Anteeksi jo etukäteen, sillä tästä jutusta tulee mitä luultavammin kauhean pitkä!
Olen yhdeksäsluokkalainen tyttö enkä tiedä mitä tekisin. Olen seurustellut erään luokkalaiseni pojan kanssa vajaan viikon ajan ja vaikka pidänkin hänestä tunnen jostain syystä ahdistusta. Aina, kun olen kotona ja mietin meitä minua alkaa ahdistamaan kauheasti ja mieleni tekisi lopettaa suhde siihen paikkaan.
Koulussa olessani viihdyn hänen seurassaan ja meillä on ihan mukavaa yhdessä, halaillaan yms. Hän laittaa joka päivä viestejä minulle ja kertoo ikävöivänsä minua ja kaikkea muuta vastaavaa, mutta huomaan että en itse koko ajan jaksaisi vastailla hänelle. Ja ajatus aivan kahdestaan olosta pelottaa hieman.
Mietin ollemmeko edes toisillemme sopivia; minä menestyn koulussa hyvin, häntä taas ei koulumenestys kauheasti kiinnosta, minulle riittää että tapaamme koulussa ja hän haluaisi että tulisin hänen luokseen kylään (huomenna pitäisi jo mennä ehkä, jos en peru tapaamista tämän ahdistuksen takia), hän polttaa ja minä en (tupakointi ällöttää minua kauheasti), musamakukin on ihan erilainen ja kahdestaan ollessa en keksi mitään järkevää sanottavaa : /
Kaiken lisäksi kesällä edessäni on muutto kauas toiselle paikkakunnalle. Tästä hän toki tietää, mutta uskoo, että meidän jutusta tulis jotain ja selvittäis kaukosuhteestakin. Minä en usko, että siitä tulisi mitään. Tiedän tällä hetkellä, etten halua kaukosuhdetta.
Nyt minua tavallaan kaduttaa, että aloin hänen kanssaan, vaikka en oikeastaan ollut edes varma olenko valmis seurustelemaan.
Ala-asteen seukkausjutuilla saatta olla osaa tässä ahdistuksessani, sillä jo silloin tunsin olevani kuin pakotettu seurustelemaan. Tunteeni ovat ihan sekavat, välillä haluan olla hänen kanssaan, mutta sitten suurimmasta osasta ajasta minua ahdistaa : / En kuitenkaan haluaisi särkeä hänen sydäntään, sillä hän pitää minusta tosi paljon kaikesta päätellen.
Pitäisikö minun jättää hänet? Vai yrittäisinkö olla hänen kanssaan edes siihen asti, että kesäloma alkaa? Onko tämä tunne vain ohimenevää? En tiedä mitä tekisin, apua! :'(
Olen yhdeksäsluokkalainen tyttö enkä tiedä mitä tekisin. Olen seurustellut erään luokkalaiseni pojan kanssa vajaan viikon ajan ja vaikka pidänkin hänestä tunnen jostain syystä ahdistusta. Aina, kun olen kotona ja mietin meitä minua alkaa ahdistamaan kauheasti ja mieleni tekisi lopettaa suhde siihen paikkaan.
Koulussa olessani viihdyn hänen seurassaan ja meillä on ihan mukavaa yhdessä, halaillaan yms. Hän laittaa joka päivä viestejä minulle ja kertoo ikävöivänsä minua ja kaikkea muuta vastaavaa, mutta huomaan että en itse koko ajan jaksaisi vastailla hänelle. Ja ajatus aivan kahdestaan olosta pelottaa hieman.
Mietin ollemmeko edes toisillemme sopivia; minä menestyn koulussa hyvin, häntä taas ei koulumenestys kauheasti kiinnosta, minulle riittää että tapaamme koulussa ja hän haluaisi että tulisin hänen luokseen kylään (huomenna pitäisi jo mennä ehkä, jos en peru tapaamista tämän ahdistuksen takia), hän polttaa ja minä en (tupakointi ällöttää minua kauheasti), musamakukin on ihan erilainen ja kahdestaan ollessa en keksi mitään järkevää sanottavaa : /
Kaiken lisäksi kesällä edessäni on muutto kauas toiselle paikkakunnalle. Tästä hän toki tietää, mutta uskoo, että meidän jutusta tulis jotain ja selvittäis kaukosuhteestakin. Minä en usko, että siitä tulisi mitään. Tiedän tällä hetkellä, etten halua kaukosuhdetta.
Nyt minua tavallaan kaduttaa, että aloin hänen kanssaan, vaikka en oikeastaan ollut edes varma olenko valmis seurustelemaan.
Ala-asteen seukkausjutuilla saatta olla osaa tässä ahdistuksessani, sillä jo silloin tunsin olevani kuin pakotettu seurustelemaan. Tunteeni ovat ihan sekavat, välillä haluan olla hänen kanssaan, mutta sitten suurimmasta osasta ajasta minua ahdistaa : / En kuitenkaan haluaisi särkeä hänen sydäntään, sillä hän pitää minusta tosi paljon kaikesta päätellen.
Pitäisikö minun jättää hänet? Vai yrittäisinkö olla hänen kanssaan edes siihen asti, että kesäloma alkaa? Onko tämä tunne vain ohimenevää? En tiedä mitä tekisin, apua! :'(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vaikutat pelkäävän sitoutumista. miksi? Ehkä et ole valmis sitoutumaan, haluat enemmän "omaa aikaa" ja toimia vapaammin. Mikä seurustelussa ahdistaa.
Sovitteko yhteen, no mielipideasia. Kuvailusi perusteella ette, hän polttaa vaikka vihaat sellaista, arvomaailmat ei kohtaa. Et tosin puhu luonteesta yhtään etkä mainitse pojasta mitään positiivisesti. Miksi olet ihmisen kanssa josta et ole kiinnostunut? Statuksen vuoksi? Jos olet hyvännäköinen niin poika voi olla kanssasi tuosta syystä.
Eli siis, lopeta se suhde. Tuhlaat molempien aikaa. Suhteella ei voi olla tulevaisuutta kun toista ei kiinnosta, näin toimimalla päästään vähemmällä tuskalla.