Rivejä kaipauksesta ja surusta

kaunis on kaipaus.

Olisiko ihminen parhaimmillaan juuri sen ikäisenä kuin on. Voisiko ikäihmisen tietomäärällä nauttia nuoruuden hullutuksista täysin rinnoin ja nauttisiko nuori iäkkäämmän elämän iloista ? Aikaansa kutakin, uskoisin, voin tosin olla väärässäkin.

Vaikka elämän kuvaus vuodenaikoina ei ole uusi, tapasi kuvata vanhenemista on kaunis haikeudessaan.

Pidän runostasi.

"missä ole,t kun sinua tarvitsen" oli liikuttava loppusäe
melkaanloosisen kauniille runolellisessi!

Kaipaus että suru ovat vahvoja tunnetiloja ja koskettavat otteillaan syvien tuntojen tummia vesiä. Aallot vyöryvät ja yrittävät hukuttaa tulevaisuudenkin rippeet,etenkin silloin jos jotain korvaamatonta on jäänyt taaksemme.
Mutta kuitenkin ne antavat uusia mahdollisuuksia ja menneiden kautta kehittää joitain polkuja eteenpäin katsoa tulevaisuutta kohden.

Merenaaltoja kuin mielentiloja ihmissydämissä - menneen,nykyisyyden että tulevankin virtoja liikkuvat meissä alati,etsien sitä tukevaa pohjaa mihin jälleen voisi rakentaa sen vahvan pohjan,missä elää tätä elämää.

Kaipaus/suru kuin onni/ilokin ovat omalla tavallaan elämämme tunnerakentajia ... pitkospuita kokea elämän mielekkyyden/mielettömyydenkin.

Myöhäiset Vapun toivotukseni Sinulle !

Meidän opettaja sanoi että jos ajattelee viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla jotain asiaa nii on riippuvainen , mä taidan olla riippuvainen susta