Ostin 8 viikkosen sakemannipennun (poika) eka päivä meni ilman ulinoita.
Pentu ei ikävöinyt sisaruksiaan/emäänsä. Pentu kun oli niin rauhallinen, aateltiin et jospa 3 yö tehtäisiin niin, että pentu nukkuu olohuoneessa ja me omassa makkarissa.
Yö meni taaskin aivan loistavasti, ei inissy ei ulissu, nukku ja kun heräs tassutteli hieman ja meni takas nukkuu. Pihalla tämä (omatoimisuus) näkyy siten, ettei omistajilla ole niinkään väliä vaikkei heitä aina näkyis.
Pentu tulee luokse jos kutsuu, mutta viihtyy liiankin hyvin yksin. Onko koirassa kenties vikaa vai olenko sattumoisin saanut todella rauhallisen ja omatoimisen koiran. Pentu leikkii ja syö ihan normaalisti.
Toivottavasti saisin mielipiteitänne asiasta.
Pentu ei ikävöinyt sisaruksiaan/emäänsä. Pentu kun oli niin rauhallinen, aateltiin et jospa 3 yö tehtäisiin niin, että pentu nukkuu olohuoneessa ja me omassa makkarissa.
Yö meni taaskin aivan loistavasti, ei inissy ei ulissu, nukku ja kun heräs tassutteli hieman ja meni takas nukkuu. Pihalla tämä (omatoimisuus) näkyy siten, ettei omistajilla ole niinkään väliä vaikkei heitä aina näkyis.
Pentu tulee luokse jos kutsuu, mutta viihtyy liiankin hyvin yksin. Onko koirassa kenties vikaa vai olenko sattumoisin saanut todella rauhallisen ja omatoimisen koiran. Pentu leikkii ja syö ihan normaalisti.
Toivottavasti saisin mielipiteitänne asiasta.
Vastaukset 15
Vanhimmat
En pitäisi tuollaista ominaisuutta missään nimessä vikana, pentusi on vain itsenäisempi kuin mihin olet tottunut. Ei pitäisi olla lyhyiden yksinolojen kanssa ongelmia, jos ei nytkään kokoaikaa laahaa omistajien perässä.
Vahvista sidettänne, niin että se myös varmasti tulee takaisin kun niin pyydät, muuten olet koiran uhmaiän aikaan ongelmissa. En tiedä millaisessa paikassa asutte, mutta muistathan että koiraa ei saa ihan joka paikassa pitää irti :-)
Sulla on käsissäsi itsenäinen yksilö. Tässä on hyvät puolet, mutta myös mahdollisia huonoja puolia. Koiraa ei kauhistuta, jos häviät näkyvistä. Pidä tämä mielessä, kun koira on metsässä vapaana ja vahvista pennusta asti sitä, että sen pitää seurata sinua ja katsoa perääsi, eikä toisinpäin. Eli jos pentu lähtee juoksemaan horisonttiin, älä huuda sen perään. Anna sen mennä ja huomata, että jos se lähtee, omistaja katoaa.. Vaihda yllättäin suuntaa metsässä, poikkea eri poluille. Kaikki nämä kannustavat koiraa seuraamaan sun liikkeitä. Leikkikää paljon, pitäkää hauskaa. Se vahvistaa suhdetta. Voi olla, että osottautuu työlääksi tehdä ittensä muita kiinnostavammaksi. Toisaalta tuo rauhallisuus kuulostaa todella hyvältä. Voi olla, ettei tuon kanssa ongelmia edes tule :) Hyvän pennun olet saanut!
Kiitos rakentavavista vinkeistä.
Kamalasti ollaan leikitty ja opettanu, että kun tulee luokse saa jotakin hyvää tai ylipäätä jotain kivaa tapahtuu. Pellolla vapaana ollessa juoksentelin koirasta poispäin ja tulihan se hieman viiveellä perässä. Mukava kuulla ettei koirassa vikaa ole vaan että sattuu omaamaan erillaisen luonteen kun mitä oli aikaisemmalla koirilla =).
Hienoa! Kokeileppa joskus tilanteessa jossa koira touhuilee omiaan niin mene yks kaks huomaamatta piiloon niin, että näet koiran. Toivottavasti alkaa heti etsiä missä olet. Tuota voi toistaa silloin tällöin.
Kun minun koira vaikutti joskus herpaantuvan pitäämään mua silmällä missä olen otin toisen suunnan sanoin heippa ja koiran nimen. Oppi etten minä seuraa häntä vaan hän minua. Hienosti toimi.
Pennulla on ainakin hermot kunnossa :)
Kohdallenne osui todennäköisesti vain hyvin itsenäinen ja vahvahermoinen koira.
Hyvä kun luoksetulo toimii. :)
Tehkää vain itsestänne kiinnostava ja puuhatkaa paljon koiran kanssa niin oppii pitämään teitä silmällä.
