Usko ja vapaa tahto

Ja tämä unohtui: veikö Jumala vapaan tahdon Saul Tarsolaiselta?

Ei se vapaa tahto mihinkään häviä edes uskoontulon jälkeen. Jotkut vain käyttävät vapaata tahtoa oikeiden päätösten tekemiseen toiset taas tekevät vapaasta tahdosta koko ajan pirullisia valintoja.

Paavali taisi olla erikoistapaus.

Gal 1:11 Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista;
12 enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.
13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin
14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.
15 Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi
16 ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä,
17 enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon.

Koko luomakunta todistaa Jumalan olemassaolosta. Sinä olet vain myynyt sielusi evoluutiofiktiolle.

Uskossa ei ole kysymys Jumalan olemassaoloon uskomisesta vaan kysymys on hyvin läheisestä yhdessäelämisestä Jumalan kanssa.

Vapaa tahto on eri asia, kuin vapaan tahdon illuusio.

Nosti esille tärkeän kysymyksen. Nämä mainitsemasi ihmiset saivat vankat todisteet Jumalan olemassaolosta. Muiden on sitten pelkästään uskottava ja jos uskot ettei Jumalaa ole, sinua syytetään siitä että sinulla oli vapaa tahto ja halusit itse kadotukseen.

Myös tässä ajassa mone uskovat kertovat saaneensa Jumalalta konkreettisia ilmestyksiä tai puhetta jne. Heilläkin olisi näin ollen tieto Jumalasta kun muilta vaaditaan vain sokeaa uskoa vapaaseen tahtoon vedoten.

Jälleen yksi esimerkki kristinuskon epärationaalisuudesta.

Toisaalta maailma on täynnä uskovaisia ihmisiä myös tänäpäivänä. Eikä heitä kaikkia voi työntää lokeroon "sinisilmäisiä,sokeita,herkkäuskoisia"-ihmistyyppejä. Itsekkin aikoinaan tulin uskoon tutkittuani asioita. Luin, kyselin,kyseenalaistin,tutkin,pohdin ja luin lisää.

Raamatusta voimme lukea myös että kun Jumala puhui ihmisille,ihmisten reaktio oli "ukkonen se vaan oli". Eli jos ihminen ei jotain halua ottaa vastaan, hän ei ota. Vahva on ihmisen mielikin.

Itselläni ei ole mitään ihmeitä vastaan, olenpa itsekkin kokenut yhden minulle ja lähesilleni merkitykseltään todella suuren ihmeen. Mutta mieleen tulee että jos ihmeistä tehdään se uskon perusta, se ei silloin ole kestävällä ja kasvattavalla perustalla. Sellaisesta uskovasta tulee puhujien ja ihmeiden perässä juoksija, valitettavasti heitäkin kristillisessä kentässä on.

Viittaat myös Vt:n aikoihin. Vt:stä saamme lukea kuinka Jumala puhui israelilaiselle, teki ihmeitä ja auttoi israelin kansaa monin tavoin. Seuraavan "mutkan takana" sama israelin kansa napisi,epäili, vajoisi epäuskoon ja vaihtoi eri jumalaan. Eipä siinä enään näitä Jumalan ihmeitä ja auttavia tekoja muisteltu. Merkillinen on ihmismieli.