lukekaa jos kiinnostaa...

Moikka!

Ymmärrän kyllä mielipahasi. Haluan vain sanoa, että äitisi on sinusta huolissaan ja siksi käyttäytyy siten kun käyttäytyy. Eihän se tietty oikein ole, mutta ehkä ainut keino millä osaa tehdä sen. Pelkää tietysti, että sulle käy jotain kauheeta ja pelkää sun pikkuhiljaa alkavaa itsenäistymisvaihetta. Ei ole oikein lukea toisen päiväkirjaa tai tonkia toisen laatikoita. Luulen, että äidilläsi on koko ajan pelko päällä siitä mitä sinulle voi käydä ja mitä kenties kokemattomuuttasi ja ymmärtämättömyyttäsi voit tehdä. Röökinpoltto nyt on tietty vielä pikkujuttuu, mutta sekin jo sinänsä tyhmää ja tarpeetonta. Äitisi haluaa säästää sinua kaikelta pahalta, kuten kaikkien muidenkin vanhemmat. Muista aina, että jos jollain kaverilla ei ole kotiintuloaikoja tai muita sääntöjä, on se usein osoitus siitä etteivät hänen vanhempansa välitä hänestä. Se vasta kauheeta onkin.

Sukulaislapsellesi voit sanoa ihan suoraan, että nää on mun tavaroita ja näihin ei kosketa ja sillä selvä! Anna hänelle valmiiksi pino papereita joihin voi piirrellä.

Koita jaksaa ja muista, että rauhallinen puhuminen ja omista asioista mahdollisimman avoin keskustelu on kaikkein paras keino vanhempien kanssa toimeen tulemiseen. Kukaan ei naura ongelmillesi, koska ne ovat jokaisen nuoren arkipäivää jossain vaiheessa elämää. Jos äitisi huutaa, vältä sinä huutamista ja hermostumista viimeiseen pisaraan asti.

On ihan normaalia, ettei koulu kiinnosta aina. Yritä kuitenkin ens syksynä zempata. Jos et jaksa lukea aina, niin kuuntele ainakin tunnilla ja tee läksyt. Sillä pötkii jo pitkälle eikä vie loppujen lopuksi aikaakaan kovin paljon. Jos susta tuntuu kovin raskaalta, niin mene ihmeessä koulukuraatorin tai koulupsykologin luo juttelemaan asioistasi. Siinä on sellanen henkilö joka varmasti voi auttaa sua ja ehkä osaa opastaa äitiäsikin.

Voi hyvin!

minullakin on tytär 11,5w. kirjoittaa päiväkirjaa, jota en lue, mutta huoneensa kyllä siivoan ja käyn läpi myös pöytäpinnat. tytön omasta pyynnöstä. síllä laiskuuttaan jättää siivoamisen viime metriin, jolloin katastrofi (ettei huoneeseen enää sisään sovi) on jo lähellä.

pöytiä siistiessä vilkaisen kaikki liput ja laput päällisin puolin, jotta tietäisin mitä on suoraan roskia, mitkä säilytettävää sälyä.

lapsella on oikeus tiettyyn yksityisyyteen, mutta vanhemmilla on toki oltava oikeus seurata ettei lapsi joudu laittomille teille. vanhemmilla on kuitenkin vastuu lapsensa teoista täysikäisyyteen asti.

kirjoituksestasi kuultaa läpi, että olet mielestäni kovin nuorena alkanut liikkua myöhään ulkona ja kokeilla päihteitä, kuten nyt ainakin tupakkaa. arvaa pelottaako äitiäsi mitä muuta olet kokeillut?

millaisessa kaveri porukassa liikut? millainen serkkusi on luonteeltaan? bilehile vai lukutoukka? pelkääkö äitisi, että serkkusi houkuttlee sinua syvemmälle huuruiseen elämään?

entä se toinen sukulaislapsonen? asuuko hän kanssanne vai vain kyläilee? HÄNELLE voit suoraan sanoa, että sinun tavarasi ovat sinun, piirrelköön omiin vihkoihinsa. toisten tavaroiden, kuten myös seinien tuhriminen on lapsellista.

jotenkin kuultaa läpi, että murrosikäsi on alkanut tavattoman rajuna, jos äitisi väittää jo kaksitoistavuotiaalle ettei kestä häntä. miten teillä meneekään kolmen vuoden päästä kun murrosikäsi saavuttaa huippunsa? yhteys isään? olisiko isästä välittäjäksi? vai onko hän perus sohvaperunaisä?

koulun alettua käy juttelemassa terveydenhoitajalle, jos koulullanne sellainen on. kerro myös, että koulu viimevuonna alkoi takkuamaan. yläasteelle on sinulla vielä vuosi/kaksi aikaa... sinne kannattaisi mennä niin hyvällä todistuksella kuin pystyy: on sitten pikkaisen varaa hellittää yläasteen vaatimusille.

