rajatilako?

olen nyt 29v ja epäilen itselläni epävakaata persoonallisuushäiriötä eli rajatilaa. Vaikuttaako tämä rajatilaiselta käytökseltä: Olin psykologin testeissä vuonna 2011 ja kerroin että olin keskeyttänyt kouluni vuonna 2002, koska minua oli kiusattu siellä. olin silloin vasta 19v ikäinen. muut siellä olivat 16-20v. Psykologi sanoi siihen sitten, että murrosikäiseltä ei voi vielä odottaa että he suvaitsevat erilaisuutta tuosta vaan. Minulla heräsi uhma sitä psykologia kohtaan ja kirjoittelin sille useita haukkumaviestejä joissa intin, että hei haloo minä olin vasta 19v ja on väärin olettaa että 19v osaa jo tuosta vaan olla lempeä ja ymmärtäväinen äiti luokkatovereilleen! ja olin jotenkin hyvin mustasukkainen kun koin että psykologi puolustaa niitä entisiä luokkakavereita, joiden kanssa en kerta kaikkiaan jaksanut olla. Ymmärsin teoreettisella tasolla jo silloin että ok, ne on murkkuja eikä ne oo vielä kypsiä. Mutta minä en kokenut pystyväni olemaan niille sen ikäisille mikään turvallinen aikuinen joka hoivaa ja ottaa vastaan lapsen kiukun ja uhman aikuisen tavoin. en kyennyt enkä kykenisi vieläkään olemaan aikuisen roolissa turvallisesti MURROSIKÄISELLE. Mutta vauvalle ja aivan pienelle lapselle kyllä pystyisin. onko epänormaalia että minulta puuttuu ja on puuttunut 19-29v iässä normaali äidintunne ja ymmärrys ja aikuisen rooli 16-18v ikäisiä kohtaan? olenko rajatilahäiriöinen vai vaan normaali mutta liiallisella vaatimuksella kuormitettu ihminen joka ei vielä ole riittävän kypsä äidinrooliin tai ylipäätään turvallisen aikuisen rooliin lapselle tai nuorelle jota ei kunnolla tunne? siinä luokassa oli tunne-elämältään häiriintyneitä nuoria ketkä on vaikeita tapauksia normaalillekimn aikuiselle, saati sitten minulle, jolla oli vaikeaa ja turvatonta lapsena ja harvinainen sairaus jota ei ymmärretty plus sitten rankat kiusaamiset jo päivähoitoiästä saakka niin lasten kuin ailkuistenkin taholta? onko yleensä 19-29v kypsä äidilliseen hoivan antamiseen 16v ikäistä kohtaan aikuisen tavoin? Jos joku puolustaa esim jotain lasta minua vastaan niin minä tulen mustasukkaiseksi ja uhmakkaaksi ja ajattelen, että ääh, epistä, minäkin haluun että minua puolustetaan!!!! ja masennun moneksi päiväksi ja haaveilen siitä että olisin jälleen pieni lapsi. olen myös kiintynyt erääseen lääkäriini ja olen haaveillut olevani hänen lapsi ja takerruin häneen liikaa jne.
077
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


epäilen epävakaata kirjoitti:

olen nyt 29v ja epäilen itselläni epävakaata persoonallisuushäiriötä eli rajatilaa. Vaikuttaako tämä rajatilaiselta käytökseltä: Olin psykologin testeissä vuonna 2011 ja kerroin että olin keskeyttänyt kouluni vuonna 2002, koska minua oli kiusattu siellä. olin silloin vasta 19v ikäinen. muut siellä olivat 16-20v. Psykologi sanoi siihen sitten, että murrosikäiseltä ei voi vielä odottaa että he suvaitsevat erilaisuutta tuosta vaan. Minulla heräsi uhma sitä psykologia kohtaan ja kirjoittelin sille useita haukkumaviestejä joissa intin, että hei haloo minä olin vasta 19v ja on väärin olettaa että 19v osaa jo tuosta vaan olla lempeä ja ymmärtäväinen äiti luokkatovereilleen! ja olin jotenkin hyvin mustasukkainen kun koin että psykologi puolustaa niitä entisiä luokkakavereita, joiden kanssa en kerta kaikkiaan jaksanut olla. Ymmärsin teoreettisella tasolla jo silloin että ok, ne on murkkuja eikä ne oo vielä kypsiä. Mutta minä en kokenut pystyväni olemaan niille sen ikäisille mikään turvallinen aikuinen joka hoivaa ja ottaa vastaan lapsen kiukun ja uhman aikuisen tavoin. en kyennyt enkä kykenisi vieläkään olemaan aikuisen roolissa turvallisesti MURROSIKÄISELLE. Mutta vauvalle ja aivan pienelle lapselle kyllä pystyisin. onko epänormaalia että minulta puuttuu ja on puuttunut 19-29v iässä normaali äidintunne ja ymmärrys ja aikuisen rooli 16-18v ikäisiä kohtaan? olenko rajatilahäiriöinen vai vaan normaali mutta liiallisella vaatimuksella kuormitettu ihminen joka ei vielä ole riittävän kypsä äidinrooliin tai ylipäätään turvallisen aikuisen rooliin lapselle tai nuorelle jota ei kunnolla tunne? siinä luokassa oli tunne-elämältään häiriintyneitä nuoria ketkä on vaikeita tapauksia normaalillekimn aikuiselle, saati sitten minulle, jolla oli vaikeaa ja turvatonta lapsena ja harvinainen sairaus jota ei ymmärretty plus sitten rankat kiusaamiset jo päivähoitoiästä saakka niin lasten kuin ailkuistenkin taholta? onko yleensä 19-29v kypsä äidilliseen hoivan antamiseen 16v ikäistä kohtaan aikuisen tavoin? Jos joku puolustaa esim jotain lasta minua vastaan niin minä tulen mustasukkaiseksi ja uhmakkaaksi ja ajattelen, että ääh, epistä, minäkin haluun että minua puolustetaan!!!! ja masennun moneksi päiväksi ja haaveilen siitä että olisin jälleen pieni lapsi. olen myös kiintynyt erääseen lääkäriini ja olen haaveillut olevani hänen lapsi ja takerruin häneen liikaa jne.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu