Moi, olemme kaksi tyttöä, Aada ja Nella. Me molemmat olemme koko elämämme halunneet koiraa, olemme perehtyneet koiran hoitoon jo kauan joten osaamme käsitellä
koiria.
Kerromme ongelmat
Aada: minun äitini on välillä näin: kyllä ne mopsit on ihania haluan semmoisen, ja joskus näin: Meillä on monta syytä miksemme voi ottaa koiraa, ja en minä sitä jaksa hoitaa. Oikeasti meillä ei ole mitään syytä miksi emme voi ottaa koiraa: nämä on syyt, mitä vanhemmat luulee ongelmiksi: Me käymme kesäisin usein mökillä, ja joskus isovanhemmillani. Myös kummitätini käy siellä mutta hän on allerginen koirille joten koira ei voisi tulla sisälle. mökillä voisimme olla koiran kanssa ulkona ja yöllä nukkuisin koiran kanssa teltassa. isovanhemmilla olisin ulkona koiran kanssa ja muuten koira olisi alakerrassa, missä on vain pakastimet eikä siellä yleensä käy kukaan. koiralla olisi viihdykkeenä leluja ja omapeti, ja tietty myös kävisin veljeni kanssa koiran luona. Äitini pelkää että hän on itse alerginen, sillä on kissoille, mutta tunnen ihmisiä jotka ovat koirille tosi allergisia, millä on koira ja he on saanut siedätys hoitoa. SILTI VANHEMMAT ON KOIRAA VASTAAN! Minä aion käydä aina aamuisin lenkeille ja näytän että jaksan viedä koiran aamulla ulos. Vanhemmat myös sanovat joskus syyksi sen, etten tottele yms. HELP.
Nella: Olin ajatellut bichon friseä,, koska olen kuullut että ne ovat vähäallergisoivia. Isäni on allerginen, mutta en usko ettäniistä tulisi oireita. Aina kun kysyn miksi emme voisi ottaa koiraa syy on allergia, vaikka se on hoidettavissa.
Ainoa ongelma on kuinka pitkäksi aikaa koiran voi jättää yksin? Onko max. 9 tuntia liikaa??? Koska joskus koulupäivät voivat olla pitkiä.
Kertokaa kokemuksia allergiasta, ja Bichon Friseistä!!
Ps. Nimet ovat keksityt.
koiria.
Kerromme ongelmat
Aada: minun äitini on välillä näin: kyllä ne mopsit on ihania haluan semmoisen, ja joskus näin: Meillä on monta syytä miksemme voi ottaa koiraa, ja en minä sitä jaksa hoitaa. Oikeasti meillä ei ole mitään syytä miksi emme voi ottaa koiraa: nämä on syyt, mitä vanhemmat luulee ongelmiksi: Me käymme kesäisin usein mökillä, ja joskus isovanhemmillani. Myös kummitätini käy siellä mutta hän on allerginen koirille joten koira ei voisi tulla sisälle. mökillä voisimme olla koiran kanssa ulkona ja yöllä nukkuisin koiran kanssa teltassa. isovanhemmilla olisin ulkona koiran kanssa ja muuten koira olisi alakerrassa, missä on vain pakastimet eikä siellä yleensä käy kukaan. koiralla olisi viihdykkeenä leluja ja omapeti, ja tietty myös kävisin veljeni kanssa koiran luona. Äitini pelkää että hän on itse alerginen, sillä on kissoille, mutta tunnen ihmisiä jotka ovat koirille tosi allergisia, millä on koira ja he on saanut siedätys hoitoa. SILTI VANHEMMAT ON KOIRAA VASTAAN! Minä aion käydä aina aamuisin lenkeille ja näytän että jaksan viedä koiran aamulla ulos. Vanhemmat myös sanovat joskus syyksi sen, etten tottele yms. HELP.
Nella: Olin ajatellut bichon friseä,, koska olen kuullut että ne ovat vähäallergisoivia. Isäni on allerginen, mutta en usko ettäniistä tulisi oireita. Aina kun kysyn miksi emme voisi ottaa koiraa syy on allergia, vaikka se on hoidettavissa.
Ainoa ongelma on kuinka pitkäksi aikaa koiran voi jättää yksin? Onko max. 9 tuntia liikaa??? Koska joskus koulupäivät voivat olla pitkiä.
Kertokaa kokemuksia allergiasta, ja Bichon Friseistä!!
Ps. Nimet ovat keksityt.
Vastaukset 69
Vanhimmat
En tiedä mitä sanoa!
Toivottavasti joku osaa auttaa, sillä me haluamme molemmat haluamme erittäin paljon koiran, ja olemme surullisia jos emme sitä saa.
vanhemmillenne että aiotte pidättää henkeä kunnes saatte koiran... =)
Tuonlaisten haavekuvien vuoksi koira tuli osaksi perhettäni vasta sitten kun lapset olivat jo lentäneet pesästä. En yhtään ihmettele vanhempien vastustusta. En olisi minäkään jaksanut kantaa huolta vielä koirasta pienten lasteni lisäksi. Pienten...niin, ne on sitä vielä enemmän murkkuikäisenä kuin oikeasti pieninä. Rajaton luottamus omiin kykyihinsä kunhan saa haluamansa. Into kuitenkin kestää vain sen kolmisen viikkoa, sen jälkeen lemmikki jää vanhempien vastuulle. Vanhemmilla on kaksi vaihtoehtoa siinä kohtaa: karjua päivästä toiseen se lapsi hoitamaan koiran ulkoilutus niinkuin on luvannut, tai sitten hoitaa itse.
Ja tämä kommentti ihan siitä, että itse halusin lapsena koiraa ihan mielettömästi. En sitä saanut. :( Kissan sain, kun lupasin hoitaa sen itse. No, itkua tihrustaen siivosin hiekkalaatikkoa päivittäin (komennettuna, koska olin niin luvannut...)vaikka se oli tylsintä hommaa ikinä. Enkä silloin voinut ymmärtää mitenkään, että miksi se oli aina minun tehtävä (suloisesti unohdin, että olin siihenkin lupautunut saadakseni sen kissan :))) ), vaan protestoin, että äitikin voisi sen joskus tehdä. Tänä päivänä kiitän mielessäni viisaita vanhempiani jotka eivät koiraa suostuneet mulle hankkimaan.
^Hyvä kirjoitus!
Tytöt, odottakaa siihen asti, kun muutatte pois kotoa ja voitte hommata sen koiran itse. Ei siihen enää montaa vuotta kulu. Silloin voitte etsiä nimenomaan sen itseänne varten sopivan koiran (luonteeltaan ja turkinhoidoltaan) eikä tarvitse ajatella allergioita tai muita vastaavia.
