" Ikuisesti sinun." sinä sanoit,
ja katsoit minuun
syvästi vihreillä silmilläsi.
Syvästi ja vakaasti.
Me olimme silloin niin nuoria,
nuoria ja rakastuneita.
Emmekä kumpikaan kai tienneet,
kuinka lyhyt aika ikuisuus oikeasti olikaan.
ja katsoit minuun
syvästi vihreillä silmilläsi.
Syvästi ja vakaasti.
Me olimme silloin niin nuoria,
nuoria ja rakastuneita.
Emmekä kumpikaan kai tienneet,
kuinka lyhyt aika ikuisuus oikeasti olikaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tästä tulee mieleen ensirakkaus
jolloin todella kuvitteli sen jatkuvan ikuisesti.
Lyhyt runo joka sisälsi kuitenkin paljon,
tämä olisi voinut olla alku vaikkapa novellille.
Pidin tavastasi kirjoittaa ja ennnenkaikkea
tuo loppulause oli hyvä muistuts siitä
miten lyhyt "ikuisuus" onkaan. Nuorena ikuisuus
on kuin loppumattoman matkan päässä,
Jäi mietittyttämään kestikö se rakkaus pienen
ikuisuuden? Runo joka jätti jotain lukijan arvailtavaksi
on aina mielenkiintoista luettavaa.
Hämmästyttävää, kuinka tarkasti löysit runosta ja sen sanomasta tekijät, jotka minullakin kirjoitushetkellä ajatuksissa olivat.
Menemättä sen enempää yksityiskohtin, huomaan sinun löytäneen runosta oleellisen.
Runohan päättyy hieman ikään kuin kesken tarinansa jättäen kertomatta mihin ikuisuus päättyi ja miksi.
Ehkä se saa lukijan hetkeksi pysähtymään ajatukseen. Mitä tapahtui?
Ainakin se oli kirjoittajan yhtenä tavoitteena.
Miellyttävän vastauksesi yhtenä kiinnostavana yksityiskohtana voisin pitää mainintaasi novellista. Kirjoitin tuossa talvella novellin, jonka teemana on juuri ensirakkaus. En ainakaan toistaiseksi aseta sitä mihinkään julkisesti luettavaksi, koska kertomukseen sisältyy tapahtumia, joita voisi pitää järkyttävinä.
Ei siitä enempää.
Kiitos kommentistasi, joka paljastaa runoni avautuneen sinulle.