Oman vähän yli 1.5v koiran kanssa metsässä tehdään niin että kun mennä porhaltaa edellä käännytään mitään sanomatta takaisin tulosuuntaan.
Ei se koira kovin kauas ole koskaan lähtenyt ja takaisin ollan tultu vauhdilla :D
Oppii pitämään silmällä ihmisiä eikä luota siihen että kyllä ne sieltä perästä tulee.
Kyseessä on vahvan hermorakenteen omistava pentu. Kun uhmaikä tulee, voipi koitella pomon paikalle pääsyä. Mutta jos siinä tilanteessa toimit oikein ja pistät sen paikalleen lauman alimmaiseksi, saat hyvän ja luotettavan koiran. Itsella on ollut yksi sellainen, ja ei paremmamasta väliä, toinen oli jo toista maata.
Kiitos paljon tuli taas paljon lisävinkkejä ja varmistuksia siitä että teen asioita oikein. =)
Eilen oltiin taas pellolla vapaana ja nyt se luoksetulo alkaa jo sujua rivakammin. Koira jopa tarkkailee mitä minä puuhaan eikä mennä jolkota minne sattuu. Elikkä edistytsä on havaittavissa aikamoisesti.
Tuo tuleva uhmaikä hieman hirvittää jo nyt, taitaa tulla aikamoista taistelua siitä Pomon paikasta. Tempperamenttia tältä kaverilta ei meinaan puut yhtään =).
Jos jollakin on vinkkejä miten koiran saa lenkillä olemaan huomioimatta muita koiria/ihmisiä niin laittakee vinkkejä.
Ite oon yrittäny harjotella pennun kanssa katsekontakteja sekä sisä, että ulkona omassa pihassa Näissä oloissa katsekontakti onnistuu lähes aina mutta tilanne muuttuu heti kun mennään lenkille ja näköpiiriin tulee koira/ihminen, oon ku ilmaa koko pennulle. Sen huomio on 100% muualla. Vaikka laitan makupalan nenän alle niin ei mitään reaktiota, ei vaikka kohde olisi kauempanakin.
Help Me =)
Tässä näkyy jo se itsenäisyyden kääntöpuoli, omistaja ei kiinnosta =D Kohteen pitää olla niiiiin kaukana, ettei koirasi ole vielä nähnyt sitä. Pentu ei havainnoi vielä kovin kauas, joten sun on helppoa ennakoida ja ottaa tilanne haltuun jo ennen kun pentu näkee kaverit. Tämä on vaikeaa...pennun mielestä sä oot tylsä. Eli tarviit avuksi maailman parhaat herkut ja maailman parhaan lelun (-> lelun saat tekemällä tehtyä, kun leikit koiran kanssa). Kontaktiharjoittelun kanssa tulee menemään aikaa, mutta jos teet sitä alusta asti pienissä paloissa, sinnikkäästi ja kärsivällisesti, kyllä se sieltä tulee.
Pidä niin, ettei pentu pääse ikinä milloinkaan koskaan moikkaamaan ohikulkijoita ilman lupaa. Ei se loputtomiin jaksa yrittää, kun tietää, ettei se koskaan onnistu. Silloin vastaantulija ei koskaan tarkoita kivaa tekemistä, tutustumista. Tekemistä lenkillä tarjoaa ainoastaan omistaja, jolloin sitä kannattaa katsella ja seurata.
Päästä se luvalla tervehtimään ihmisiä ja muita koiria, ja anna sen riittävästi olla tekemisissä muiden kanssa. Saat sosiaalisen koiran. Mutta älä tee sitä hihassa peruslenkkien aikana, siitä seuraa kiskomista vastaantulijoitten suuntaan.
Vaikka pentu on kaikkien mielestä yliikkissöpö ja sitä ois kiva rapsutella, muista, että siitä tulee iso, eikä kukaan halua sitä syliin.. Eli opasta mahdolliset rapsuttelijat odottamaan, että annat koiralle luvan mennä vieraan tykö ja annat vieraalle luvan huomata koiran silloin kun sillä on kaikki neljä tassua tukevasti maassa :)
Herkut ja lelut ei kiinnosta lenkillä, ei vaikka kuinka voissa paistais (lihaa siis)
Pentu ei muutenkaan ole perso ruualle, mikä helpottaisi kouluttamista.
Täytyy kokeilla leluja ja vaihdella ruokaa johonkin muuhun. En tosin tiedä mikä vois maistua tai oikeestaan haista paremmalta. Nakit ei putoo ollenkaan.
Pentu voi kiinnostua herkuista hetken, mutta maximissaan se on 2 minuuttia ja sen jälkeen herkuilla ei ole mitään tehoa.
Ihmiset ovat kiinnostuneita koirasta ja olenkin saanut jo kuulla kunniani, kun en anna lenkillä tavata muita koiria. Koirasta kun tulee täysin sekopää jos se ei niitä saa lenkillä tavata.