Odottakaa kuitenkin siihen asti, kun opiskelupaikka on löytynyt ja sellainen asunto, johon koiran saa ottaa. Kannattaa ottaa myös huomioon, että iltamenoja ei välttämättä voi sopia kuten haluaa, sillä koiraa ei voi jättää yksin, jos se on ensin ollut koko päivän yksin. Opiskeluiässä iltamenoja riittää. Varmat pari hoitopaikkaa koiralle olisi oltava menojen ja matkojen varalta. Monet lähtevät opiskeluaikanaan vaihtoon ulkomaille useammaksi kuukaudeksi, joten silloin ei välttämättä koiraa voi ottaa mukaan tai ainakin koiran mukana voi rajoitaa sielläkin menoja. Näitä asioita ette vielä osaa ottaa huomioon.
Tsemppiä kuitenkin koiran odotukseen! Sillä välin voisitte käydä dogsitter-kurssin ja hoitaa muiden koiria? http://www.4hyhdistys.net/palvelut/4h-dogsitter/
juu juu oottakaa se vähintää 50 vuotta sitten ku ootte eläkkeellä niin on aikaa hoitaa koiria aiemmin ei kannata etes harkita ku jäävät heittelille kuitenki jossain vaiheessa jne ym
Ei vaan oikeesti miksei joku varhaisteini esim. pystyis hoitamaan koiraa ihan itsekkin enimmäkseen? kaikki lapsetkaan eivät ole täysin kädettömiä kuitenkaan.
Mäkin haluisin koiran mut vanhemmat ei vaa osta ku luulee et mä en jaksais hoitaa sitä ja oon muka liikaa kavereitten kaa
Just joo.
Ensinnäkin, teillä on viisaat vanhemmat, onnitelkaa heitä siitäå.
MIKSI te valvotte netissä tuohon aikaan ????
Eikös vanhemmat edes valvo teidän nettiaikoja ??????
Kaikki teistä väittävät ettemme kuitenkaan jaksaisi koiraa hoitaa, mutta kyllä jaksaisimme. Olemme odottaneet niin kauan että jos emme jaksaisi sitä koiraa hoitaa olisimme kyllästyneet ajatukseenkin jo.
Ja kyllä ne vanhemmatkin siihen koiraan kiintyisivät, olemme varmoja että hekin jaksavat hoitaa sitä sitten.
Ja jos ei niin me kyllä hoidamme koiran. Emme ole pyytämässä OMAA koiraa vaan koiraa perheillemme, joten luuultavasti tulisi jonkinlaiset "hoitovuorot". Ja myös vanhemmat lenkkeilevät niin koirista voisi tulla myös lenkkikaverit. Olemme halunneet koiraa jo melkein 10 vuotta joten ei ole ainakaan mikään päähänpisto.
Ja olemme yökylässä että kyllä saatiin kattoa netistä telkkaa yms. Ei ole normaali aika.
Ps. Siirrymme yläasteelle...
ja juuri tuon takia vanhempanne ei halua koiraa koska TE ottaisitte koirat VANHEMPIENNE vastuulle.
Mietikääpä sitä että naapurin Pirjo tahtoo akvaarion ja tuo sen teille koska ei itse jaksakkaan hoitaa sitä koko aikaa.
Jos asenteenne on tuo että joku muukin voi lenkittää niin ottakaa koirat sitte vasta kun asutte omillanne!
Minulla on koira ja huolehdin siitä aina yksin, lenkitän sitä silloin kun sataa kaatamalla tai pakkasta on -30.
Heti aamulla kun herään se on pissatettava, päivällä lenkitettävä ja pissatettava, illalla vielä ennen nukkumaan menoa on pakko mennä ulos koiran kanssa tuuleen ja tuiskuun...
Sitä on koulutettava ja koirasta on aina kuluja, oman koirani kanssa olen saanut käydä eläinlääkärissä melkein kerran kuussa allergioiden muiden takia, onko perhe valmis maksamaan kalliit kulut jos kohdalle osuu ei niin terve koira?
Jos ruoka maksaakin pienen omaisuuden ja sitä on tilattava erikseen joka kerta kun ruoka on loppumassa.
Oletteko miettineen näitä asioita?
Ette ehkä itse tätä tiedosta, mutta tuosta viestistä pomppasi yksi juttu silmiin: että olette hankkimassa perheellenne koiraa, ette omaksi. Jotta koira voisi olla perheen koira, on koko perheen haluttava innolla koiraa. Ja se että olette vuosia halunneet koiraa ei valitettavasti takaa ollenkaan että jaksatte koiraa hoitaa pidemmän päälle :)
Itsekin halusin nuorempana koiran, mutta vanhempani eivät ole koiraihmisiä joten eivät suostuneet. Kun vartuin, muutin pois kotoa ja hankin sitten koiran. Aika rientää kyllä, ja tällä tavalla teillä on aikaa perehtyä kunnolla kaikenmoisiin rotuihin jotta tiedätte mitkä koirat sitten hankitte :)
Helppikää ihmiset!
Olen neuvoton!
Kokeilkaa hoitokoiria. Tällöin vanhemmat näkevät, miten perheisiinne koira sopisi ja miten niitä hoidatte.
Kun olette 14-vuotiaita, menkää Dogsitter-kurssille https://4h-fi.directo.fi/kohti-tyoelamaa/kurssien-kautta-toihin/koiranhoito-kurssit/, jos sitä ennen ette ole vielä onnistuneet saamaan vanhempianne vakuuttuneiksi koiran hankinnasta. Minusta 14-vuotias pystyykin vasta ottamaan vastuuta perheen koirasta.
Kukas lystin maksaa ?????
Koira tarvitsee rokotuksia, madotuksia, eläinlääkäriä aina silloin tällöin .
Mistä lapsella on rahaa ?
Sama mieltä, viisaat vanhemmat. Onneksi vanhemmat ovat järjissään.
Koirat ovat ihania ja olen aivan varma, että vanhempannekin rakastuisivat koiraansa, mutta on paljon asioita, jotka ovat tärkeitä koiran onnellisuuden kannalta ja sehän on varmasti teillekin tärkeintä hankkiessanne sen.
Tässä pari seikkaa, jotka on otettava huomioon koiran hankinnassa:
- koiran sairastuttua löydyttävä välittömästi hoitorahaa noin 1000 euroa ja usein enemmänkin
- mahdollinen uuden auton osto, joka ottaa koiran tarpeet huomioon
- asutko kerrostalossa ja jos asut, muista ettei kaikki pidä koirista, joten hankaluuksia tiedossa ja niihin on vastattava siten, että ne ottavat koiran hyvinvoinnin huomioon eli maksullinen hoitopaikka tms.