Mun mutsini oli kanssa just tollanen! Mulla ei lapsena ollut minkäänlaista yksityisyyttä vaan mutsi luki mun kirjeeni ja päiväkirjani ja sitten mesosi siitä, kun olin kirjeenvaihtokaverilleni kirjoittanut, että mutsini ei kunnioita yksityisyyttäni. Hän haukkui mut, kun olen kirjoittanut hänestä pahaa, mutta kirjeitteni lukemisella hän todisti, että en ollut keksinyt mitään vaan kirjoitin niinkuin asia oli. Omaa huonetta ei ollut ja hän nuuski pikkuhousunikin. Kuulemma sen takia, että tietää mitkä menee pyykkiin.

Minä sain myös häätökäskyjä kotoa jo sinun ikäisenäsi. Hulluin syy oli se, että kylpypyyhkeisiin oli tullut kammasta nyppyjä, kun olin kammannut märkiä hiuksia pyyhe hartioilla suihkun jälkeen ja kampa oli vähän tarttunut myös pyyhkeeseen. Mutsini skitsosi minulle, että minä tuhoan hänen liinavaatteensa ja saan muuttaa muualle, kun hän ei kestä minua.

Usein hän huusi, että hän tulee tekemään kaikkensa, että en pääse naimisiin sillä minä olen niin kamala ihminen. Hän tulee kertomaan kaikille minun poikaystävilleni, että minun kanssani ei kannata olla, sillä minä aiheutan toisille vain tuskaa. Sitten hän tekikin sen ihan oikeasti.

Murroiässä sairastuin anoreksiaan, että saisin edes jotain itsemääräämisoikeutta omiin asioihini. Mutsini ei edes huomannut laihtumistani, mutta koulun terkkari sitten pyysi minut luokseen, kun oli katsellut minun kutistuvaa olemustani. Hänen kanssaan juttelin ja sain vähän näkökulmaa siihen, että kotoa pääsee vielä jonain päivänä pois.

Odotin kotoa poispääsyä 10-vuotiaasta lähtien. Sitten ylioppilaaksi kirjoitettuani lähdin enkä ole enää takaisin mennyt.

Koulunkäyntiä ei kannata jättää hoitamatta, sillä se on sinun pääsylippusi pois. Tee se voimiesi mukaan kunnolla, niin sinulla on tulevaisuudessa mahdollisuuksia.

Tsemppiä, sinulla on kohtalotovereita!

Hei!
Itselläni on kolme lasta, joista vanhin on 15v.
Tytär oli kiltti äidin kullanmuru, kunnes kävi rippikoulun. Sen jälkeen alkoi tupakanpoltot ja alkoholikokeilut ja hän tuli muutaman kerran myöhään kotiin, että olin jopa jo nukahtanut. Olin todella huolissani ja sanoin siitä tyttärelleni. Hän oli ensin kiukkuinen, kun ei saa tehdä mitä haluaa, mutta ymmärsi sitten huoleni.Sanoin kuinka tärkeä hän on minulle, ja etten halua hänelle tapahtuvan mitään kauheaa. Ymmärrettyään hän alkoi tulla viimeistään klo:24 kotiin, yleensä aiemminkin. Meillä ei tehty tupakasta ja alkoholista mitään ehdottomasti kiellettyä ja nykyään hän seurustelee, eikä juuri koskaan juo alkoholia ja meillä on todella hyvä ja molemminpuoleinen luottamus. Minä en käy koskaan lukemassa mitään hänen kirjoituksiaan.Ne ovat jokaisen "murkun" omia ajatuksia ja on ihan luonnollista tuntea välillä suuttumusta muita kohtaan. Myös omia vanhempia. Niin minäkin nuorena tunsin.Pidä lippu korkealla!

tuohon kirjoitukseen että minä en polttanut...mutta jäin kiinni itse polttamisesta jonkun ajan päästä.Vanhemmat sanoi että joskushan sitä tulee kiutenkin kokeiltua mutta en saa missään nimessä alkaa vakituisesti polttamaan enkä ikänä alakkaan.Äiti kyllä luottaa serkkuuni että hän ei yllytä mua ihan mihin vain,mä osaan kyllä pitää itsestäni huolta ja tiedän mis raja kulkee...ja myös äitini tietää että pidän itsestäni huolta.Sukulais tytölle olen sanonut moneen kertaan että lopettaisi mutta se ei usko,ja äitikään ei ota sitä vakavasti.

paras vaihtoehto on kärsiä ja käydä koulu loppuun.
Jos vaan jaksaa.
Toista itsellesi,aina kun on raskasta,että kysymyksessä ei ole elinkautinen vaan niin ja niin monta vuotta.
Niin minä tein ja kun koulu loppui katosin kuin savuna ilmaan enkä takaisin ole katsonut.

"huolissaan" ei tarkoita sitä,että kirjesalaisuudesta ei tarvitse välittää.
Turha tosin edes yrittää mainita asiasta näille "Ja-ei-varmaan-koske-mua"mutseille.

Kirjotappa äidilles kirje, jossa kerrot siitä mitä tunnet ja mainihet mm. tuon, että et aio aloittaa polttamaan ym. Äitis tietäis, mitä ajattelet jne. ja vois ottaa vähän rennommin.