Mun luokalla on yks poika, me ollaan oltu samalla luokalla nyt koko yläaste, eli kolme vuotta.
Moon ollut ihastunut siihen ennenkin, mut nyt oon jälleen. Tosissaan ihastunut.
Me ei olla sen pojan kanssa koskaan puhuttu, ei me edes tunneta. Se ei oo sellanen... pahisjätkä, itseasiassa todella rauhallinen, kaverinsa seurassa puhelias jne. Vaikuttaa aivan huipulta tyypiltä...
Jokatapauksessa... miul on ollu täs kamala ongelma, kun en tiedä miten hemmetissä voin herättää ko. jätkän huomion nolaamatta itteeni. Mie oon hurjan ujo, en _ikinä_ vois mennä vaa puhuu sille tms.
Nyt hoksasin täs pari viikkoa sitten, et se taitaa katella mua välillä. Tai silleen, vilkuilee joka välissä. Esim. tänään se istu sen frendien kans selkä muhu päin ennen tunnin alkua, ja se käänty yhdessä välissä silleen sivuttain ja kyttäs, ja oli jonkinaikaa tällein.
Silmäpeliä oon koittanu vedellä, mut jos se kattoo ni refleksinomaisesti nakkaan pään lattiaa kohti. (punastun yleensä)
Sen jätkän frendi kiusaa sitä jätkää lokeroilla melkeen aina ku oon siinä, niiden kummankin lokerikot on siin mun lokeron lähellä.
En tiä, pessimistisesti voin sanoa että en ikinä voisi uskoa että kukaan pitää minusta, ujo ja semiepäsosiaalinen kun olen. Mutta kuitenkin. Onko miulla yhtään toivoa? Ja onko ton jätkän kyttäilyssä mitään. No, merkitystä?
Moon ollut ihastunut siihen ennenkin, mut nyt oon jälleen. Tosissaan ihastunut.
Me ei olla sen pojan kanssa koskaan puhuttu, ei me edes tunneta. Se ei oo sellanen... pahisjätkä, itseasiassa todella rauhallinen, kaverinsa seurassa puhelias jne. Vaikuttaa aivan huipulta tyypiltä...
Jokatapauksessa... miul on ollu täs kamala ongelma, kun en tiedä miten hemmetissä voin herättää ko. jätkän huomion nolaamatta itteeni. Mie oon hurjan ujo, en _ikinä_ vois mennä vaa puhuu sille tms.
Nyt hoksasin täs pari viikkoa sitten, et se taitaa katella mua välillä. Tai silleen, vilkuilee joka välissä. Esim. tänään se istu sen frendien kans selkä muhu päin ennen tunnin alkua, ja se käänty yhdessä välissä silleen sivuttain ja kyttäs, ja oli jonkinaikaa tällein.
Silmäpeliä oon koittanu vedellä, mut jos se kattoo ni refleksinomaisesti nakkaan pään lattiaa kohti. (punastun yleensä)
Sen jätkän frendi kiusaa sitä jätkää lokeroilla melkeen aina ku oon siinä, niiden kummankin lokerikot on siin mun lokeron lähellä.
En tiä, pessimistisesti voin sanoa että en ikinä voisi uskoa että kukaan pitää minusta, ujo ja semiepäsosiaalinen kun olen. Mutta kuitenkin. Onko miulla yhtään toivoa? Ja onko ton jätkän kyttäilyssä mitään. No, merkitystä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerää rohkeutta ja mee puhumaan sille =)
Oma arvio ulkonäöstäsi. A. minua kiinnostaa. B jos se ei ole kehuttava, niin se suurentaa sattuman todennäköisyyttä.
Mutta tuo kaveri juttu kuulostaa lupaavalta. Osalla kavereistani on suuri tarve härnätä minua aina kun ihastukseni on lähettyvillä.
Niin juu tuo epäsosiaalisuus ei todellakaan haittaa minua. Se oikeastaan tekee monista kiinnostavampia. Toisaalta se myös haittaa niin HELVETISTI , koska se tekee lähestymisestä niin vitun vaikeaa.
"Oma arvio ulkonäöstäsi. A. minua kiinnostaa. B jos se ei ole kehuttava, niin se suurentaa sattuman todennäköisyyttä."