- koira ei voi olla yksin kotona kuin korkeintaan 6 tuntia, joten järjestettävä koiralle ulkoiluttaja/hoitaja
- koira on vietävä ulos pisulle ja kakille vähintään 3-4 kertaa päivässä ja joka kerta noin puolen tunnin ajaksi vähintään
- huolehtia vuosittain koirien hampaista lääkärissä käymällä, jottei koiralle aheutuisi kovia kipuja/kärsimystä huonoista hampaista ja ientulehduksista
- järjestettävä koiralle joka päivä virikkeellinen ympäristö, koiran onnellisuuden takaamiseksi
Entäs jos vihjaisitte asiasta mummille ja ukille? Niiden kautta on helppo vaikuttaa omiin vanhempiin. He kun ovat vanhempienne vanhempia niin teidän vanhempanne kuuntelevat heitä paremmin kuin teitä. Tai ehkä isovanhemmillanne voisi itsellään olla jopa sellainen tilanne että heille koiran ottaminen on mahdollista, jolloin voisitte saada lähipiiristä "oman" koiran jota ulkoiluttaa silloin kun huvittaa. Tuolloin ei haittaa paljon jos välillä ei jaksakaan tai tulee muuta menoa. Jos isovanhemmat asuvat lähistöllä, niin tuo on varteenotettava järjestely. Tiedän tällaisia koiria useitakin, jotka ovat virallisesti mummin ja ukin, mutta oikeasti ovat lastenlasten omia koiria.
ja ainahan sitä koiraa voisi pyytää hoitoon, vaikka viikonlopuksi tai pitemmäksikin aikaa (;
Meidän kummankaan isovanhemmille ei voi koiraa viedä, sillä Aadan mummin ja ukin talossa käy myös kummitäti, ja hän on allerginen. Nellan mummi ei halua koiraa koska se sotkee hänen mielestä. eli mummille ja ukille ei voi viedä. Kertokaa miten voimme suostutella vanhempia koiran hankintaan! Ja myös isovanhemmat ovat koiraa vastaan.
muistaneet kertoa Aadan kummitädille että allergiaan on lääke? Niitä saa apteekista. Lisäksi on olemassa koiria jotka eivät aiheuta allergisille kummitädeille oireita. Tällaisia ovat mm Cotonit, Havaneset, Bichonit ja muutamat muut pienet seurakoirat. Jos sellainen kävisi Aadan mummille, niin silloin kummitätikin voisi käydä ilman lääkkeitä? Nellan mummille ja ukille voisi ehdottaa vaikka karvatonta koiraa, sellainen ei tuo paljon kuraa sisälle. Mutta mummi ja pappa saisivat paljon seuraa siitä ja iloa elämän ehtooseensa. Tietysti silloin kun te kaksi että ole sitä hoitamassa. Nella voisi myös luvata auttaa siivoamaan mummilla joka toinen lauantai.
Uskokaa tytöt pois, vanhemmat ovat yleensä niin jääräpäitä että sitä kautta on turhaa yrittää suoraan saada. Panostakaa mummin ja ukin kautta niin saatte tahtonne helpommin läpi.
Aadan mummi ja ukki eivät pidä koirista muutenkaan ja ovat sitä vastaan että ottaisimme koiran. Ja äitini on sanonut että e ole lääkettä allergiaan paitsi siedätyshoito. ja kyllä noikin rodut vähän allergisoi. Ja mummi ja ukki asuvat tosi kaukana. Isovanhemmat ovat äidin ja iskän puolella. Aina kun puhun koirista äidille niin hän vaihtaa heti puheenaihetta ,mutta joskus hän sanoo että voiku on ihania! miten saan vakuutettua äidille ja iskälle että koira olisi tosi hyvä meidän perheeseen. t. Aada
Allergia lääkkeitä on olemassa, mutta ne eivät kaikkia auta. Erittäin paha allergia voi vaatia kortisoni-hoitoa, ja se ei taas pitemmällä aika välillä ole kovin hyvä juttu.. Siedätyshoito on melko kallista(sen joutuu itse maksamaan) ja vie aikaa. Siedätyshoidon tulos ei ole takuuvarma. Paha allergia voi aiheuttaa oireita pelkästään vaatteista jotka ovat olleet koira-talossa.
Koska asut vanhempiesi talossa, sinun tulee taipua heidän tahtoonsa, omaan kotiisi hankit sitten koiran. Sitä odotellessa voit vaikka hakea töitä koiran ulkoiluttajana tms ja hankkia sitä kautta kokemusta, kirjatieto ei ole sama asia. Voit vaikka aloittaa lenkkeilyn, ja kokeilla jaksatko oikeasti lähteä joka päivä, joka säällä ulos sen määrän mitä koira tarvitsee. Yritä ajatella asiaa vanhempiesi kannalta, voisit vaikka kysyä perusteluita miksi et voi saada koiraa.. Koira on hintava elätti jo itsessään, saati jos sillä sattuu olemaan jotain terveydellisiä vaivoja.
kiitos avusta ja neuvoista!
Ole hyvä, on ilo auttaa!
näyttäkää koiran kuvia
Minusta vanhemmat ovat jo kertoneet hyvät syyt siihen miksi koiria ei tule.
Koittakaa lapsikullat nyt painaa se kalloihinne.
Mä kuule vähä epäilen tuota Aadan lupausta nukkua teltassa, kun puskissa rapisee, ukkostaa ja tulee kaatamalla vettä. Ihan varmasti nukkuu teltassa.
Eikä koiraa voi hylätä mihikää kellariin järki käteen hei!
Nellalle sanoisin että allergian hoitamiseen ei ole mitään taikatemppua, jotkut siedättyy jotkut ei. Eläin ei ole mikään lelu eikä koekappale miten käy, selattyykö allergia vai ei!
Lapsellisia ja typeriä olette molemmat. Odottakaa siihen saakka kunnes muutatte omillenne ja katsokaa riitääkö intoa vielä silloin!
Älä morkkaa heitä siksi että ovat vain lapsia. Neuvo mieluummin järkevästi ja asiallisesti. En tietysti epäile etteivätkö he olisi elämässään kuulleet tuon v-alkuisen nimimerkkisi ennenkin, mutta vähin mitä voisit tehdä olisi että siistisit suutasi.
Ja lääkärit tänä päivänä ennenkaikkea suosittelevat sitä siedätyshoitoa. Ethän kuvittele että he niin suotta tekisivät. Jotenkin lisäksi luulen että tuo kummitädin allergia on vain "allergiaa", joka on vielä helpompi hoitaa kuin oikea allergia. Lapsia kun on niin helppo jallittaa.
