten kysymyksessä ystävyyssuhteet tai rakkausasiat ja silti tuntea hyvääoloa ja turvallisuutta, tehdä omia valinoja ja tuntea sitä mitä sydän haluaa, eikä aina tarvitse miettiä mitä toinen haluaa tai miksi hän pettyy tai ilostuu, kun asiat menevät niinkuin menevät.

    Minä olen tullut siihen tulokseen, että monella ihmisellä on asiat hyvin ja he ovat onnellisia ja päällisinpuolin kaikki kohdallaan. Väheksymättä kenenkään kokemuksia, uskomuksia ja elämää...siis minä puhun vain omasta puolestani...väitän että me emme tiedä kuin murusia siitä mitä voisi olla, mitä rakkaus voisi tarkoittaa...olen melko varma siitä. Siinä mielessä hienon biisin heitit,
    Have You Ever Really Loved A Woman...minä heitän pallon takaisin ja kysyn...do you know what love is?

    http://www.youtube.com/watch?v=loWXMtjUZWM

    This question beats me every time...badly..

    Kiitos Kahvin ystävä!

    Äänestä

  • Savuna saavun kirjoitti:

    Nimenomaa monimuotoisuus yllättää.

    Mitä rakkaus on?

    Mä ymmärrän kaikki hyvät teot, mukavan tekemisen, suudelmat, välittämisen...väliin jopa riitelyn, sopimisen ja taas sen hyvän olon....toisen puolesta voisi jopa kuolla...

    Silti kysyn itseltäni aina uudestaan ja uudestaan....Mitä rakkaus on?

    Nyt tulee kovin hypoteettisen korkealla tasolla jalostamattomia ajatuksia ääneen...
    me käytämme elämästämme kolmanneksen nukkumiseen, kolmanneksen työn tekoon ja vanhemmiten jo puolet vapaa ajasta menee toipumiseen...

    Meillä on pienestä pitäen kiire kilpailemaan lajitovereidemme kanssa kaikesta, rahasta, vallasta...rakkaudesta (mitä se nyt onkin)...meillä on kiire opiskella, mennä naimisiin, kiire töihin ja saada iso perhe...leipää perheelle ja vahtia jälkikasvua, että heillä menisi paremmin tai ainakin siedettävästi...huolehtia ja murehtia kaikesta...olla joskus kateellinen ja vahingoniloinenkin...

    Oppiiko tällaisella menetelmällä rakastamaan, tuntemaan ihmisä, joita haluaisi tavata oli sitten kysymyksessä ystävyyssuhteet tai rakkausasiat ja silti tuntea hyvääoloa ja turvallisuutta, tehdä omia valinoja ja tuntea sitä mitä sydän haluaa, eikä aina tarvitse miettiä mitä toinen haluaa tai miksi hän pettyy tai ilostuu, kun asiat menevät niinkuin menevät.

    Minä olen tullut siihen tulokseen, että monella ihmisellä on asiat hyvin ja he ovat onnellisia ja päällisinpuolin kaikki kohdallaan. Väheksymättä kenenkään kokemuksia, uskomuksia ja elämää...siis minä puhun vain omasta puolestani...väitän että me emme tiedä kuin murusia siitä mitä voisi olla, mitä rakkaus voisi tarkoittaa...olen melko varma siitä. Siinä mielessä hienon biisin heitit,
    Have You Ever Really Loved A Woman...minä heitän pallon takaisin ja kysyn...do you know what love is?

    http://www.youtube.com/watch?v=loWXMtjUZWM

    This question beats me every time...badly..

    Kiitos Kahvin ystävä!

    Vaikea kysymys. Uskonpa että vastauksia on yhtä monta kuin kysyjääkin. Onko olemassa yhtenevää vastausta, sen kun tietäisi, voisi kaiketi kutsua itseään viisaaksi.

