Olisin ehkä mennyt sinne, ellei olisi ollut muuta menoa.
Mm. Espoon sotaveteraanikuoro esiintyy, muitakin kuoroja.
Mm. Espoon sotaveteraanikuoro esiintyy, muitakin kuoroja.
Veteraanijuhla TV 1:llä alkaa 17.05.
Kannattaa katsoa!
34107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Eurooppalaisittain hyvin merkittävä juhla.
Siellä ovat maailman ainoat hävityn sodan
sankarit!
Kommarit eivät koskaan muutu.
Ei ole edes neukkulaa enää, mutta kotikommarin uhota pitää. Sankari kun oli turvasäilössä, kun nuo julhijat olivat tositoimissa.
Ettekös tunne Suomen historiaa?
Tottahan tuo on, että sota hävittiin.
Siinä meni Karjala, Petsamo ja jäi
vielä maksettavaakin.
Tuon voi lukea netistäkinj.
sinulle oikein kunnon selkäsaunan! Senkin uuno-luuseri! :(
Katsoin luikki-Kataisen puhetta. Pistin tv:n kiinni.
Kiitos muistutuksesta aloittaja!
Kaksi tuttua oli tuolla mukana.
Päätöslauluksi Maamme nostatti kyyneleet silmiin, on se niin juhlallinen ja tuo monet muistot mieleen.
tuossa juhlassa ihan kohdillaan!
Oli minusta juhlavaa katsella suoraryhtisiä veteraaneja, tippa tuli kyllä silmään kuunnellessa.
Muutama tuttu oli minullakin siellä mukana, yhdet kasvot tunnistin. Ovat he kunnioituksemme ansainneet, ja vääjäämättä muistuu mieleeni oma isänkin, joka kaatui -41.
Paljon heiltä vaadittiin, samoin kuin lotilta ja kotirintaman väeltä, lapsiltakin.
Kiitos heille kaikille!
Paljon heiltä vaadittiin, mutta karkuun lähtivät!
Ja vielä ilman taistelua.
Huhtiniemessähän nuo rintamakarkurit palkittiin.
Alla historiaa:
Suurhyökkäyksen alettua Neuvostoliitto vastasi Suomen rauhantiedusteluihin vaatien ehdotonta antautumista.[34] Neuvostoliiton tykistökeskitykset ja ylivoima mursivat suomalaisen puolustuksen[34] (Valkeasaaressa 10. kesäkuuta 1944). VT-linja (Vammelsuu–Taipale) murtui Kuuterselässä 14. kesäkuuta ja Viipuri vallattiin suomalaisilta lähes taisteluitta 20. kesäkuuta. Samana päivänä tehtiin Elisenvaaran asemalle sodan tuhoisin lentopommitus, jossa kuoli yli sata, ja loukkaantui yli 300 henkeä.
pakoon lähdössä kikkelit vinkuen. Se vihaa suomalaisia.
Eivätkös sankarit ole yleensä ja perinteisesti voittajia?
Onko sankari sellainen, joka ei ole selviytynyt voittajaksi, mutta on pannut vastaan ja hävinnyt?
Yleinen käsityshän on, että tuo sota hävittiin. Eihän muuten olisi sotakorvauksia maksettu.
yksi nikki, hyppään yli, se on viisainta!
noin merkin 3/21=Uuno-luuserille!
Uuno-Luuseri on taas pakoon lähdössä kikkelit vinkuen.
Se vihaa suomalaisia.
Jätetään omaan liemeensä kiehumaan typerys!
Sillä ei ole kaikki kupit kaapissa.
Yleinen käsitys on se että sinulla on vaikeuksia eikä siitäkään kannata olla erimieltä.
Kannattajansa kaikilla.
Yleinen käsitys-alkuinen viesti on tarkoitettu 3/21 lle!
On, on sankari se, joka yrittää jonkin asian puolesta vaikka oman henkensä uhalla.
Silloin on voittaja, vaikka vain oman itsensä voittaja, voi taistella vaikka turhan tähden.
Miksi jankataan voittamista ja häviämistä...kohtako jo 70 vuotta. Tässähän ollaan, voittajina mielestäni, monessa asiassa. Enpä oo koskaan miettiny, oliko viime sota voitettu vai hävitty.
Minusta nämä sotajutut vois jo jättää rauhaan, kukin osaa arvostaa sodassa olleita tekemättä enää siitä suurta numeroa....antaa menneen olla, ollaan tässä ja nyt.
Mitä tekemistä hengenmenolla on,
jos karkuun lähtee. Osa juoksi
satoja kilonetrejä kotiin, äidin luo.
Sehän oli rintamakarkuruutta!
Siksi teloitettiin Huhtiniemessä.