Tytöt järkevinä ihmisinä ovat toivottavasti jo tulleet siihen tulokseen, että koirat on hankittava vasta sitten, kun he muuttavat omilleen. Kaikkea ei aina valitettavasti saa heti. Hyvä, kun on haaveita, jotka toteuttaa joskus tulevaisuudessa. Sitä ennen perehtykää rotuihin, vaikka tulevaisuudessa itselle sopiva rotu voikin olla aivan eri kuin mikä nykyisiin olosuhteisin voisi mahdollisesti sopia tai mikä nyt miellyttää.
Tsemppiä tytöt!
teiän kannattais suostutella vanhempianne eri aikaan, et jos toisen saa suostuteltuu ni koira tulee :)) KÄRSIVÄLLISYYTTÄ!!!!!
p.s. kokemusta on sillä syksyl mie sain kissan pennun jota olin kauan kinunnu ja meille tulee koira täs kuus
juu juu oottakaa se vähintää 50 vuotta sitten ku ootte eläkkeellä niin on aikaa hoitaa koiria aiemmin ei kannata etes harkita ku jäävät heittelille kuitenki jossain vaiheessa jne ym
Ei vaan oikeesti miksei joku varhaisteini esim. pystyis hoitamaan koiraa ihan itsekkin enimmäkseen? kaikki lapsetkaan eivät ole täysin kädettömiä kuitenkaan.
Kyllä on idiootti maista tuollainen mielipide ette lapsi jos niin pitäis etes miettiä koira haluamista. Kuinka monella teillä kasvattajapätijöistä on ollu koira lapsena? Siitä voi olla kuitenki niin suurta iloa ja hyötyä muutenkin.
Meillä oli koira ku lapsukaisia vielä oltiin. Ja oon itse kyllä äärimmäisen kiitollinen siitä koirasta. Se oli kuin perheenjäsen ja toi paljon iloa koko perheen elämään. Vaikka ei sitäkään koiraa ois vanhemmat alunperin halunneet. R.I.P Tytti
Pitää muistaa että koiran hoitaminen ei ole vain leikkiä vaan saattaa olla erittäin pinnallistakin. Pentua joutuu käyttämään kummenen kertaa pihalla, minä käytän aamulla neljän aikaan kun pennulla on hätä, vaikkei itse tekisi mieli nousta vielä ylös. Pakkohan se on. Yllättävän rankkaa vahtia pentua koko päivän kun se meinaa repiä verhot, syödä kissan ruuat, paskoa lattialle, repiä sohvan, jahata kissoja, jyrsiä pöytää, ... yms.
Meillä varsin kovaluontonen koira enkä voi kuvaillakkaan miten rasittava yksikin päivä on hoitaa murrosikäistä pentua.
Kannattaa miettiä vielä että riittääkö koko päivä hoitaa koiraa, sillä pennut tarvitsevat kaiken aikasi.
On tullut mahdollisuus että ottaisimme aikuisen koiran. se on chihuahua. sukulaisemme antaisi sen ilmaiseksi. Sitä ei siis tarvitse opettaa sisäsiistiksi ja on jo kaikki perusjutut opetettu. Se olisi ihana. Ja kertokaa suostutteluvinkkejä ja varmana jaksan hoitaa. Ja mulla on veli joka kanssa haluu koiran ja auttaisi hoidossa.
Voin sanoa, että teidän" itkunne ja vikinänne" on ihan turhaa. Aina ei tarvitse saada tahtoaan läpi. Teillä on viisaat vanhemmat ja heillä on aikuisina perheissänne päätäntävalta. Käyttäkää aikanne paremmin hyödyksi ja lenkkeilyttäkää vaikka naapureittenne koiria, niin saatte vähän tuntumaa, miltä se hoitamainen joka päivä tuntuu. Käytätte siis lenkillä joka päivä, vaikka olisi kuinka kiire ja muuta kivaa tehtävää, vaikkapa 3-5 kilometriä. Tuossahan ei ole vielä mitään muuta huolehdittavaa..... Kaikkea en jaksa kertoa mitä koirien omistaminen vaatii, rahaa ainakin. Kahden kuukauden ruokasäkki maksaa koiran koosta riippuen n. 40-80€, rokotukset n.40/kerta, madotukset, eläinlääkäri, valjaat, turkinhoitovälineet jne. Täällä ketjussa on jo tullut monta asiaa esiin, lukekaapa niitä ja miettikää.
Jos haluaa koiran pitää jaksaa käyttää se joka päivä ainakin yhdellä tunnin lenkillä. Ja myös jos kaverit pyytävät sinua vaikka koko päiväksi kylään pitää miettiä minne panet koiran, ja jos haluat yöksi vaikka kaverille niin minne koira ?
Itse sain koiran 14-vuotiaana ja en ole sitten kauheasti pystynyt menemään ilman koiraa missään. Mutta on koirassa tottakai paljon hyvää ja onhan se ihana, että mitä vaan teet niin aina löytyy yksi joka tulee kainaloon ja nukkumaan viereen.
Emme luovuta tässä koira-asiassa. Miksi meidän pitäisi saada koirat vasta sotten kun asumme omassa kodissa? Koirastahan on paljon iloa meille. Ja tiedämme myös koiran huonot puolet ja osaamme hoitaa ne.
En nyt halua olla ilkeä tai lytätä mutta en usko että te todellakin tiedätte koiran huonot puolet ja miten ne tulee hoitaa. Lisäksi jokainen koira on yksilö. Joku koira saattaa olla melko helppo hoitaa ja kouluttaa ja toisen kanssa voi sitten olla vaikka minkälaisia ongelmia. Joku jo tuolla taisikin sanoa että kaikkea ei opi lukemalla koirakirjoista. Ymmärrän että koira polttelee, tiedän miltä se tuntuu. Mutta joskus vain on parasta odottaa. Sitten kun asutte omillanne voisitte valita semmoisen koiran kun tahdotte, eikä tyytyä johonkin rotuun tai koiraan mikä ei teistä tunnu omalta. Ja sitten saisitte päättää itse koiralle nimenkin ja päättää miten te sitä koulutatte ja rupeatteko harrastamaan jotain tosissanne koiran kanssa.
Uskokaa nyt että kyllä me pärjämme. Suurin ongelma on että vanhemmat ei oo hirveen kiinnostuneita. Kertokaa miten saamme heidät innostuman.
Vanhemmat eivät ole kaiketi innoissaan joutuessaan maksamaan rokotukset, madotukset ja laadukkaat ruuat, jos edes suostuvat maksamaan. Eläinlääkärireissutkin tuppaavat maksamaan...
Eihän niitä rokotuksia niin usein tarvi... Ja ei ruoka nyt niin kalllista ole...
