Erään kertoman mukaan Hans Selo on erään helsinkiläisen asianajajan pseudonyymi. Onko tässä perää ?
Joka tapauksessa merkillinen hahmo suomalaisessa kirjallisuudessa.
Joka tapauksessa merkillinen hahmo suomalaisessa kirjallisuudessa.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
eli ainakin 70-luvulla.jotain diiva-juttuja jonkun ella erosen kanssa.kirjoitti muistaakseni SELON-TEKO nimisen kirjan
70-luvun turhin julkkis pikkuviiksineen.
Ei näyttöjä.
Kirjoitti 1960-luvulla suurta kohua aikaansaaneen täysin käsittämättömän dadaistisen kirjan Diiva, ja 1980-luvulla lisää sekoa, oli Ella Erosen kanssa, kuoli 1990-luvulla.
Hans Selo (1945-2003) kirjoitti romaanit Diiva (1970) ja Pilvihipiäinen (1985). Ensin mainittu sai J.H. Erkon palkinnon vuoden parhaana esikoisteoksena. Dadaismin kanssa Selon tyylillä ei ole mitään tekemistä: hänen esikuviaan olivat Marcel Proust, James Joyce ja Claude Simon.
Hans Selo oli täysi huijari,joka kirjoitti sellaista paskaa,että pohjalainen maajussi sai varmaan orkut.Tässä huomaa miten höynäytettäviä suomalaiset olivat ainakin joku vuosikymmen sitten.Kyseinen henkilö oli täysi turhake ja siivelläeläjä,jeti linssin jotain seniiliä mummoa ja eli tämän siivellä.
Olen kuullut, että tämä Hans Selo oli piilonimi, ja että mies, "kirjailija" , elisi edelleen yrittäjäeläkkeelläolevana entisenä omenaviljelijänä Ahvenmaalla, ja että miehen, 65v, oikea nimi olisi Hannes Sellgren. En mene takuuseen tiedoista, mutta niin olen kuullut kerrottavan.
Tuskin oikea nimi on sen piilotetumpi kuin Hans Selonen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Selo
Itse törmäsin tyypin nimeen ensimmäisen kerran vasta 1980- tai 1990-luvulla jossain Veikko Huovisen tekstissä, jossa Huovinen antoi ymmärtää arvostavansa Seloa eturivin kirjailijana Suomessa. Tiedä sitten, mitä Huovinen todellisuudessa ajatteli.
IStuin vastapäätä Hans SEloa 70-luvun alussa,itsevarmana salaperäisenä, jonkunlainen hovi ympärillään istui hän. Jotain hänessä oli kun en ole unohtanut; ostin KIrppikseltä diivan ja tulin tähän osastoon. Vai olisiko nostalgiaa? Mitenkähän hän vietti elämänsä?
Hannele Laurista kertova kirja on myös nimeltään Diiva eikö tämä riko tekijänoikeuslakia vai miksi sitä sanotaan.Hans Selo kirjoitti eläessään myös kirjan Diiva.Joten meillä on nyt sitten kaksinkappalein Diiva kirjaa....
Olin Kanarialla samaan aikaan Hans Selon ja Ella Erosen kanssa heti Diivan ilmestyttyä. Hymy-lehti kulki kannoilla.Kyllä hän oikea henkilö oli eikä mikään salanimi. Kirja oli aivan käsittämätön.
SUOMEN NUORISOLIITTO YHDESSÄ HESARIN KANSSA JAKOI TUOLLOIN ERKON PALKINNON JA ANTOI SEN DIIVALLE - KAIKKIEN AIKOJEN HÖLMÖILY!
Kotimaisen kirjallisuuden ns. kuriositeetteja ehkä mutta ei niin kovin merkillinen... Kyllähän näitä löytyy muitakin. Selo vain sai poikkeuksellista huomiota. Onnistui pääsemään julkisuuteen ja jopa arvostetuksi Diivallaan. Julkisuuskuvastaan hän rakensi vähän etäistä, sellaista uneksivaa, mystistä ajattelijaa. Joihinkin se upposi...
