Mitä piditte siivoustyöstä, millaista siivousta? Jos työsuhde ei ollut määräaikainen, miten lähditte?
Itselle siivoustyö valottui viime kesänä. Muuten olin työskennellyt toimistotyöntekijänä, keittiöllä ja henkilökohtaisena avustajana. Ei siis mitään käsitystä siistijän työstä.
Olin työttömänä ja menin sitten vastaamaan siivousfirman ilmoitukseen.
Iän perusteella ja sen perusteella että olin ollut keittiöllä töissä ja tiesin hygieniajutut, oletettiin että osaaminen on hyvää. Sain kyllä perehdytystä, mutta melkein heti alkuun totesin kohteet minulle liian vaikeiksi (elintarvikesiivous). En tajunnut että olisi niin vaikeaa.
Aloin sitten tekemään keikkaa. Rappusiivousta, kotisiivousta, asuntojen siivousta, toimistosiivousta.. Päivät venyi 10 tuntisiksi, motivaatio lakkasi kokonaan, jatkuvasti ehdotettiin töitä myös viikonlopulle ja negatiivista palautetta tuli joka päivä. Yhden kerran sorruin olemaan "sairaana" lääkärin todistuksella. Loppujen lopuksi päätin työsuhteen itse, sanomalla että minulle on luvattu muualta erillaista työtä joka sopii minulle paremmin. (Näin ei ollut todellisuudessa).
Tiedän että minun ei olisi tarvinnut edes perustella irtisanomistani, mutta pelkäsin joutuvani liemeen jos vaan irtisanoudun enkä enää mene töihin. Se töiden määrä oli niin kova, että eivät varmasti olisi helpolla päästäneet.
Ilmoituksen jälkeenkin siivosin vielä kuukauden (olin koeajalla eli irtisanomisaikaa ei ollut, mutta kuulemma olisi parempi jos voisin lopettaa vasta kuukauden kuluttua ja aloittaa uuden työn vasta sitten). Sitten jäin työttömäksi.
Seuraava paikka muutaman kuukauden päästä, vastasin aivan eri ilmoitukseen kuin "siistijä". Työnantaja sanoi, että ennen tuon pestin alkamista voisin siivota jos minua kiinnostaa, niin näkisivät millainen työntekijä olen ja tekisivät sitten lopullisen päätöksen. Suostuin siivoustyöhön alle kuukaudeksi. Kuun lopussa sitten ilmoitettiin että ei ole tulossa tätä paikkaa, mutta siivoustyötä kyllä riittää jos olisin kiinnostunut? Sanoin samat asiat kuin haastattelussa, että siivoustyö ei kiinnosta minua. Olin todella ärsyyntynyt tuosta kohtelusta ja työn jäljen arvostelusta, kuin olisi oletettu että alan heille siivoojaksi enkä enää edes ole kiinnostunut hakemastani paikasta.
Nyt on onneksi mieleinen työ, mutta tiedän sen että siivoamaan minusta ei taida enää olla. Kaikkein yllättävintä oli se kohtelu. Millään muulla nimikkeellä työskennellessäni minua ei ole kohdeltu yhtä alentavasti kuin siivoojana työskennellessä. Ei sitä voi sanoin edes selittää, ei kukaan sanonut mitään loukkaavaa. Mutta arvostus puuttui ihmisten puheesta ja käytöksestä täysin.
Vielä pois jäämisen jälkeen on tullut siivousfirmalta viestiä jossa yritetään houkutella pimeisiin töihin, kun ei löydy muuten tekijöitä vaikeisiin kohteisiin.
Te jotka siivositte ennen, koitteko että työstä oli vaikeaa edes "irrottautua"?
Itselle siivoustyö valottui viime kesänä. Muuten olin työskennellyt toimistotyöntekijänä, keittiöllä ja henkilökohtaisena avustajana. Ei siis mitään käsitystä siistijän työstä.
Olin työttömänä ja menin sitten vastaamaan siivousfirman ilmoitukseen.
Iän perusteella ja sen perusteella että olin ollut keittiöllä töissä ja tiesin hygieniajutut, oletettiin että osaaminen on hyvää. Sain kyllä perehdytystä, mutta melkein heti alkuun totesin kohteet minulle liian vaikeiksi (elintarvikesiivous). En tajunnut että olisi niin vaikeaa.
Aloin sitten tekemään keikkaa. Rappusiivousta, kotisiivousta, asuntojen siivousta, toimistosiivousta.. Päivät venyi 10 tuntisiksi, motivaatio lakkasi kokonaan, jatkuvasti ehdotettiin töitä myös viikonlopulle ja negatiivista palautetta tuli joka päivä. Yhden kerran sorruin olemaan "sairaana" lääkärin todistuksella. Loppujen lopuksi päätin työsuhteen itse, sanomalla että minulle on luvattu muualta erillaista työtä joka sopii minulle paremmin. (Näin ei ollut todellisuudessa).
Tiedän että minun ei olisi tarvinnut edes perustella irtisanomistani, mutta pelkäsin joutuvani liemeen jos vaan irtisanoudun enkä enää mene töihin. Se töiden määrä oli niin kova, että eivät varmasti olisi helpolla päästäneet.
Ilmoituksen jälkeenkin siivosin vielä kuukauden (olin koeajalla eli irtisanomisaikaa ei ollut, mutta kuulemma olisi parempi jos voisin lopettaa vasta kuukauden kuluttua ja aloittaa uuden työn vasta sitten). Sitten jäin työttömäksi.
Seuraava paikka muutaman kuukauden päästä, vastasin aivan eri ilmoitukseen kuin "siistijä". Työnantaja sanoi, että ennen tuon pestin alkamista voisin siivota jos minua kiinnostaa, niin näkisivät millainen työntekijä olen ja tekisivät sitten lopullisen päätöksen. Suostuin siivoustyöhön alle kuukaudeksi. Kuun lopussa sitten ilmoitettiin että ei ole tulossa tätä paikkaa, mutta siivoustyötä kyllä riittää jos olisin kiinnostunut? Sanoin samat asiat kuin haastattelussa, että siivoustyö ei kiinnosta minua. Olin todella ärsyyntynyt tuosta kohtelusta ja työn jäljen arvostelusta, kuin olisi oletettu että alan heille siivoojaksi enkä enää edes ole kiinnostunut hakemastani paikasta.
Nyt on onneksi mieleinen työ, mutta tiedän sen että siivoamaan minusta ei taida enää olla. Kaikkein yllättävintä oli se kohtelu. Millään muulla nimikkeellä työskennellessäni minua ei ole kohdeltu yhtä alentavasti kuin siivoojana työskennellessä. Ei sitä voi sanoin edes selittää, ei kukaan sanonut mitään loukkaavaa. Mutta arvostus puuttui ihmisten puheesta ja käytöksestä täysin.
Vielä pois jäämisen jälkeen on tullut siivousfirmalta viestiä jossa yritetään houkutella pimeisiin töihin, kun ei löydy muuten tekijöitä vaikeisiin kohteisiin.
Te jotka siivositte ennen, koitteko että työstä oli vaikeaa edes "irrottautua"?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siivoustyössä (sitä tehneenä n. 15v) tuo kohtelu on melkeinpä sääntö kuin poikkeus, jos annat niin itseäsi kohdella. Pitää olla voimakas oman työnsä arvostaminen ja itsetunto, että tällä alalla jaksaa. Hyvin helposti siivoojaa pidetään kolmannen luokan kansalaisena. Tosin kaikki firmat/kohteet eivät onneksi ole tällaisia, pitää vain löytää oma paikkansa.
Jos olet eri mieltä pomon kanssa jostain sinua ja työtäsi koskevasta asiasta, niin sinua aletaan "tylyttämään" Vaikka olisit jo vuosia tehnyt työsi hyvin niin silti näin voi käydä!. Huonot pomot siivousalalla, eivät arvosta ja kuuntele alaisiaan, itse ovat puun ja kuoren välissä, kaikki stressi purkautuu alaspäin henkilöstöön. Ja on se niin jännää, ihmisarvoni nousi kummasti uuden ammatin myötä!! Pidin kuitenkin siivoustyöstä ja olisin voinut jopa jäädä alalle jos minua olisi työntekijänä kunnioitettu ja mielipiteitäni otettu huomioon. No, heidän menetyshän se oli...
Mikä on pomo, joka sanoo alaiselleen: anteeksi, olin väärässä? SATUOLENTO