Varsinkin kasvavalle koiralle pitää syöttää oikeasti laadukasta ruokaa jottei sille tule kehityshäiriöitä ja se maksaa... Samaten etujalan paketoiminen kun koira murtaa koipensa hypätessään sohvalta pois, sekin riittää murtamaan pennun koiven jos se laskeutuu virheellisesti :(
Ja entäs rikottujen huonekalujen uusiminen, (pienikin pentu voi tehdä "remonttia")? Koiran sairastuminen kun se napostelee jotain kiellettyä (usko pois, koira voi syödä jopa pesujauhetta)?
no ei niittä kyllä mun tie tääkseen tarvi ku jos kus 1 kerran 6kk ja se ruoka on tosi halpaa mutta se riippuu kuin paljon sitä ostaa
Aloita siitä että käyt tästä eteenpäin sellaset puolivuotta narun kanssa parin kilometrin lenkin vähintään aamulla, päivällä, illalla ja vielä ennen nukkumaanmenoa säästä välittämättä.
Kiitos kommenteista!Aadan äiti vaokuttaa olevan jo vähän kiinnostunut koirasta...:) mutta ei ole varmaa vielä..
vinguin ja vänkäsin14 vuotta. Kuolasin joka ikisen koiran perään ja selaisin koira nettisivuja ja pentueita. 14 vuoden "raskas työ" tuotti tulosta ja meiän koira kohta jo 7 v :)
Meillä ei toimi vikinä ja vänkäys, äitillä ja isällä meni hermot totaalisesti kun pikkusisko sitä kinusi, ei ollut oikein fiksua kuunneltavaakaan... Meni kauan ennenkuin sain äidin taas koiralle myönteiseksi, olin jo kauan aikaa pehmittänyt äitiä ja isää koiran kannalle kunnes tuo vikisevä pikkusisko tuli ja vesitti kaikki suunnitelmani.
Oma tekniikkani on pitää arvosanat hyvinä (pysyisivät kyllä muutenkin koska aion pyrkiä yliopistoon), autella äitiä ja isää ja samalla vihjailla esim. astianpesukonetta täyteltäessä miten mukavaa olisi jos olisi oma koira. Käydä ulkona eikä linnoittautua tuntikausiksi koneelle.
Nyt ovat jo taas aika koiramyönteisiä >:)
Kuinka vanha olet O.o, meinaan vaan että jos olet vaikka 14v(tavallaan tulee tosta vinkimisesta yms mieleen ja koska sanoit että teit sitä 14vuotta). Mut et kyllä tasan tarkkaan oo vauvana voinut alkaa vinkumaan.. Jos taas olet vanhempi kuin 14, ja koira on kohta 7v, niin on kyllä melko lapsekasta käytöstä ollut vinkua koiraa O.o, eikö sit ois ollu parempi muuttaa kotoota pois ja ostaa koira?
Kertokaas nyt lisää vinkkejä miten saan vanhemmat suostumaan koiraan. Haloo olemme jo 13 vuotiaita joten emme me nyt ihan kädettömiä ole.
Sanokaa vanhemmillenne: Olen vakaasti päättänyt pidättää henkeä kunnes koira tulee tai...
Ensinnäkin, vanhemmillanne on todella hyvät perustelut siihen, ettei koiria oteta, ja niitä kuuluisikin kunnioittaa. Itselläni on ollut hiukan sama tilanne. Ensimmäinen koiramme tuli kun olin kahdeksan, jolloin vanhempani huolehtivat siitä huomattavasti enemmän, ja kyseessä oli myös isompi ja vaativampi koira. Ns. ''oman koiran'' sain kun olin kuudennella luokalla, ja olin saanut neuvotella vanhempien kanssa tästä parin vuoden ajan, mutta meillä ei ollut näin rankkoja syitä, kuten paha allergia tms. Siitä olen iloinen, että olen saanut käytettyä paljon aikaa keeshondini kanssa eri harrastuksissa ja pitkillä lenkeillä, ja todella tyytyväinen olen ollut. Koiraa itselleni neuvotellessa perustelin asiaa: tulee vietettyä enemmän aikaa ulkona ja koirasta on seuraa ja iloa, eläin tuo vastuuta ym. Ikäänne en tiedä, mutta neuvoisin odottamaan, ja jos koira ei taloon tule, voitte toki ostaa sen kun muutatte omillenne? Vuodet menee loppujen lopuksi todella nopeasti, ja silloin voitte juuri hankkia sellaisen koiran kuin juuri te haluatte. Sellaisia rotuja ei ole, jotka eivät aiheuttaisi ollenkaan allergiaa. Oireet ovat ihan ihmiskohtaisia, ja myös eri koirat aiheuttavat oireita enemmän tai vähemmän, kuitenkin aiheuttavat. Olen myös käynyt 4H järjestön dogsitter -kurssin, ja suosittelisin teitä ehdottomasti sinne! Siellä oppii mukavasti uutta ja pääsee hoitamaan muiden koiria, sekä tapaamaan samanhenkisiä ihmisiä! Tsemppii teille! :)
Kiitos kommenteistä! :) :)
Olemme 13 vuotiaita. Aadan kummitäti vain on allerginen eli kukaan perheestä ei ole. Nellan iskä on allerginen mutta hän voi siedättyä koiraan.
Ja ihmettelemme sitä, kun sanotte että ette usko että osaamma hoitaa koiraa. miksi muut koiranomistajat osaavat muttemme me?
Aadan äiti on innostunut bostoninterrieristä, hän sanoi että se on ihana ja semmoinen meän pitää saada ja iskän pää pitää saada kääntymään. Mutta sitten taas emme puhu moneen päivään koirista. Miten saan aina otettua asian puheeksi?
Kiitos paljon jos joku viitsii vastata :)
Oletteko te siis valmiita itse maksamaan kaikki koirasta aiheutuvat kulut ? Luulen että ajatuksena on maksattaa koko lysti vanhemmilla .
Kyllähän jokainen järkevä aikuinen tietää, kun lapset sanovat että maksavat kaikki kustannukset mitä koirasta tulee, ettei sellainen tule toteutumaan. Eihän lasten rahat mitenkään voi riittää kattamaan kaikkia kuluja? Ja usein viikko-/kuukausirahat liian pieniä eläinten ylläpitoa ajatellen.
Ja ei se välttämättä taidosta ole kiinni, ettekö koiraa voisi siis ottaa, vaan ihan yleisesti tuo elämäntilanne.
Syitä, miksi vanhempanne todennäköisesti eivät tahdo ottaa koiraa:
1. Heidän täytyy maksaa rokotukset ja tarkastukset. Ja kyllä, jokainen koira tarvitsee rokotukset, koska ilman pentuna saatuja tarpeellisia rokotuksia koiranne luultavasti kuolee ennen puolen vuoden ikää johonkin tautiin.
2. Heidän täytyy maksaa koiran mahdolliset sairaudet. Jos koira vaikka loukkaa tassunsa, on hoitokulut heti 1000-3000 euroa, eli normaalisuomalaisen yhden kuun palkka.
3. Heidän täytyy maksaa koiran vakuutukset, jotka kannattaa joka koiralla olla, jotta koiran sairaskuluista saataisiin edes vähän takaisin.
4. Heidän täytyy maksaa kaikki koiran tarvikkeet. Pedit, lelut, ruoat, hihnat, pannat, valjaat ja muut tarpeelliset; kertarysäyksellä kaikki n. 100-300 e plus ruoat joka kuukausi jatkossa noin 30-300 e, riippuen koiran koosta ja mahdollisista erityisruokavalioista ja tarvittavista ravintolisistä.
5. Koiran hampaat täytyy huoltaa vuosittain, jotta vältytään hammaskiveltä (meidän entisellä koiralla tullut ja ihan hirveää katsottavaa). Ell. käynnit tämän asian tiimoilta n. 200e/kerta.
6. HEIDÄN TÄYTYY MAKSAA ITSESSÄÄN _KOIRA_. Seropi hinta 0-500 e. Puhdasrotuinen, paperillinen koira; 1000e-1500e.
7. Jos vanhempasi sanovat etteivät halua/jaksa hoitaa koiraa, et voi ottaa 'perheen koiraa' voit vain ottaa koiran itsellesi. Jos joku ei aio sitoutua koiran hoitoon, se ei ole hänen koiransa, mikäli tämä seikka on tehty jo alusta asti selväksi. Jos ostaisin omalle lapselleni koiran, jota tämä vannoisi käsi sydämmellä hoitavansa itse mutta rakki jäisikin minun vastuulleni, lähtisi koira uuteen kotiin nopeammin kuin ehdittäisiin kissaa sanoa. Lapsella pitää ottaa vastuu.
KOIRAN HOITO TULEE SISÄLTÄMÄÄN VARSINKIN PENTUNA NÄITÄ, PALJON:
1. Kusella käyttö. Pentuna täytyy käyttää parhaimmillaan jopa 10 kertaa päivässä pissillä jos ei enemmänkin. Kuka sitä käyttää? Ette voi koulusta pinnata sen takia. Sitten kun siivoatte koiran pissejä lattioilta, omien vaatteidenne päältä, sängyistänne, sohvistanne ilman aikuisen apua, itse, koska se on SINUN koirasi, ei perheen koira, koirainnostus loppuu kuin seinään. Siitä tulee hiustenhalkomista.
2. Opettaminen. Koiran koulutus, opettaminen jne. vaativat paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja oikeanlaisia opetusmenetelmiä. Koiraa ei voi alkaa tuosta vaan kouluttamaan miten sattuu vaan tulisi tietää miten, ettei koiralle tule ikäviä traumoja väärästä (negatiivisesta) tavasta ja että koira pysyy täysijärkisenä.
3. Tavaroiden tuhoaminen. Koira tuhoaa tavarat pentuna. Repii seinät tapeteista, syö sukat, syö alushousut, syö meikit, tuhoaa kaiken tärkeän pikkutavaran, kaiken minkä hampaisiinsa saa. Et välttämättä voi pitää tavaroita, minkäänlaisia koriste-esineitä pöydällä tai niissä on pian hampaankuvat.
4. Tottelemattomuus. Pentu ei tottele pienenä, on uhmakas jne. Sitä pitää kestää, siihen on mennä hermot mutta niitä ei saisi koskaan menettää.
5. VÄÄRÄ KOULUTUS/KÄYTÖS KOIRAN SEURASSA. Jos teet suuren virheen koiran kanssa koiran ollessa pentu, teet virheen, jonka näet koirassa ongelmakäyttäytymisenä koiran koko loppuelämän ajan. Yleensä näitä välttämään ei riitä pelkkä lapsi - koulutukseen ja opastamiseen tarvitaan aikuinen. Jos vanhempanne eivät koiran hoitoon aio osallistua - älä ota koiraa ennenkuin ymmärrät koiran koulutuksesta kaiken tarpeellisen.
Odottakaa kunnes olette isompia tai vaihtoehtoisesti kun vanhempanne haluavat koiran. Älkää kinutko.
liioittelit noita kustannuksia. Ensinnäkin jo pelkästään siinä teit ensimmäisen virheen että sanoit "luultavasti kuolee ennen puolen vuoden ikää". Kyllä se on aika nietupuhetta. Ei ennenvanhaankaan koirat itsestäänselvästi johonkin tautiin kuolleet vaikka ei ollutkaan rokotuksia. Huom! En silti kiistä etteikö olisi hyvä rokottaa.
Seuraava hoax-väitteesi oli että jos koira loukka tassunsa niin se on vähintään 1000 euron meno. Ei pidä paikkaansa. Useimmat tassuvammat paranevat aivan itsestään. JOS vamma on paha, voi hyvin mennä tuo tonnikin jopa yli sen. Ne ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia.
Vakuutukset eivät ole mitenkään välttämättömiä ellei harrasta jotain ihan extremeä koiran kanssa jossa loukkaantumisriski on välitön. Kuten kilpa-aqility. Kotikoira ei vakuutusta välttämättä tarvi, mutta ei siitä haittakaan ole jos sattuu ylimääräistä rahaa olemaan mitä siihenkin upottaa. Riippuu tietysti myös kuinka sairaan koirarodun ottaa.
Kohdassa neljä ei paljon huomautettavaa. Kyllä pienenkin koiran varusteisiin ja ruokaan saa uppoamaan rahaa
Mutta tuo hammashuolto vuosittain. Epäilen missä luxushoitolassa olet käynyt vai asutko hollywoodissa. Ja harvassa ne koirat joilta hammaskiveä tarvii joka vuosi poistaa.
Hoidon varoituksesi meni aika nappiin. Mutta kustannuksissa olisit kyllä voinut olla rehellisempi.
Ilman rokotusta pennuille tulee herkästi penikkatauti, josta koira ei selviä, koska siihen ei hoitoa ole. Olen tällaisia tapauksia valitettavasti nähnyt ja ne ovat lisääntyneet koska ulkomailta koiran tuonti on lisääntynyt ja niistä taudit voivat ulosteen kautta levitä helposti rokottamattomaan pentuun.
Mikäli koiralle tulee murtuma tassuun, joka ei todellakaan ole harvinaista vaan sattuu helposti koiran juostessa esimerkiksi vieraassa metsässä, jolloin kulut tosiaan ovat vähintään 1000 euroa. Nyrjähdyksiä tai muitahan nyt ei edes tarvitse eläinlääkärille lähteä käyttämään. Sitä juurikin tuolla hain, että mikäli sinne elukkalääkäriin täytyy lähteä, sieltä yleensä vähän suurempien laskujen kanssa tullaan kotiin.