Nykyhetken voi ymmärtää vain historian kautta. Isänmaan vapaudesta nämä veteraanit ja varsinkin sankarivainajat maksoivat niin kalliin hinnan, ettei heitä kyllin voi arvostaa. Pitkään heille sanottiin, mitäs läksitte eikähän Halonenkaan koskaan oikein ollut heitä arvostava. Eipä tuo tullut ERnroothin hautajaisiinkaan.
Miksi tuon osan menneestä pitäisi antaa olla, kyllä se vaikuttaa valtavasti meihin monessa polvessa vielä. Näitä veteraanejahan on elossa vielä, en ymmärrä tuollaista mitätöintiä jota susmorsian haluaa. Ajatellaan vaikka evakkoja, heitäkin on vielä varmasti palstallakin kirjoittamassa. Monet ymmärtää paremmin lämpimien maiden elintasopakolaisia kuin omia evakoita.
Höpö-höpö...luuletko sinä, etten historiaani ole lukenut, ja historia on niinkuin se luetaan. Nytkin kirjoitat taas muulla nikillä, häviäjä olet sinä.
Voin olla isänmaallinen hiljaakin, oletko niinsanottu hyvä ihminen, kun täällä "isänmaallisuttasi" korostat. Provosoit minut ärsyyntymään, siinä näemmä onnistuitkin.
Mitätöintiäkö susmorsian haluaa...hah, en vaan julkisesti paasaa, miten arvostan ja pirruuttan en kerro evakkoasiasta mitään enkä oman sukuni kohtaloita sotien syistä tai ansioista.
Odotitko nurkan takana, että pääset taas lohkaisemaan minun "pääni menoksi" jotain ilkeää. Saat aina huomata, että minä pärjään kyllä.
ja puhut niin täyttä asiaa kuin vain puhua voi!
Ihminen, joka ei ymmärrä historiaansa tai kansansa historiaa,
ei voi ymmärtää nykyhetkeäkään oikein!
Näin on totuus.
myös tästä aivan ilmeisestä vainoharhaisuudestasi, sus.
Kiitos isänmaallinen!
Olen evakko, saanut tuta milloin mitäkin, arvostan kuitenkin vapaata isänmaata tänäkin päivänä yli kaiken.
Ehkä ne sodan pahimmat kauhut jä monelta vain kuullun ymmärtämiseksi, kokemuksia tuli meille pakomatkalla liikaakin.
No voi, ei ollut mitenkään tarkoitus hyökätä susmorsiamen henkilöön, olisin vastannut kenen tahansa viestiin samalla tavalla, kun minusta siitä välittyi se että et veteraaneja arvosta eikä saisi juhlia heitä. Evakkotien olen minäkin kokenut ja monet surut ja haavat jäi iäksi.
Vääriä päätelmiä teet, ei minulla mitään vaki nikkiä ole ollutkaan ja harvoin täällä käyn mitään kirjoittamassa. En ole sen parempi tai huonompi ihminen kuin muutkaan ja anteeksikin osaan pyytää, jos sinua loukkasin.
Oliskohan englanninkielen sorry-sanalla jotain merkitystä, kun me suomalaisetkin olemme vähän kerrassaan oppineet sannomaan anteeksi. Kaipa sorry-sana on niin vikkelä sanoa eikä tarvitse nolata itteään...."nolata",uskaltaessaan rohkeasti pyytää anteeksi, ihan suomeksi. Kauppojen ovistakin työnnyimme ennen laumana toisiamme tönien, joskus kuului kyllä
...ohhoh....jos joku mummo kaatui tungoksessa.
Joten anteeksi sanon minäkin eilisaamuista kiukkuiluani, annan luvan !!! muitten ilmaista eri tavalla isänmaallisuuttaan.
Ihan mukavalta tuntuu, kun alkaa uuttakin mielipideväkeä soljua piiriimme.
Teretulemast, sanon, kuten eilen olin innoissani kun rappuumme muutti yllättäen virolaisia, ihan minua vastapäätä. Voin ovisilmästä tiirata, milloin heillä ovi auki loksahtaa ja sitten muina naisina sattumalta tupsahtaa samaan aikaan käytävään eesti keelega räägima.
Ihan innon hiki tuli eilen, kun satuinkin olemaan tuossa ulkoreviirilläni ja tarkka korvani erotti eesti keelt. Johan kerkisin höpöttämään....kas te eestlasi olete, mina olen ka Eestis elanud Haapsalu lähedal Taeblas.
Hyvää Vappua kaikille!
sinulla oli kanttia pyytää anteeksi eilisiä harhalaukauksiasi.
Annan arvoa reiluudelle.
Onhan näitä evakkoja ja veteraanejakin näitten palstakirjoittelijan mukana, minä olen evakko ja mieheni sotaveteraani jota pikapuolin lähden katsomaan sairaalaan.
Sai sotakokemuksenaan muiston päähänsä joka on koko elämän ollut häntä muistuttamassa siitä ajasta.
Emme kuitenkaan niin kovasti arvosta noita veteraanijuhlia.
Rahamäärä joka niihin käytetään olisi kyllä tarpeen avunantoonkin näille veteraaneille.
Olen sellaisesta perheestä kotoisin jossa meitä oli ykstoistatusinaa, minä se viimeksimainittu. Kuusi vanhinta veljeäni oli sodassa ja kun viisi palasi ei he tunteneet olleensa sankareita, kaukana siitä. Vasta paljon myöhemmin luotiin sankarivainajat ja sotasankarit, nyt näitä palvotaan ja ihannoidaan ei uskalleta tunnustaa, että sota hävittiin.
LateVaan, tarlkoittanet että teitä oli yksi toista tusinaa, siis 13 lasta.
Kyllä, Suomi hävisi sodan. Miksi? Siksi, kun mennä rymisti vanhan rajan yli Suursuomea havittelemaan. Piste.
ois ollu 11 tusinaa lapsia, 132 lasta.
Muistanette, että sota-ajan kärsimykset olivat pitkään tabu Suomessa. Jopa viralliselta taholta annettiin ymmärtää että sota unohdetaan, eikä siitä puhuta.
1964, kun veteraanit halusivat järjestää sodan alkamisen 25-vuotismuistotilaisuuden, kielsi silloinen pääministeri heitä järjestämästä tilaisuutta.
Ajat ovat onneksi hieman muuttuneet. Ihmiset ovat aina kuvitelleet että vaikenemisella ja ajalla parannetaan haavat. Asiasta puhumisella vältettäisiin siirtämästä sodan traumoja tuleville sukupolville.
Mistä luulette perhesurmien, väkivaltarikosten, alkoholismin ja yleisen pahanolon suomalaisten keskuudessa johtuvan? Monet syyt saattaa löytyä rikkinäisistä sodan jälkeisistä perheolosuhteista, kun traumatisoituneet, loukkaantuneet isät tulivat rintamalta. Yhteistähän oli kaikille perheille ettei ulkomaailma saanut tietää mitään, mitä perheitten sisällä tapahtui. Joskus sitten kuplat räsähtävät rikki, eikä jakseta enää.
palstan ehdottomasti paras viesti, jonka nikki 9 5 vaatimattomasti ilman nimmariaan kirjoitti.
Tuota ei ole ymmärretty Suomessa ollenkaan,
ja minäkin olen siitä jotain aikaisemmin kirjoittanut.
Tekisi mieleni antaa sinulle arvosanaksi 10 .
KIITOS!
Niimpä!
Nykyään, kun joku ikävä tapahtuma sattuu, annetaan ihmisille heti kriisiapua. Silloin kun sota loppui, ja sieltä palasi keholtaan ja mieleltään järkkyneet sotilaat, niin ei ollut kukaan tarjoamassa kriisiapua. Töihin vaan maksamaan raskaita sotakorvauksia, ja olemaan hiljaa.
Silloin olisi se apu tarvittu. Nykyään ei varmaan ole kenelläkään sitä taloudellista hätää, mitä silloin ihmisillä oli.
Todella ihme, että siitä on näinkin hyvin selvitty. Nykyään voidaan jo autella näitä ulkomaisia pankkeja! Eikö olla menty vauhdilla eteenpäin?
Yksitoista tusinaa on 132 lasta enkä löytänyt ennätystenkirjastakaan.
Taitaa tyyppi valehdella taas.
http://yle.fi/uutiset/veteraanijarjestot_ovat_varoissaan/1175468
Tästä linkistä voi lukea, että veteraanijärjestöillä on huomattava varallisuus. Toivoisi, että elossa olevat saisivat varoista nauttia . Mutta on sekin ihan oikein, että osa varoista jää muiston kunnioittamiseen. Kaikki veteraanit omaisineen eivät saaneet nähdä, että virallinen taso osoitti kunnioitusta ja kiitollisuutta,.
Kyllä juhlat ja muistaminen on tarpeen, nuorten pitää saada tietää , mitä tapahtui heidän isoisilleen ja isoisoisilleen. Itsenäisyys ei ole itsestäänselvyys, sen eteen on koko kansa suuret uhraukset tehnyt, eniten sankarivainajat ja veteraanit. Eihän itsenäisyyttä edes osaa arvostaa eikä maanpuolustustahtoa synny, ellei asia ole esillä. Ei juhlissa tarvitse korostaa voittajia ja häviäjiä, kaikki sodassa häviävät , suunnatonta kärsimystä se on kaikille osapuolille.