Kuinka moni teistä muistaa sen tärkeän asian, että sijoitetun lapsen pitäisi antaa olla yhteydessä biologisiin sukulaisiinsa ihan lapsen itsensä vuoksi? Ette voi omia lasta itsellenne, vaikka olisi kuinka mukava ja fiksu lapsi. Ihmettelen tapausta, jossa lapsen äidillä on päihdeongelmaa, isä raitis ja vanhemmat sisarukset hyvin koulutettuja ja oikein kunnon kansalaisia. Kukaan sukulaisista ei käytä päihteitä ja ovat koulutettuja ja hyvissä asemissa. Lapsen yhteydenpito on hyvin rajoitettua, ei olla ns. kotona, kun mennään käymään. Lapsi ei vastaa puhelimeen (puhelin otettu pois) eikä soita moniin viikkoihin. Silloinkin, kun soittaa, puhelu nauhoitetaan ja lapsi ilmiselvästi puhuu opetetulla tavalla. Ilmeisesti syynä on se, että lapsi on helppo tapaus, hyvä rahanlähde; papereissahan hänet toki on voitu vaikka miten leimata häiriintyneeksi, koska siitä saa taas lisää korvausta. Mutta tämä ei ole missään nimessä lapsen etu, koska hän kaipaa kotiinsa eikä ikinä tule unohtamaan oikeaa kotiaan, vanhempiaan, sisaruksiaan ja isovanhempiaan. Koko sosiaalitoimi on toiminut aivan lain vastaisesti eivätkä vanhemmat ole osanneet hoitaa tilannetta pätevän lakimiehen avulla. Jotain erikoistahan täytyy olla sellaisessa paikassa, jossa lapsen ei anneta pitää normaaleja yhteyksiä sukuunsa? Valitettavasti mieleen tulee monet ikävät asiat. Kaikki ei todellakaan ole aina sitä miltä päällepäin näyttää.
Hyvät sijaisvanhemmat!
Huolissaan lapsesta
22379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Lapsella on oikeus pitää yhteyksiä vanhempiinsa ja muihin sukulaisiinsa.
Ihmetyttää vaan kovasti, miksi tuo lapsi yleensä on huostassa, jos oma isäkin olisi kykenevä hänestä huolehtimaan muista sukulaisista puhumattakaan.
Eikö ollut mielenkiintoa huolehtia sukulaislapsesta, vai missä mättää?
Yhteydenpidosta pitää ottaa yhteyttä sossuun ja sopia soittoajat esim. samoin kuin tapaamiset. Meillä sukulaistapaamiset sovittiin aina etukäteen, joko sossun välityksellä, tai suoraan sukulaisten kanssa. Sij.perheellä on myös oma elämänsä, eikä se ole mikään laitos, missä on ns. avoimet ovet jatkuvasti. Sopimalla tapaamiset etukäteen, ei voi keksiä mitään esteitä niille. Silloin on vaan oltava kotona ja tavattavissa. Hyvin yksinkertaista. Ottakaa nyt ihmeessä joku sukulaisista lapsi itselle, ettei tarvii vieraan kasvatettavana olla. Se kyllä onnistuu, jos halua vain on.
Valitettavasti isä on edelleen yhdessä juopon puolisonsa kanssa. Miksi, siinäpä kysymys? Enkä tiedä saisiko lasta, vaikka eroaisi lapsen äidistä. Lähisukulaiset asuvat eri paikkakunnilla ja heiltä huostaanotto salattiin; saivat tietää siitä pitkän ajan kuluttua kiertotien kautta. Lapsi oli ns. koulussa, harrastuksissa tai kavereilla kylässä, joten kukaan ei huomannut ihmetellä, jos ei ollut kotona kylässäkäynnin aikana. Ilmeisesti häpeä huostaanotosta oli vanhemmilla niin suuri ja ehkä luulivat lapsen palaavan pian kotiin, niin kukaan ei saisi edes tietää siitä. Joka tapauksessa sijaisvanhemmat eivät vastaa puheluihin eikä lapsi (puhelin otettu pois) eivätkä missään tapauksessa tunnu haluavan ketään siellä käymään. Aina on ns. jotain miksi mikään tapaaminen ei heille sovi. Muutakin erikoista paikkaan liittyy, mutta en voi siitä tänne kirjoittaa. Lapsen siirtyminen sukulaisille tuskin onnistuu, miten siihen suostuttaisiin?