Edelliseen vedoten, ell. käynnit silloin kun niitä tarvitsee, tulevat usein hirvittävän kalliiksi. Mikäli koiralla ei ole vakuutusta, monelle ell. laskut käyvät liian suuriksi jolloin päädytään halvempaan eli koiran rokottamiseen, joten suosittelen kaikkien ne ottamaan. Mutta pakko kysyä, kilpa-agility extremeä..? Haha. Kotikoirallekin voi käydä vaikka kuinka pahasti, meidänkin koiramme yksin kotona ollessaan mursi tassunsa, poikki asti.
Mitä kohtaa tuosta hammashuollosta et ymmärtänyt? Koiran hampaat täytyy hoitaa vuosittain, jotta vältytään hammaskiveltä. Hammastarkastukset yleensä tehdään normaalin vuosittaisen ell. käynnin ohessa, mutta jos onkin päässyt tulemaan hammaskiveä, hoitomaksut ovat heti noin 200 tai paljon enemmänkin, koska hampaita joudutaan parhaassa tapauksessa leikkaamaan pois.
Joka tapauksessa pointtini on, että 13-vuotiaalla LAPSELLA ei ole rahaa maksaa niitä itsekseen. Joten ihan höpönlöpöä tämä kun ylempänä AP oli maininnut että maksaisivat ja hoitaisivat koiran itse ja pian koiran itse hoitaminen oli muuttunut siihen että "Perheen yhteiseksi koiraksi eli olisi varmaan jotkut hoitoaikataulut" tjsp.
Lapsella ei ole rahaa maksaa mitään, vanhempia ei kiinnosta ottaa koiraa joten miksi heidän pitäisi siihen monta tuhatta euroa laittaa?
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10735682
itse olen halunnut koiraa niin pienestä kun olen jotakin jostain ymmärtänyt. se on aina ollut suurin haaveeni. oli vain yksi ongelma ; isäni on allerginen. joka kerta kun pyysin koiraa, sama syy paukahti ilmoille. Silti jatkoin ja jatkoin. ehdotin ulkokoiraa, siis että se on ulkona tarhassa vuoden ympäri. ei, enkä nyt tarkoita tarhan perälle unohdettua koiraa, vaan koiraa, josta välitetään ja huolehditaan, sen kanssa vietetään paljon aikaa. se vain asuisi ulkona. lopulta odotettu vastaus sitten tuli; no kai se sitten käy. puoli vuotta, pitkän puolivuotisen odotin, odotin ja odotin koiraa. sitten. vihdoinkin meillä on koira.
poika on siis norjanharmaan ja huskyn sekoitus, pärjää hyvin ulkona jossa se tälläkin hetkellä nukkuu. olen samanikäinen kuin te, 13, enkä oikeastaan itse osaa selittää miten pehmitin vanhempani. vinguin ja vikisin, lupasin vaikka nukkua sen kanssa kopissa joka yö (uskokaa pois, olen sen verran sisukas tyttö että sen olisin todellakin tehnyt), maksaa sen hoitokuluista niin paljon kuin itse pystyn. lopulta se sitten vain tapahtui.
suosittelen kuitenkin miettimään koiran tuomia huonoja puolia. ei koiranomistajan arki niin ruusuista ole. pentu on villi, se näykkkii, hyppii, on kuriton, pissii ja kakkii sisälle, rikkoo vaatteesi. ja on silti maailman ihanin. jos olette miettineet yhdessä vanhempienne kanssa kaikki koiran huonot puolet, ja sopineet säännöistä, ja olette kaikki sitä mieltä, että koira voi tulla, niin suosittelen koiran ottamista lämpimästi :--)
joskus minäkin vaadin koiraa pitkään ja pari vuotta siihen meni että sain sen. Koira on kiva ja niin mutta muistattehan että aamulla täytyy sitten herätä aikaisin (riippuen rodusta) ja lähteä koiran kanssa lenkille, myös sateella ja jne. n. 4 lenkkiä päivässä. Uskon että kyllä olette jo perehtyneet asiaan joten näyttäkää vanhemillenne kuvia, aina kun vaan mahdolistä vihjaatte että esim. kuinka kivaa olis jos tossa makais koira, jos vanhemillanne on joskus ollut koira vedotkaa siihen kuinka kivaa heillä on sen kanssa ollut, ja esim. hakekaa netistä koiran kasvattajia ja jos löydätte myynnissä olevan pentueen sanokaa vaikka että täällä olis nyt pentue ja että harkitkaa nyt kun täältä sitten sais... JA voittehan sitoa kiven narun päähän ja raahata sitä "lenkeille" kuin koiraa, ja vanhemmat ehkä uskovat että pystyt ottamaan vastuun koiran lenkittämisestä. :)
Itse olen kinunnut koiraa putkeen 2 vuotta ja etsinyt tietoa koiraroduista, hoidosta ymym. Sitten vihdoin sain koiran ja täytyy myöntää, että huhhuh.. Mä olin ihan 100% varautunu siihen, että lenkille 3 kertaa päivässä, vaikka on pakkaset ja vaikka sataa.. Tai ainaki mä luulin. Ja voin sanoo et ottaa koville! Älkää helvetissä hankkiko koiraa, jos sen ite joudutte hoitamaa TAI jos aiotte syssätä sen teijän vanhemmille, ku kyllästytte siihen parin kuukauden päästä... On ollu kyl tosi rankkaa hoitaa tota ihanaa koiraa, mut on se kans palkitsevaa. Jos haluutte testata itteenne ni tehkääpä sellanen juttu.. TÄÄ TOIMII ET ONKS TEIST KOIRAN OMISTAJIKS VAI EI! tehkää haaste.. sanotte teiän vanhemmille, et puolenvuoden ajan mä käyn lenkillä 3 kertaa päivässä, vähintää puolentunnin lenkin joka kerta. heräätte kuudelta aamulla, päivällä käytätte 3-4 aikaa ja illalla vielä 7-9 aikaa.. jos jaksatte puol vuotta joka päivä tehä sen JA SIITÄ EI SAA LUISTAA ni mä uskon et te jaksatte koiraakin. mut muistakaa se on raskasta!
Hmm, noh itse kun hankin vähän yli vuosi sitten koiran, niin oli siinä urakka uskotella äidille että se koira on ihan kiva. Meni kaksi vuotta siihen että saisin tosiaankin sen suostuteltua, mutta kyllä se on sen arvoistakin. Itse olen iloinen että sain koiran vieläkin, sekä äitinikin jopa.
Allergia perheeseen en suosittele koiraa missään nimessä! Suosittelen että hankitte hoitokoiran viikoksi, niin saatte testata onko isäsi allerginen pahasti, jos on en edes vähäallerginen sovi, sillä se ei poista kaikkia allergioita se ei ole varmaa. Ja koiralle se on pahempi paikka kun ihmiselle, kun se joutuu jättämään pehreen.
Meillä on allergioita paljon perheessä mutta eläimiä meillä on aina ollut, joten koirakin uskallettiin hankkia, tottakai se oli vähä allergisoiva myös. Portugalinvesikoira siis. En nyt tarkoita sitä että se olisi ehdotus rodusta,sillä jos et ole omistanut koiraa ennen näin haasteelista koiraa ei todellakaan kannata hankkia!.
Itse kerroin siitä, mutta joskus se meni monkumisen puoleen, monguin yli räjähtämis pisteen parisen vikaa kertaa kunnes äitini sanoi "no hyvä on hankitaan koira, mutta vasta kesäksi!" Valitimme kennelin joka oli hyvä, ja tilasimme pennun sieltä, ja lueskelimme koirista, eritysiesti siitä rodusta kunnes tuo pikkuinen tuli meille.
Mutta jos on aivan pakko saada koira, ehdottaisin helppoa koiraa, Westie taiko joku lyhytkarvainen sekä pieni lenkkinen koira, jolla on sopiva luonne, useasti pieni koira sopii tälläiseen. :)
ps, myönnän pois, vaikka itsekkin luulin että olisin täydellinen koiran omistaja, niin sanon että oli se ihan erilaista kun ekaksi luulin, kaikki odotukseni olivat aivan liina positiiviset...
Kuulkaas. Olen kahdeksannella luokalla, ja meillä on ollut jo kolme koiraa. Itsekin halusin pienenpänä sellaista kovasti, ja onneksi me hankimme. Äitinikin oli aina halunnut, mutta ei ottanut, isämme on allerginen. Lopulta päätimme ostaa coton de tulearin, se ei allergisoi. Hyvinhän se ensin meni, alkuihastuksen avulla jaksoin pari viikkoa, mutta kyllä, sitten innostus lopahti. Se jäi vanhemmille. Ja koska olimme alokkaita koiran omistajuudessa, se oli tottelematon. Aina kun oven avasi, se karkasi. Purikin pari kertaa. Ihan koira oli tosin. Sitten se jäi auton alle :p Nyt meillä on kaksi koiraa, ja nekin ovat vanhempien armoilla. Uskokaa pois, vaikka olisitte kuinka odottaneet ja sanotte että kyllä me teemme sen ja kyllä me lenkitetään ihan aina ja nukutaan sen kanssa ulkona, ette te sitä tee : D Sitä vain kuvittelee.
Vanhempanne ovat viisaita. : )
''4. Heidän täytyy maksaa kaikki koiran tarvikkeet. Pedit, lelut, ruoat, hihnat, pannat, valjaat ja muut tarpeelliset; kertarysäyksellä kaikki n. 100-300 e plus ruoat joka kuukausi jatkossa noin 30-300 e, riippuen koiran koosta ja mahdollisista erityisruokavalioista ja tarvittavista ravintolisistä. ''
Ei se koira 10 pantaa tai valjasta tarvii..
kun äitini on allerginen kaikille karvaisille eläimille ja enkä tiedä minkä muun lemmikin voin ottaa kuin karvaisen että onko teillä ide oita
voisi olla käärme. Joku python tai booa esim. Ei aiheuta allergioita, mutta ehkä "allergioita". Sitten tulee mieleen hämähäkki, jossa siinäkin voi tulla ongelma että läheiset ovat ehkä "allergisia".
Jos nyt kärmekseen päädyt, niin muista että älä ainakaan itse käy metsästä käärmettä poimimassa. Itsellä oli joskus mukulana kyy muutaman päivän salaisena lemmikkinä kunnes äiti kurkkasi ämpäriin jossa sillä oli "hyvät" oltavat. Voit kuvitella sitä kiljausta sillä hetkellä ja saarnan määrää joka siitä löydöksestä seurasi ;D En siis suosittele toimintaa omin päin. Kyy lähti sitten siltä seisomalta takaisin metsään.
Meillä taas ongelmana on, että isä ei usko minun ja veljeni hoitavan koiraa kuin sitä pitäisi (aamuin,päivin,illoin lenkkeily yms). Äidillä taas koira on ollut, ja hän on täysillä mukana koiran hankinnassa. Onko kenelläkään ideoita miten saisi isän uskomaan että pystyisimme hoitamaan koiraa? Koirarotuna meillä olisi todennäköisesti keskikokoinen villakoira, joka ei tietääkseni ole kovin vaikea hoitoinen muuten kuin karvan hoito. Ja tämä tapa joka jokapaikassa on esillä, että vuoden/puoli vuotta kävisi lenkillä yksinään on hieman liian pitkäkestoista kun muistaa että suunnilleen 8 vuotta koiraa olen halunnut.
Hei tytöt mäki halusin pienenä koiraa mutta vanhemmat vaa sano että ei semmosta meille tule miettikää sitä että joudutte pakkasella ja vesisateella ulkoiluttamaan sitä koiraa koittakaa hankkia hoito koira vaikka vuodeks ja kattokaa mitä teiän vanhemmat sanoo kyl mäki sain koiran sitte kun meik oli vuoden hoito koira mutta ei asioita kannata kiirehtiä. Mutta se koira ei ole kyllläkään mikää lelu se on oikea eläin joka syö kakkaa pissaa tai jos ette saa hoito koiraa menkää päivässö 3-4 kertaa ulos ainaki puoleks tunniks ja kattokaa kestättekö te nii sitte voitte ehkä saada koiran
Hei tytöt mäki halusin koiran kun olin pieni mut ootteko te miettiny kuinka paljon rahaa koira vie itte koira maksaa ruuat lelut lääkäri maksut kaikki ei koira oo ilmanen muistakaa se ja jos lähette matkalle teiän pitää viedä se koira jonnekki hoitoo eihän nyt koira voi tulla mukaan enpä usko että nukut sen koirankaa teltassa myrskyssä ja sateesaa jäässä muistakaa et kaikki ei tapahdu vaan yhtäkkiä teiän pitää ulkoiluttaa se hankkikaa vaikka hoito koira ensin kun hankitte perheellenne koiran ei nyt teiän vanhemmat voi hoitaa sitä koiraa ja kyllä te vielä kyllästyisitte siihen kolmen kuukauden päästä koira ei mene yksin ulos ja osta ittelleen ruokaa miettikää vielä vähän ja koittakaa semmosta että meette joka päivä 3-4 kertaa päiväs puol tuntii kävelee tai hankkikaa hoito koira sillä uskoisin että saisitte oman koiran ja olisitte valmiita hoitamaan koiraa sitten