Täällä meilläpäin on kovasti näitä "koira asiantuntioita" jotka kyllä kertovat omat mielipiteensä miten sitä sakua kasvatetaan ja kuitenkin itse omistetaan huonosti kasvatettu pikkukoira.
Yritin kyllä kauniisti naiselle selittää, ettei koira ole eristetty muista koirista, ja saa tavata muita koiria talleilla, kavereilla ja koirapuistossa. Ei auttanut mitään. Nainen tepasteli koiransa kanssa pennun luokse möyhöten kuinka minä teen väärin?
Kyllä pisti hivenen verenpaineen nousemaan.
Koirasta pitäs saada kunnon kansalainen ja kun sitä yrittää tehä, ei sekään mene kaikille perille.
Elämä ei ole helppoa =)
Kokeileppa Dentastixejä,pieninä palasina/murusina..
Meillä täällä oikea nirppanokka ruuan suhteen ,mutta kun dentastixiä ottaa käteen ,valuu poitsulla kuola norona.. :)
Juuttipatukka on meidän koiralle mieluinen kapistus,siihen on suuri mielenkiinto
kun sillä leikittää ja se saa sitä vetää ja voittaa välillä itselleen...
Hän on kovin pieni vielä :) Mä rakensin oman koiran kiinnostusta tiettyihin leluihin ja itteeni tooooodella kauan ja vasta n. 1,5 vuotiaana mulla alko olla voittamaton lelu käsissä ;) Namit ei tosipaikan tullen kelpaa ollenkaan. Rauhassa kun treenataan jotakin, menee herkutkin. Meillä on maksaa (ei paljoo pennuille), sydäntä ja muita sisäelimiä valkosipulilla höystettynä. Ja sitten Frolicit kelpaa myös jostain ihmeen syystä :O Koiranmakkara uppoo kans. Niit on sellasia kiinteitäkin makkaroita, mistä saa hyviä paloja pakastamalla. En pahemmin käytä nakkeja tai lihapullia, on niin paljon suolaakin niissä.
Eli kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Pikkuhauvelilla treenit kestää ihan vaan pari minuuttia ja siinäkin on liikaa. Tee pari toistoa vaan kerrallaan ja sitten jo leikkiä ja taukoa. Ei saa kyllästyttää hauvelivauvelia heti alkuunsa. Treenin pitää olla HAUSKAA =)
Niin ja nyt sun pitää oppia olemaan ihmisille tyly. Oon joskus huutanu törkeesti jollekin, joka vaan tuo ja tuo sitä koiraansa lähemmäs. Kaikki ei vaan ymmärrä. Yhtä ripitin huolella, kun antoi koiransa tunkea kuononsa omani persauksiin, kun kuljettiin edellä...ei muka pysty pitelemään huoh. Odota siinä sitten luottamusta koiralta, kun ei kykene suojaamaan selustaa...grrr... Oikeesti ihmiset osaa olla tosi ääliöitä.
Koirasta kun tulee täysin sekopää jos se ei niitä saa lenkillä tavata.
No ei, ja uskon että se samainen pikkukoiran omistaja huutaa 6 kk kuluttua siitä että miten vaarallisia sakut on, ja vallankin omasi. Mutta, älä välitä siitä, lähde pois tilanteesta, kahjoja on niin moneen junaan. Huolehdi omasi koulutuksesta määrätietoisesti ja ole koirallesi hyvä ja oikeamielinen johtaja. Kun rokotukset on kunnossa, mene koulutuskentälle, siellä koirasi oppii tervehtimään koiria oikein. Ja huolehdi siitä että opetat oikeaa hihnassakulkua jo pennusta, ettet saa vetävää junaa, johon sitten on koitettava kuonopantaa, ja vedonestovaljaita, ja ties mitä.
Ollaan harjoteltu ettei pentui saa vetää hihnassa, mistä sain (taas) mulkasevia katseita ja paheksuntaa. Kommentteina oli "se on vaan pentu, ei se vielä voi ymmärtää mitä siltä haetaan".
No, pidin pääni ja sanoin hymyillen, että kyllä ne ymmärtää ja jatkettiin harjoittelua.
Jännää kun ihmisillä on kamala tarve puuttua toisten tekemisiin ja ei huomata sitä jaloissa räksyttävää omaa koiraa ollenkaan. En minäkään rupea kertomaan mikä heidän koulutusmetodeissa minua mahtaa jurppia.
Dentax tikkuja pitää heti maanantaina käydä ostamassa.
Raakaa lihaa (pikkupaloja) on olleet aika maistuvia.
Myönnän, että olen hieman liian innokas opettamaan koiraa, joten tuo mun toppuuttelu on kyl aiheellista ja otan opikseni =) Pitäis muistaa lopettaa ajoissa.
Täytyy ottaa kellosta aikaa, ettei veny harjotukset liian pitkix.
Maltti on valttia =)
Kiitos taas vinkeistä.