vuodenvaihteessa lastensuojeluun laki, että sukulaispaikat pitää ottaa ensisijaiseksi vaihtoehdoksi?
Tietääkö kukaan, koska itselläni on vain muistikuva jostain tällaisesta?
Meiltä on sijoitettu kotiutunut toisen vanhemman luo kun isällä asiat olivat kunnossa. Eli mahdollista on!
Kyllä sellanen laki taitaa jo olla voimassa. Siihen ainakin pyrittiin, mitä uutisista kuulin.
Uuden lastensuojelunlain myötä tuli todella voimaan laki jossa huostaanoton yhteydessä kartoitetaan ensin lapsen lähiverkosto josko sieltä löytyisi lapselle uusi sijaisperhe. Jos sukulaisista ei löydy niin sitten ruvetaan etsimään perhettä muualta.
Sijaisvanehhamthan eivät yksin päätä yhteydenpidosta vaan se sovitaan ns. huoltopalaverissa, jota johtaa lapsen sosiaalityöntekijä. Meille korostettiin, että tapaamissuunnitelmassa pitäydytään ja sitä noudatetaan. Ei sijaisvanhemmat voi sooloilla oman tahtonsa mukaan.
Pyytäkää sosiaalityöntekijältä lupaa soittaa lapselle tiettyyn aikaan ja pitäkää ajasta kiinni. Meillä on sukulaisilla soittoaika, jota he noudattavat ja jos eivät en vastaa muina aikoina.
Kyllä niillä sosialityöntekijöillä on aiheelliset perustelut pitää nuo sukulaiset lapsesta loitolla. Sukulaisissa saattaa olla jotain mielenvikaisia vainoojia. Sukulaiset ovat saattaneet ottaa määräysvallan perheeseen ja mahdollisesti lapsi on sijoitettu turvaan juurikin näiden sukulaisten käytöksen takia. Älä mene rohkaisemaan yhteydenpitoon kun et tiedä muuta kuin sukulaisten omannäköiset selitykset. Luithan miten sukulainen harmistuneena valittaa sijoitetun vanhempien olevan yhä yhdessä. Sukulaisen toiveena on ilmeisimmin saada vanhemmat eroamaan. Siten kieroilla itsensä lapselle äidiksi. Siihen hän tarvitsee oikean äidin sivuuttamisen. Hän jo pyrkii olemaan yhteydessä sijaislapseen markkinoidakseen tätä toiveäitiyttään lapselle.
Sukulaisilla ei ole mitään oikeuksia sijaislapseen.
Enpä olisi uskonut, että tuollaisenkin näkökohdan joku keksii päässään. Kieroilla äidiksi??? Sukulaiset aiheuttaneet huostaanoton??? Kohta kai äidin juoppoudenkin??? Kyllä lapsella nimenomaan on oma äiti ja tulee aina olemaan ja oma isä. MUTTA kumpa sijaisperhekin sen muistaisi. Taidat olla itse juuri sellainen sijaisäiti, joka luulee korvaavansa oikeat vanhemmat eikä ymmärrä lapsen yhteyttä biologiseen taustaansa. Kannattaa lukea mm. J.P. Roosin kannanottoja.
että hän oli sijaisäiti?
Luin tekstin uudestaan läpi enkä huomannut kyseistä mainitaa.
