Kulmasaari, muistoje saari -.
Voi kuvitel, et se oli kulmikas
tai et se olis jossai kulmas
johonki merimailleihi nähre.
Mut ei, se oli iha kuival maal;
se oli erikoine mettäpala,
pello nurkkaa unohtunu.
Ainakaa puit ei ollu kaarettu.
Me oltii lapsii ja se oli seikkailu,
erilaine ko muut mettäpaikat.
Kaikki puut oli valtavii;
männyt, kuuset ja katajakki.
Siäl kasvo semmosii kukkkii
piänel mettäsaarekkeel,
mikkä muute o erikses:
kialoi ja maariakämmeköi.
Meil se oli paratiisi,
vaik melkei koton .
Mut paratiisit katoo,
kulmasaariki.
Meil tehtii mettätöit,
ko rahhaa kerra tarvittii.
Kaikki puut pantii tukeiks.
Lapsilt ei kysytty mittää.
Viäki se vähä karvastellee.
Mut samal mää muista:
kerra semmone oli olemas
eikä mikkää viä muistoi.
Voi kuvitel, et se oli kulmikas
tai et se olis jossai kulmas
johonki merimailleihi nähre.
Mut ei, se oli iha kuival maal;
se oli erikoine mettäpala,
pello nurkkaa unohtunu.
Ainakaa puit ei ollu kaarettu.
Me oltii lapsii ja se oli seikkailu,
erilaine ko muut mettäpaikat.
Kaikki puut oli valtavii;
männyt, kuuset ja katajakki.
Siäl kasvo semmosii kukkkii
piänel mettäsaarekkeel,
mikkä muute o erikses:
kialoi ja maariakämmeköi.
Meil se oli paratiisi,
vaik melkei koton .
Mut paratiisit katoo,
kulmasaariki.
Meil tehtii mettätöit,
ko rahhaa kerra tarvittii.
Kaikki puut pantii tukeiks.
Lapsilt ei kysytty mittää.
Viäki se vähä karvastellee.
Mut samal mää muista:
kerra semmone oli olemas
eikä mikkää viä muistoi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kulmasaari..paratiisi..vau mikä paikka!!!
kielot ja maariankämmeköt..
..sitte kaikki
voin kuvitella karvastelun..
Vaan taasen niin mahtavaa tuo antisi..
Kiitos paljon tee..
Viikonloppua ja iloista Vappua!!
Onija, luulen vähän, että useimmilla maalla asuneilla, mutta miksei myös kaupungissa, on ollut oma Kulmasaarensa. Joku lapsuudesta tai muuten tärkeä paikka, joka on metsänkaadon, rakentamisen tai vain ymmärtämättömyyden takia hävitetty.
Nykyisen metsänkaadon jälkeisen aurauksen takia sieni- ja marjamaatkin tuhoutuvat vuosikymmeniksi. Eikä metsäviranomaisten edellyttämä aukkohakkuu ole sekään niille hyväksi. Joten kärsimyksiä riittää luonnonystäville.
Kiitos kun kävit ja kommentoit. Kaunista kevättä!
Tee., näistä sinun muisteloistasi tulee hyvä mieli ja toisaalta kovin kaihoisa.
Muistui mieleen omasta lapsuudesta. Olin viisivuotiaana antanut uudelle hevosellemme nimen Sami ja samalla ominut sen - ja se minut.
Koulu vei sitten aikoinaan minut maailmalle. Olin lähdössä kotiin lomalle ja kyselin hevoseni vointia. Kierrellen, kaarrellen sain vastauksen: oli ollut pakko pistää lahtiin - kaksi kuukautta sitten.
Olen vieläkin katkera, koska asiasta ei oltu kerrottu minulle mitään
Hei *m*, vaikka lapsen mielipahan hevosen menetyksen takia hyvin ymmärtää, voi olla niinkin, että vanhemmat sinut ja hevosesi tuntien, yrittivät säästää tunteitasi siihen kunnes olisit kotona. Jos vaikka hevonen sairastui ja oli pakkotilanne, kun sellaistakin sattuu. Saitko koskaan selitystä?