Selo jäi yhden kirjan ihmeeksi. Tosin yritti sitten nousta suosioon vielä esikoisteostaankin "loistavammalla" teoksella, mutta se (Pilvihipiäinen) oli floppi. Pilvihipiäisellä voi olla jonkinlaista ansiota taiteellisena kokeiluna ja yrityksenä, ei se täysin kelvoton ole, mutta kirjallisena tuotoksena se ei yllä edes esikoisteos Diivan tasolle, jolla sentään on jotakin ansiota. Seloa on kirjailijana ylistetty neroksi ja poljettu maan rakoon silkkana p*skana ja feikkinä. Minun mielestäni totuus löytyy jostain ääripäiden puolesta välistä.
Minun totuuteni... Ja eikös se niin ole, että makuasioista voimme ainoastaan kiistellä? :)
Diiva tuli hankittua 80-luvun alussa ja Pilvihipiäinen melko lailla sen ilmestyttyä. Silloin pidin niitä HIENOINA teoksina erikoisuutensa vuoksi. Kumpaakaan en silti jaksanut lukea. Kunhan diggailin. Kansitaide sävytti kokemusta. Diivan kansikuva oli olevinaan hieno ja Pilvihipiäisen takakannessa (jos oikein muistan) oli kiva kuva Selosta ja koirista(a)n.
Diiva oli jossain vaiheessa pieni keräilyjuttukin. Ainakin minulta sitä kysyttiin enemmän mitä oli tarjolla, vielä 2000-luvun alussakin jolloin pidin antikvariaattia. Nyt kumpaakin Selon kirjaa liikkuu divareilla ja kirppiksillä, minullakin taitaa tällä hetkellä olla varastossa useampia kappaleita... ja niin kuin sanottu... kyseessä on lähinnä marginaalista kiinnostusta synnyttävä 1960- ja 70-lukujen kokeellisuutta sekä "uutta romaania" edustava kuriositeetti... tajunnanvirtaa, assosisaatioita, monikerroksisuutta, poikkeuksellista kieltä.
Yritän juuri lukea Diivaa. Keksitty kieli on jotenkin raskasta lukea, mutta yritän kahlata niitä kohtia, missä Selo kertoo muista ihmisistä. Rivien välissä on Ella Erosen kotielämästä ja perheestä kuvauksia. Millä tyyppi itsensä elätti, ei ainakaan kirjailijana. Helsingin sosieteettiin pääsi keinolla jos toisella...vaikka teennäisellä suomenkielen rääpimisellä.
Suomenkielen opettajani kertoi "Diivan" kirjoittaneesta keikarista, nimeltä Hans Selo. 70-luvun alku oli aikaa, jolloin uudet tyypit saivat huomiota, myös turhakkeet. Kaikki sellainen meni läpi, koska uutisvälineet olivat kehittymättömiä, verrattuina nykyisiin. Mutta tämä "jokapäiväinen" sankarimme teki opettajaan kirjallaan erityisen vaikutuksen, siinä missä Nykysuomen Sanakirjakin. Silloin! Siinä oli kuulemma, jo silloin, v:llä alkava sanakin. Silloin?! Kuluneitten vuosiymmenten aikana, välillä muistan Hans Selon nimen, myös "Han Solon" takia.
Setäni , joka oli portsarina Marina-Palatsissa kertoi asiakkaasta, pitkässä takissaan. Tuo halusi päästä ravintolajonon ohi menetelmällä: "Ettekö tiedä. kuka olen?"
"70-luvun alku oli aikaa, jolloin uudet tyypit saivat huomiota, myös turhakkeet. Kaikki sellainen meni läpi, koska uutisvälineet olivat kehittymättömiä, verrattuina nykyisiin." - Hans Seloa ei kuitenkaan voi laskea turhakkeiden joukkoon: mm. Markku Eskelinen kohottaa kirjassaan "Raukoilla rajoilla" (2016) Hans Selon romaanit suomenkielisen proosan mestariteoksiksi. Sitä paitsi "uutisvälineet" eivät ole sen kehittyneempiä nykyään, kun kaiken maailman juutuupparit nostetaan kansakunnan kaapin päälle. Rikollisten egonpönkitys mediassa on oma lukunsa: 70-luvulla oli Volvo-Markkanen, onpa vain siitäkin taso laskenut.
ei kukaan ole lukenut diivaa kolmea sivua enempää.
kuka viitsii tavata peräkkäisiä sanoja joista ei suurinosa tarkoita mitään.