Niin, sama ohje, kuin edellisellä. Ihmettelen miksi ei sukulaisille voisi lasta sijoittaa, jos kerran vieraallekin. Nykyäänhän juuri pyritään kartottamaan kaikki mahdolliset lasta lähellä olevat ihmiset, mummit ja kummit ym, jotka voisivat lapsen ottaa, ennen kuin aletaan etsiä ulkop. perhettä. Ainut este voisi olla, et vanhemmat eivät suostu antamaan lasta sukulaisille. Sellaistakin tapahtuu. Muuta estettä en näe. Jos vanhemmat vähänkään ajattelevat lapsen parasta ja todella tietävät, että sukulaiset hoitaisivat lasta paremmin ja rakastaen, niin ihmettelen miks eivät suostuisi.
Hei "sooloilee se"!
Kyllähän vaan neuvon sukulaisia keskustelemaan ja sopimaan asiat sossun välityksellä. Eipähän sitten tarvi ihmetellä missä mättää, kun kuulevat mahd. totuuden.Satavarmasti ei minun sukulailapsia kukaan pääsisi huost.ottamaan, eikä vieraille sijoittamaan. Meidän suku huolehtii toisistaan. Useimmiten on vaan niin, ettei sukulaiset halua/viitsi ottaa toistensa lapsia "riesakseen". Jos kuitenkin aitoa välittämistä ja rakkautta on lasta kohtaan, niin kyllä siihen pitää antaa mahdollisuus.
Valitettavasti sijareissakin on vähemmän yhteistyökykyisiä, eikä kaikki ole lapsillekaan niin hyviä, kuin pitäisi, tai sossu saattaa luulla. Ei olla mikään homogeeninen porukka, joten kaikenlaista mahtuu myös meidän porukkaan. Tämä vain ihan yleisesti, ottamasta mitenkään kantaa juuri tähän ko. tapaukseen.
Hei amaliasijari!
Kiitos Sinulle siitä, että näet realistisesti asiat. Jokaisessa ammattikunnassa on monenlaista porukkaa. Sijaisvanhemmuus on sellainen työ, johon pitäisi olla erittäin tarkat ja tiukat kriteerit ja paikkoja pitäisi oikeasti valvoa. Sosiaalityöntekijöiden tms. pitäisi tehdä yllätyskäyntejä ja uskoa/kuunnella lasta tarkasti myös niin etteivät sijaisvanhemmat ole vieressä. Soveltuvuus työhön on tärkein kriteeri eikä siinäkään koulutus ratkaise. Toki hyvä koulutus ja sopivuus olisi ihanneyhdistelmä. Voi olla vaikka miten pätevä, mutta ei sopiva. Jossain paperinpyöritystyössä ei ole niin väliä millainen henkilö on persoonaltaan. Sosiaalityöntekijöistä sen verran, että heitäkin on moneen junaan. On todella hyviä ja vähemmän hyviä.
Meillä kyllä sossut juttelivat lasten kanssa, ihan keskenään ja vielä jokaisen kanssa erikseen. Aluksi kotikäyntejä oli aika useinkin, kunnes sossu voi olla vakuuttunut, ettei meillä mitään outoa tapahdu ja lapset viihtyvät, eivätkä halua meiltä pois. Sitten oli vielä ylimääräisiä ns. tarkistuskäyntejä, kun yksi naapuri oli ilmottanu, että meillä pidetään lapsia nälässä, vaikka mitään näyttöä ei ollut. Sukulaiset valittivat milloin mistäkin, ihan keksittyjä juttuja, mutta vaikka sossu ei niitä välttämättä niitä juttuja uskoneetkaan. niin kävivät silti varmistamassa ja tarkistamassa, koska kuulemma on heidän velvollisuutensa ottaa ns. todesta ihan kaikki mahd. valitukset ja huomautukset.
Lapset olivat terveitä ja kasvoivat ja kehittyivät ikätasonsa mukaisesti, joten... ehkä siitäkin voi jotain päätellä.
Meillä kyllä sooloillaan ihan lasten parhaaksi, näkevät enemmän sukulaisiaan, mitä papereihin on kirjattu :PPPP
Ei jokaista päivä-kyläilyä aleta erikseen kysymään, ilmoitellaan sitten kun ollaan yhteyksissä sossuun ja ihan tyytyväisiä ovat olleet.
Moi kaktus!
Sooloiltiin meilläkin aina, kun mahdollista. Lasten sukulaiset asuviat kaukana, joten oli järkevää sopia heidänkin kanssa tapaamiset etukäteen. Vanhemmilla päihdeongelmia, joten sossun kanssa oli sovittu, että ennen meille tuloa on vanhempien käytävä sossulassa, jotta voitiin varmistaa, että ovat edes suht kunnossa, kun tulevat lasten eteen.
Välimatkojen takia on hyvä sopia kyläilystä etukäteen sillä aika kurjaa jos ajaa yli 200 km eikä ketään olekaan kotona. Mutta joustoa voi olla ja esim. meillä sukulaiset saattaa soittaa illalla ja kysyä että voidaanko huomenna tulla. Jos meillä ei sovittuja menoja niin toivotan tervetulleeksi. Mutta osalla lapsista on tarkasti sovitut tapaamisajat ja puhelinajat. Heidän biosukunsa kanssa sooloilu ei onnistu ja tarkat ajat on lapsen parhaaksi. Ja meillä isommat lapset ovat itse vaatineet näitä tarkkoja aikoja tapaamisten ja puheluiden suhteen.
Jokainen huostaanotto on yksilöllinen tapahtuma ja kaikissa ei voi soveltaa samoja juttuja. Huolellisesti tehty asiakassuunnitelma on hyvä paperi jonka mukaan sijais- ja bioperheen on hyvä toimia lapsen parhaaksi. Ehkä jossain vaiheessa voi sitten jo sooloillakin.
Hei sijari!
Näin on lapset tulevat niin eri lähtökohdista ja perheet ovat erilaisia, kuten lapsetkin.
Tapaamiset ym. pitää räätälöidä erikseen lasten mukaan. Meillä ei mitään asiakassuunnitelmia yhdenkään lapsen kohdalla koko 20 vuoden aikana, minkä sijarina toimin. Kerran yksien kanssa yritettiin, mut vanhemmat eivät tulleet paikalle.
Itse sitte pidin yhteyksiä sossuun, kun vanhemmat tai sukulaiset halusivat tulla käymään ym. En ihan kaikista tapaamisista, missä ei mitään ns. vaaraa ollut. Jälkikäteen tosin raportoin ketä meillä oli käynyt ja miten oli mennyt. Meilläkin oli lapsia kolmesta eri perheestä. Äitejä siis kolme ja isiä 4 ja lisäksi heidän kaikkien sukulaiset, mummit ja kummit. Lisäksi vielä isien vaimoja ja uusia lapsia, että aikamoinen porukka meilläkin ehti ravata. Äitien poikaystävistä puhumattakaan, jotka piti aina raahta meille näytille. Pitkämatkalaisille piti tarjottavaakin olla vähä reilummin, ei pelkillä pullakahveilla selvitty. Varsinaista pitopalvelua välillä, eikä siitä mitään erikseen korvata, kuuluu sijarin luontoisetuihin, heh, mut onhan meillä aina aikaa passata vieraita ja rahaakin tarjoiluihin vaikka kuin. Ei tässä valiteta. Voin vain huokaista, kun ne ajat ovat jo kaukana takana. Enää en jaksaisikaan sellasta pyöritystä. Kaikkeen sitä nuorempana venyykin.
Minullakin sijarina oloa pian 20 vuotta ja olen huomannut että aikaisemmin vanhempien kanssa oli paljon helpompaa tehdä yhteistyötä kuin tänä päivänä. Ei tarvittu tiukkoja sopimuksia eikä aikatauluja vaan asiat pystyttiin keskustelemaan yhdessä. Ja päivänselvää on ollut että vieraille ruoka ja kahvit tarjotaan ja tarvittaessa myös yösija. Kyllä meillä lasten vanhemmat ovat viikonloppuja viettäneet.
Nykypäivän vanhemmat ovat paljon "äkäisempiä" ja yleensä jokainen huostaanotto kulkee oikeuden kautta. Yhteistyön tekeminen vaatii tosi paljon ja onkin helpompi jättää kaikki sovittavat asiat sossun tehtäväksi ja noudattaa sitten hänen tekemiään päätöksiä. Sijaisvanhemman on niitä pakko noudattaa, biovanhempien ei. Heitä ei koske mitkään sovitut säännöt eikä rajoitukset, sillä lapsihan on heidän.
Minä kasvatan nyt kotonani olevat lapset aikuiseksi tai jos vanhempien tilanne muuttuu niin palaavat kotiin. Se on kyllä epätodennäköistä sillä ovat asuneet luonani jo niin pitkään. Sen jälkeen uusia lapsia en enää kotiini ota koska yhteistyö vanhempien kanssa tulee olemaan varmaan entistä rankempaa. Ja lapset ovat entistä vaikeampia ja ennättäneet kokea aivan liian paljon kipeitä asioita ennen sijaisperheeseen tuloaan.
Meillä on asiakaspalaverissa sovittu tapaamiset ja yhteydenpidot. Sen lisäksi on sovittu että halutessaan (ja jos sopii meille) voi mennä useammin vierailuille biosuvun luokse. Halutessaan on sovittu siksi, että suku painostaa käymään usein ja lapsi ei taas halua (on jo sen ikäinen että täällä on kaverit ja kivat jutut) mennä yleensä sen enemmän kun on sovittu.
Meidän puolesta saa mennä useamminkin, mutta yhtälailla saa tietysti olla kotosalla.
Lapsella on oma puhelin, joten saa itse soitettua niin usein kun haluaa (paitsi öisin ei saa soitella) ja hänelle saa soitella vapaasti.
Näin meillä toimitaan, jokaisella perheessä varmaan vähän eri tavat toimia, mutta minäkin kehottaisin olemaan yhteydessä lapsen sos.työntekijään ja sopimaan pelisäännöistä.
Minä olen huomannut, että nykypäivänä on sijareitten kanssa kovin hankalaa. Ainakin täällä Jyväskylän suunnalla huseeraqa sellainen muori, että lapset ja suvut kärsivät todella. Ja kun lapsia on aina yli lakimäärien, joutuu tuon muorin suuriin hampaisiin (kirjaimellisesti) suuri joukko ihmisiä.Ja tuonkin olen saanut tuta, että sossut ikään kuin muodon vuoksi ovat "tarkastavinaan" sukulaisten ja vanhempien kertomat epäkohdat. Siksi juuri lapset joutuvat kärsimään vuosikausia. Kun suurhammas esittää hioenoa ja hyvää, menevät sossut halpaan, että hups vaan.
Näin Jyväskylässä.
"Huolissaan edelleen", kirjoituksestasi käy selvästi ilmi, että vanhemmat ovat toimineet lapsen ollessa biologisessa kodissa lapsen edun vastaisesti, sekä huostaanoton jälkeen, ainakin sukulaisten suuntaan epärehellisesti, joten kohtelu on ilmeisesti sen mukaista. Mikäli lapsi on huostaanotettu alkoholi asioiden vuoksi, ei palautus raittiimmalle puolisolle toteudu mikäli hän on "kimpassa" juopon kanssa ja niin pitääkin olla.
Yhteydenpidon rajoituksiin on jo omankin kokemukseni perusteella useita mahdollisia eri syitä, joita ei voi arvostella, ennenkuin tietää asioiden kokonaiskuvan.
Sossun kanssa edelleenkin ehdotan palaveria sukulaistapaamisten rajoituksista, mitkä on perusteet jne. Jos ei riittävästi perusteita, niin vois yrittää hakea sukulaissijoitusta, edellyttäen, et biovanhemmat siihen suostuvat.