    Tarjoanpa romanttisen musiikillisen näkökulman aiheesta, vain kapeahko hipaisu kokonaisuudesta, mutta sattumoisin se hivelee ainakin kuuloaistimia, ihan Top..., joten ole hyvä.

    http://www.youtube.com/watch?v=NEOem7U2LPE&feature=related

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Savuna saavun kirjoitti:

Pitäisikö olla
kaksi erillistä
elämää,
kumpikin eri
maailmaa varten

Liikkua sarjakuvan
ilmakuplassa repliikkinä
ja puristua tiiviiksi
rakkaussuhteeksi

Sitä voisi silittää
kämmenselällä
ympäriinsä
päivän valon
sulautuessa yhteisiin
iltoihin

Niissä hämyisissä
sataa tihruttaa ja
pilvet peittävät
taivaan
savuisen vanun
laskeutuessa kohti
taivaanrantaa


Painottomassa on
helppo rakastaa
laajaa selkeää
näköalaa, joka
on levittäytynyt
luottamukseen ja
saanut rajat

Rajat, jotka
kukkivat ja saavat
kireäksi pingottuneen
tunteen unohtamaan
kuinka nopeasti
päivät valuvat ohi

Korkeasta kuplasta
on helppo nähdä
alapuolisia kasvoja,
joista paistaa kipu,
epäilystä täynnä
olevat silmät

Ne muistuttavat
kissan yhdeksästä
elämästä, siitä
kuinka kauan
salaisuudet säilyvät
puhkaisematta palloa

kaksi erillistä
olemassaoloa,
minun elämäni hänessä
ja hänen minussa

olemalla se näkösälle
jätetty lappu, jota
ei ollut tarkoitus lukea

tuntua kuin
sisustus olisi
sielun ilmoitustaululle
ripustettu
asuttu huone,
jonka avaimen
reiästä näkyy
kolmaskin ulottuvuus

Miksi tämä
hohde kiusaa
minua leikkiä
laskien,
kaksi yhtäaikaista säveltä,
korkea ja matala

Upottaen ajatukseni
kauniin vartalon
väreilevään hyrinään
iltataivaan taakse

saa askeleeni
vaeltamaan tyhjissä
arvauksissa ja
palaen loppuun
jokaisella kierroksella,
muistamatta
niistä mitään
päivän taas
nostaessaan päätään

Silti tuntuu että
olisin voinut luoda
menneisyyden uudestaan,
niitä painostavia
sykähdyksiä

luoden tunteen
jokaisen väärän
käänteen olevissa
oikaistavissa

Kaikki oli niin
epäselvää,
pelkkä kynttilänliekki,
joka tuntuu kajollaan
vääristävän kaikki
kuvat, joita olen
muistini albumista
tulostanut

Sen albumin,
jonka takana
on pelkkä
musta yö

Sade, joka
ei roiski pisaroitaan,
vapisuta käsiä vaan
kohottaa maljan
pakenevan rakkauden
hengelle

Olinhan minä
silloin rakastunut,
korviani myöden
kahlasin syviä
vesiä koskettaen
parhaita

parhaita puolia,
joita naisen vartalo
vakaudessaan tarjoaa
ollen kangastuksissaan
ihanaa juoksuhiekkaa

Hiljaisuus,
josta selviää
sulkemalla silmät,
kauniin keveä
tunnelman virheettömyyden

eräänlainen kuolema
ja katoaminen,
onnellisen miehen
vilu ja nälkä

käsittämättömän
tunnepitoisia sanoja,
lähes yöttömän
yön tuoma viimeinen
pilkahdus siitä
ensimmäisestä maailmasta

Hyväilyjen mieleen
palannut ajattomuus,
joka oli pukeutunut
parhaisiinsa

ollen ilot,
surut ja rakastajatar,
jonka vannomaton
uskollisuus ikävissään
jätti luomatta

Sinä olet

http://www.youtube.com/watch?v=x0FJ6lOtav4&ob=av2e

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu