Oliko se sittenkään oikeaa rakkautta,
kun aamuyön tunneille saakka juttelimme,
kun kuljimme käsi kädessä merenrannalla
tuulesta ja sateesta välittämättä ,
kun puhuimme huomisesta kuin sadusta,
joka on täynnä vain hyviä asioita...
Oliko se sittenkään oikeaa rakkautta,
kun se ei kestänyt elämän arkea,
rahapulaa,pyykinpesua,
vauvan itkua,ruoan laittoa,
siivoamista ja vastuuta muistakin kuin itsestään....
Kun tänään ajattelen rakkautta,
sen määritelmä olisi toinen kuin joskus....
arkisempi..kenties...mutta lujempi
ja turvallisempi.
kun aamuyön tunneille saakka juttelimme,
kun kuljimme käsi kädessä merenrannalla
tuulesta ja sateesta välittämättä ,
kun puhuimme huomisesta kuin sadusta,
joka on täynnä vain hyviä asioita...
Oliko se sittenkään oikeaa rakkautta,
kun se ei kestänyt elämän arkea,
rahapulaa,pyykinpesua,
vauvan itkua,ruoan laittoa,
siivoamista ja vastuuta muistakin kuin itsestään....
Kun tänään ajattelen rakkautta,
sen määritelmä olisi toinen kuin joskus....
arkisempi..kenties...mutta lujempi
ja turvallisempi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
siitä turvasta; perustana rakkaus olemisentilana
on kait mahdollista selvitäkin. Hereillä vain itsensä x kahden olla.
Kuinka vain ruuanlaittokin voi ärsyttää; kun ei jaksa, mikään ei onnaa...
tunne ja ajatus lähtee - suuntaan. Kuitenkin mikä ongelma on juuri nyt ? Ainoassa mahdollisessa hetkessä, jossa tämä turva syleilee kaiken. Jokainen kädenliikekin olla läsnä. Ei kait ole myöhäistä tänäänkään rakastaa...
Miksi tehdään lapsia ? Siinäpä kysymys.
Ei lapsesta ole pönkittämään naisen ja miehen hataraa suhdetta !
Lujempi ja turvallisempi. Niinpä.
Arki tulee. Eikä se aina vastaa satua.
Pidin runostasi :) siinä oli hm...turvallisuutta :))) ja asiaa tähän päivään.